(Iki)wanhat mangat

[Doc Lomapäivä]

Minulla oli kunnia vierailla Kioton International Manga Museumissa ja täytyy sanoa että tajunta laajeni. Aina pitäisi muistaa että pitää tuntea historia hahmottaakseen nykypäivän, ja Suomikin pullistelisi mangafaneja jos täällä tiedettäisiin paremmin muustakin kuin kikattelumangasta.

Pääkallonkasvoinen oikeudenjakaja Ogon Bat oli erittäin suosittu Taikalyhtyesityksissä ennen toista maailmansotaa. En tiedä varmasti, mutta olettaisin että Kapteeni Amerikan vastustajaksi 1940 ilmestynyt Punakallo sai ulkonäkönsä juuri Ogon Batilta. Propagandaosastolla hykerrellään kun Kapu pistelee japanilaisten ihannoimaa sankaria mennen tullen turpaan.

Inuyasha-sarja on suoraan velkaa GeGeGe no Kitaro-sarjalle. Toisen silmänsä menettänyt yokai-poika seikkailee jalat saaneen silmämunan kanssa, joka on Kitaron uudestisyntynyt isä. Kummallinen kauhuaineksia ja mustaa huumoria viljelevä sarja alkoi 1959 ja jatkuu yhä animeina, elokuvina ja videopeleinä. Fanikaman määrästä päätellen sarja on yhä hurjan suosittu.

1964 startannut Cyborg 009-sarja on vähän liikaakin velkaa Astro Boylle. Sarjasta on tehty uusintaversio 2000-luvulla, josta Wikipedian kuvakin on.

Lelukauppoja hallitsee Gundam (joka sekin on jo 1970-luvulta) ja Dragon Ball-figujen lisäksi jo 1971 debytoinut Kamen Raider. Japanilaisilla on kumma innostus rumiin sankareihin.

Mangamuseossa näin myös Rick Random-tyylistä scifimangaa, mutta koska en osaa kanjeja ja museossa ei saanut kuvata, sarja jäi mysteeriksi. Mutta hienolta se näytti!

[Curtvile]

Kiitoksia Doc, pitäähän tuolla joskus vuonna x käydä.
Enempää en voisi olla samaa mieltä kanssasi

. Aina pitäisi muistaa että pitää tuntea historia hahmottaakseen nykypäivän, ja Suomikin pullistelisi mangafaneja jos täällä tiedettäisiin paremmin muustakin kuin kikattelumangasta.

Sama kyllä pätee kaikkeen sarjakuvaan ei vain mangoihin.

Ogon bat oli ihan tuore tuttavuus ja tuo arvauksesi on looginen, laajentaa myös näkymystä muuhun sarjakuvaan.
Olin aina veikannut moiseen taustaksi saksassa valtaa pitäneen tahon totenkopf-symboliikkaa mutta USAta ajatellen tämä kaksoispropaganda on kyllä todennäköinen.

Keneltäköhän löytyisi kansalaisrohkeutta julkaista Wanhaa mangaa? Varmasti kiinnostuneitakin olisi.

[Mon of Olay]

Inuyasha-sarja on suoraan velkaa GeGeGe no Kitaro-sarjalle.

Suoraan velkaa missä mielessä? Eihän niissä kahdessa ole muuta yhteistä kuin se, että molemmissa on yokai-olentoja, ja niitä nyt piisaa melkein joka toisessa mangassa. Kitaro on kyllä varsin kiehtova sarja, ei siinä mitään.

[Futoi yatsu]

Shogakukanin Creative-sarja on aarreaitta vanhan mangan ystäville. Siinä julkaistaan uudestaan noin viidenkymmenen vuoden takaisia mestariteoksia. Itse bongasin siitä vastikään hyllyyni Sanpei Shiraton esikoisteoksen Kogarashi kenshi vuodelta 1957.

[Doc Lomapäivä]

Suoraan velkaa missä mielessä? Eihän niissä kahdessa ole muuta yhteistä kuin se, että molemmissa on yokai-olentoja, ja niitä nyt piisaa melkein joka toisessa mangassa. Kitaro on kyllä varsin kiehtova sarja, ei siinä mitään.

Molemmissa päähenkilönä on yokai (tai puoli-yokai), joka taistelee ihmisten puolella omiaan vastaan (tai niiden välissä, tuomittuna juurettomuuteen ryhmien väliin). Lisäksi mukana kulkee apuri, joka tuntee yokait kuin omat taskunsa (Kitarolla isänsä, Inuyashalla punkkivaari).

Keneltäköhän löytyisi kansalaisrohkeutta julkaista Wanhaa mangaa? Varmasti kiinnostuneitakin olisi.

Älä muuta virka, ystävä hyvä. Ehkä markkinoiden täytyy ensin homogenisoitua äärimmilleen että se voi taas alkaa etsiä uusia uria heterosoitumalla. Itse näkisin enemmän kuin mielelläni esimerkiksi korkeajännityspokkarillisen wanhoja mangatarinoita.

[Mon of Olay]

Molemmissa päähenkilönä on yokai (tai puoli-yokai), joka taistelee ihmisten puolella omiaan vastaan (tai niiden välissä, tuomittuna juurettomuuteen ryhmien väliin). Lisäksi mukana kulkee apuri, joka tuntee yokait kuin omat taskunsa (Kitarolla isänsä, Inuyashalla punkkivaari).

No joo, ehkä niinkin. Kitaron tuoretta anime-versiota Hakaba Kitaroa on tässä vain viime aikoina tullut katseltua, ja Inu-Yasha ei nyt varsinaisesti ole se manga, joka siitä tulee mieleen. Juonet kulkevat niin sanoakseni aika häkellyttäviä polkuja.

[Doc Lomapäivä]

Juonet kulkevat niin sanoakseni aika häkellyttäviä polkuja.

Tämä käsitys minullakin on hyvin lyhyen tuttavuuden jälkeen.

pitäähän tuolla joskus vuonna x käydä.

Paikkana mangamuseo on vähän pettymys. En odottanut paljoa, ja petyin silti. Museo on pääasiassa mangakirjasto ja lasten kuvataidekoulu, mutta ymmärtääkseni se pyrkii koko ajan laajentumaan ja antamaan parempia eväitä sarjakuvan tutkimukselle. Näyttelyjä oli vain 2-3 ja ne oli pieniä (Hiroshi Ousakan manga- ja animeluonnoksia, ja taikalyhtykuvanäyttely). Englantia viljeltiin niukasti. Silti ne onnistuivat laajentamaan käsitystä mangasta ja sarjakuvasta, mutta rakennuksen kokoon nähden anti oli niukka. Laitoksena mangamuseo on kuitenkin nuori, joten sillä voi olla suuri, nimeänsä vastaava tulevaisuus.

[Taavi Suhonen]

Pitkästä aikaa tulee tännekin kirjoiteltua: Ollessani vuoden vaihto-opiskelijana Kiotossa kävin manga-museossa kaksi kertaa erikoisnäyttelyjen aikana (Gundam: Generating Futures ja Kaiyodon figuurinäyttely). Ilman niitä ei paikassa tosiaan paljoa muuta olisi sen kirjaston lisäksi, mutta kyllä minusta siellä kannattaa mangasta kiinnostuneen poiketa vaikkei sattuisi reissun aikana erikoisnäyttelyä olemaankaan.

Olisi kyllä kiva nähdä Suomessakin myynnissä mangan klassikoita. Etenkin Go Nagain, Leiji Matsumoton ja Shotaro Ishinomorin töillä voisi kansaa sivistää.

[haplo]

Keneltäköhän löytyisi kansalaisrohkeutta julkaista Wanhaa mangaa? Varmasti kiinnostuneitakin olisi.

Toivottavasti joltakulta, koska kiinnostuneita löytyy todellakin.

Mutta seurataan kuinka Tezukan Buddha menestyy norjaksi, ja jos menestyy, niin vaaditaan suureen ääneen myös meille Suomeenkin. Siitä olisi hyvä aloittaa, ja päästä hiljalleen vieläkin vanhempaan materiaaliin käsiksi.

Linkki tutustumaan norjankieliseen Buddhaan - norjaksi: http://www.gyldendal.no/new/default.asp?ID_Product=9788205375505

[haplo]

Otetaanpa kohteeksi vaikka tämä ketju kun silmiin sattui.

Näköjään olen jo useampi vuosi sitten ihmetellyt norjalaista Buddhaa. No, saatiinhan me suomeksi Leijonakun... Viidakon valtias.

Mutta se, miksi jäin vanhoja ketjuja selaamaan, on uusi uutinen Atlantin takaa. Udon Entertainment nimittäin kertoi vastikään aikovansa julkaista Rose of Versaillesin englanniksi . Kvaakissa on muutamaan otteeseen mainittu näiden vanhojen sarjojen hankaluuden uusien julkaisujen kannalta, sillä ne ovat piirroksiltaan nykylukijoiden silmissä auttamatta vanhahtavia.

Mutta ilmeisesti Udon katsoo että kaltaisiani harrastajia on tarpeeksi jotta kannattaa kokeilla. Ja vaikka kuinka yrittäisi toppuutella, nostaa tämä toiveita monen muunkin sarjan näkemisestä englanniksi. Mutta kiitetään nyt maltillisesti näistä uutisista ja toivotaan ettei hirveästi tule viivytyksiä matkalla. Näillä näkymin Versaillesin ruusua tulossa ensi vuoden ekalla puolikkaalla.

[PTJ Uusitalo]

Noh, onhan tuota vanhaa kamaa julkaistu viime vuosina aika paljon muutenkin – etenkin jos kannessa lukee Tezuka tai Mizuki. Drawn & Quarterlyn suunnalta on tulossa jopa uusia Gegege no Kitaro -pokkareita maaliskuusta alkaen. Kovin lupaavaa ei kyllä ole se, että niin ikään Mizukin tuotantoa oleva Hitler oli alun perin määrä julkaista nyt keväällä, mutta julkaisu siirtyi syksyyn...

DMP:n suunnitelmana on julkaista "kaikki" Tezukan mangat Kickstarterin avulla. Toistaiseksi onnistuminen on ollut aika ohdakkeista, etenkin kun on pyydetty tukemaan isolla rahalla teoksia joista kukaan ei ole koskaan kuullut. (Tezukallahan niitä riittää.)

Ja jos pelkkä tekijän nimi riittää tekemään sarjasta ikivanhan, niin Viz julkaisi tuossa jokin aika sitten uusintapainoksen Shotaro Ishinomorin kynäilemästä The Legend of Zelda: A Link to the Past -mangasta. Suomessa sitä julkaistiin Nintendo-lehdessä vuoteen 1994 asti, ja jäi pahaan cliffhangeriin kun lehti lopetettiin.

[haplo]

Ishinomorin Zelda pitäisi tosiaan lukea nyt loppuun kun se kerran on tehty helpoksi.

Rose of Versaillesin ja Kitaron julkaisu-uutiset ovat sikäli kiinnostavia, että nyt on aikeena julkaista pidempää vanhaa kamaa. Niitä ei oikeastaan ole uskaltanut edes toivoa. Tezukalta tietty nyt jotain on, mutta muiden tekijöiden osalta on ollut aika niukkaa. D&Q on kunnostautunut kaiken muun julkaisemansa ohella kiitettävästi tuomaan jotain markkinoille joka vuosi, mutta kyllä tämä uusi jään kokeilu kepillä ihan tervetullut on.

Mukavaa sekin, että asialla ei ole nyt D&Q. Ei mitään kustantajaa vastaan, mutta kun kyse on kuitenkin muuhun kuin mangan julkaisuun profiloituneesta julkaisijasta, niin on Pohjois-Amerikan mangan julkaisun kannalta ihan mukava nähdä tämä Versaillesin avaus touselta taholta.

[VNaomi]

Rose of Versailles löytyy jo hyllystä sakemannien kielellä, mutta kyseessä on sellaisessa epätoivossa kasaan koottu viritelmä, että jopa vanhat kirjastokappaleet kelpasivat. En normaalisti osta mitään sarjoja kahteen kertaan, mutta tässä tulee yksi selkeä poikkeus sääntöön. En uskalla elätellä mitään toiveita, mutta olisi se hienoa saa myös Ikedan Napoleon-manga englanniksi.

Enpä edes tiennyt, että Gegege no Kitaroa saa englanniksi. Kiitos tuosta tiedosta! Pitää tutustua tarkemmin.

Minä pistin rahaa tuohon uusimpaan Tezuka-Kickstarteriin, sillä rahoitettavissa oleva manga vaikutti ihan mielenkiintoiselta. Normaalisti pysyttelen kyllä aika kaukana Digital Mangan julkaisemista sarjoista, sillä olen liian monta kertaa polttanut näppini heidän BL-puolensa Junén kanssa.

[Reima Mäkinen]

Mikä nyt sitten on ikivanhaa? Tuolla aiemmin mainittin yksi lemppareistani Sanpei Shirato (Legend of Kamui), Mikya Mochizukin Wild 7 on 60-luvulta (Comics Onen sarja saattoi jäädä kesken). Samoin Spider-Man, jonka julkaisu lehtinä jäi kesken alkoi täpärästi 70-luvu puolella. (näistä lehdistä voisin luopua) Golgo 13 alkoi ilmestyä 60-luvulla, mutta en tiedä onko käännökset lähteneet aivan alusta.

Leiji Matsumoton Galaxy Express 999 on 70-lukua.

Demon City Hunter (ADV:ltä, jäi kesken) ja jotkut Rumiko Takahashin sarjat ja vaikkapa Bastard!! edustavat sitten kasaria. (Kuka myis mulle Bastard!! ykkösen?)

1969 aloittaneelta Moto Hagiolta on julkaistu oma kokoelma sekä jotain yksittäistä tyttöjen sarjoista kootussa antologiassa. Keiko Takemiyan To Terra ilmestyi japanissa vuosina 77-80. Onhan näitä.

[haplo]

Onhan näitä. Eivät vain kovin uusia julkaisuja ja kuten annat ymmärtää, niitä on hankalaa enää saada. (Onhan näitä puutteita omassaiin hyllyssä ja muutamaa muuta mielellään kokeilisi jos löytäisi.) Uudet kokeilut otan ilolla vastaan.

Vanhaa alkaa olla nykyisin jo 90-luvulla tuotettu manga, siis piirrosjäljen osalta, kuten Kvaakissa aika vasta taidettiin sanoa. Omaa silmää ajan piirrokset, ja vanhempikin, hivelee, mutta uusimpaan jälkeen tottuneelle voi olla kumman näköistä.