Miten konkretisoida ns. "Ikuisuusprojekti"?

[Prof. 0.]

Nimi suunnilleen sanoo kaiken, mutta minä haluaisin tarkentaa.

Eli siis itselläni on mielessäni kytenyt sarjakuvan idea jo varmaakin yli kaksi vuotta, mutta en ole saanut koskaan mitään siihen konkreettisesti liittyvää aikaiseksi. Olen miettinyt päähahmoa, jonka pohjustuksen osaisin melko helposti selittää. Kuitenkin aina kun alan tekemään käsikirjoitusta ja sellaista, niin taustatarinan pakollinen monimutkaisuus murskaa minut parissa minuutissa ja alkaa tuntua pakkopullalta. Kuitenkin aina kun ajattelen tarinaa pidemmälle, niin se alkaa tuntua hyvältä, mutta paperilla huonolta. Se on yksi ongelma. Sitten kun saan tarinaa tehtyä, niin päivän päästä se näyttää pahalta ja nakkaan sen roskakoriin.
 Itsellänion kuitenkin niin hyvä kuva kaikesta sarjakuvan maailmasta ja sen sellaisesta, mutta en saa sitä paperille järkevän kuuloisena. Sarjakuvan perusidea on ihmisen yksinäisyyden ja ikävän tutkiminen, maailman tulevaisuuden pohtiminen ja erinäisten konfliktien vaikutusten miettiminen. Ja tähän on sekoitettu kaikkea tapahtumarikasta, eeppisyyttä ja taistelua roisto-selviytyjiä vastaan.
 Kuitenkin, ymmärsitte kai pointtini? Tarvitsisin jotain potkua persauksille, että voisin ottaa itseäni niskasta kiinni. 

Sarjakuvan ideasta löytyisi lisää täältä vanhasta topicista, mutta idea on muuttunut reilusti, esim toiseksi viimeisen viestini ideat on heitetty roskakoriin.

[ezuli]

Meinasin vastata, että alustusta voi miettiä itse monimutkaisestikin ja jättää se sitten vain kertomatta aloittaen suoraan tarinasta. Näköjään olinkin sitä jo kertaalleen yrittänyt sinulle sanoa.

Toisekseen jos jokin hyvä näyttää jälkikäteen huonolta, kyseessä on osittain ero alkuperäissuunnitelmiin. Suunnitelmat ei aina "konkretisoidu" 100% tarkkuudella, joten siinä tulee aiheetonta epäonnistumisen tunnetta. Ulkopuolisella ei tietenkään tätä näkökantaa ole, joten ennen roskakoria kannattaa laittaa vaikka tuonne luonnoksiin raadeltavaksi.

[Prof. 0.]

Meinasin vastata, että alustusta voi miettiä itse monimutkaisestikin ja jättää se sitten vain kertomatta aloittaen suoraan tarinasta. Näköjään olinkin sitä jo kertaalleen yrittänyt sinulle sanoa.

Mutta, meinaan siis tehdä koko tarinaan erinäisiä lukuja ja flashbäkkejä, joissa käsitellään tätä taustaa. Taustatarina on reilusti monimutkaisempi kuin kehystarina. Tarinassani seuraukset ja niihin johtava tapahtumaketju ovat tärkeydeltään tasapainossa.

Eli siis enää en ole suunnittelemassa alkua, jossa selitettäisiin kaikki, jota ainakin vaikutit viestissäsi luulevan 

[ezuli]

Mutta, meinaan siis tehdä koko tarinaan erinäisiä lukuja ja flashbäkkejä, joissa käsitellään tätä taustaa. Taustatarina on reilusti monimutkaisempi kuin kehystarina. Tarinassani tärkeintä ei ole seurausket, vaan tapahtumaketju, mistä seurakset syntyvät.

No se on tietty sitten hieman vaikeampi juttu. Kirjailijoilla on tapana kirjoittaa rekursiivisesti, eli ensin vain kirjoittaa mitä mieleen tulee ehkä vain alku ja loppu mielessä. Jos ja kun vastaan tulee jokin uusi idea, käydään tarvittaessa muuttamassa jo kirjoitettua.

Eli aloittaa vaikka nykyajasta ja kun tulee vastaan sopiva kohta, niin tehdään flashback. Flashbackia kirjoittaessa tulee todennäköisesti mieleen jotain uutta hahmoon sopivaa jota voidaan sovittaa nykyaikaan. (Hahmo ei olekaan oikea seriffi, vaan onkin vain varastanut seriffin vaatteet.) Välillä jos ei pääse eteenpäin, niin kirjoittaa jotain epämääräistä pohdiskelevampaa jonka voi sitten myöhemmin taas sitoa kiinni.

[Ninni]

Idea - kaksi vuotta? Ikuisuusprojekti? Hah Itselläni ystäväni kanssa ollut jatkuvasti laajeneva projekti... ömm... no, yli 15 vuotta joka tapauksessa. Ensimmäiset luonnolset lienevät osapuilleen vuoden -92 kieppeeltä (vuoden verran voi heittää kumpaan tahansa suuntaan).

Omassa tapauksessa ongelmaksi on muodostunut suhteeton itsekriittisyys - kyseiseen sarjikseen matskua on kertynyt _paljon_, ja se edellyttäisi kykyä tuottaa yhtenäistä tyylikästä piirrosjälkeä kymmeniä, kenties satoja sivuja, minkä lisäksi tahtoisin olla aidosti tyytyväinen lopputulokseen. Lisäksi suurinta osaa kaikesta materiaalista ei ole lainkaan paperilla (ainakaan kovin tarkasti) vaan se sijaitsee omassa ja käsikirjoittajani kollektiivisessa tajunnassa. Kätevää kuin mikä

En siis missään tapauksessa ole hyvä henkilö kertomaan, miten ikuisuusprojektit saadaan käyntiin, mutta... Tarvitsetko nimen omaan verbaalisen käsiksen? Entä jos lähtisit liikkeelle kuvakässäristä ja tuottaisit vaikka sen oheen kirjoitettua matskua, jos se tuntuu tarpeelliselta? Lähde luonnostelemaan vaikka sellaisia sivuja, joista sinulla on olemassa oleva selkeä näkemys (jos on) tai kohtauksia, jotka inspiroivat ja ala sitten täyttää aukkokohtia ja editoida tarpeen mukaan. Oisko tämmösessä mitään pointtia?

[MarkZero]

Pöh, pari vuotta ei ole ikuisuusprojekti eikä mikään. Itse olen tuuminut sarjisalbumia reilut kymmenen vuotta. Jos koulu olisi jatkunut aikoinaan hetken, se olisi varmaan jo toteutunut, mutta sitten piti alkaa ansaitsemaan elantoa.

Kohta saattaisi taas olla mahdollista saattaa tämä loppuun, mutta juuri nyt lyhytanimaatio kiinnostaa sarjakuvaa enemmän. Aina jokin este!

[Prof. 0.]

Niinno, ehkä ikuisuusprojekti oli väärä termi, mutta lähimpänä sitä (vielä) määrittelemätöntä tarkkuutta mitä meinasin. Kuitenkin toivottavasti ymmärsitte mihin oli pyrkimässä. Jotenkin huomasin "ikuisuusprojekti"-käsitteen olevan itselläni aika hakoteillä, kun Ninni aloit puhumaan omasta projektistasi, joka on huvittavasti jo vanhempi kuin minä. 
 Kuitenkin niin tuntuu, että se käsikirjoitus murskaa itsensä, ennen kuin pääsen edes aloittamaan sitä. Piirtämisestä taas puhumattakaan.

Edittiä heti perään:

En siis missään tapauksessa ole hyvä henkilö kertomaan, miten ikuisuusprojektit saadaan käyntiin, mutta... Tarvitsetko nimen omaan verbaalisen käsiksen? Entä jos lähtisit liikkeelle kuvakässäristä ja tuottaisit vaikka sen oheen kirjoitettua matskua, jos se tuntuu tarpeelliselta? Lähde luonnostelemaan vaikka sellaisia sivuja, joista sinulla on olemassa oleva selkeä näkemys (jos on) tai kohtauksia, jotka inspiroivat ja ala sitten täyttää aukkokohtia ja editoida tarpeen mukaan. Oisko tämmösessä mitään pointtia?

Tuo idea kuulostaa todella hyvältä, mutta itseäni häiritsisi ehkä se irronnallisuus, koska ei sitä tiedä miten niitä saattaisi joutua muotoilemaan jälkeenpäin, kun itse taustatarinassa on hallituksien juonittelua, järjestöjä jne. 

[JanneT]

Kaksi vuotta - ikuisuusprojekti?!?!?!?!?! HAH HAH HAH!!!!

Noniin ja sitten vakavaksi - voisin kertoa minun ja Mikko Jeskasen projektin, jossa minä toimin käsikirjottajana ja Mikko piirtäjänä - pitkän ja kivuliaan tarinan.

Aloitimme albumin ideoinnin kesällä 2002. Ensin aivoriihi piirtäjän kanssa - sitten pienten kohtausten kirjoittelua sieltä täältä - seuraavaksi karkea synopsis l. tiivistelmä kokonaisuudesta. Ensimmäisen osan käsikirjoitus - noin 40 sivua - oli jotensakin koossa tammikuussa 2003 ja piirtäjäkin pääsi vauhtiin. Vuosi vierähti käsistä viilaillessa ja toukokuussa 2004 sain tarkan synopsiksen valmiiksi. Käsikirjoitus oli kasvanut 9-osaiseksi järkäleeksi.

Päätimme toteuttaa sarjakuvan ensimmäisen osan lopputyönä ja lopputyön ohjaajan Matti Hagelbergin palautteen pohjalta rakensimme niin synopsiksen  kuin ensimmäisen osan käsikirjoituksen uudestaan - mutta tammikuussa 2005 ensimmäinen osa oli valmis ja kansissa!

Kevät meni lopputyötä tehdessä ja syksy uraa luodessa, mutta tammikuussa 2006 palasin jälleen käsikirjoituksen pariin. Luettuani albumimme uudestaan huomasin sen - samoin kuin koko synopsiksen olevan täysin hanurista. Soitin Mikolle ja ilmoitin että uusiksi meni.

Vanha synopsis meni roskakoriin, tein uuden ja mielestäni paremman ja maaliskuun puoleenväliin mennessä osan 1 käsikirjoitus oli valmis - jälleen. Ja Mikko pääsi piirtämään. Työ alkoi luistamaan ja maaliskuun loppuun mennessä myös osa 2 oli kirjoitettu valmiiksi. Vuonna 2006 valmistui versio 2 ensimmäisestä osasta ja myös osa 2 oli luonnosteltu.

Sitten seurasi pitkä tauko ja kunnes kesällä 2007 Mikko alkoi ahdistelemaan että missäs käsis osaan kolme viipyy. Niinpä viime syksynä palasin tarinamme äärelle - ja huomasin sen olevan täysin hanurista. Soitin Mikolle ja ilmoitin että uusiksi meni, johon Mikko hienovaraisesti että jos kirjoittaisin vaikka vähän enemmän valmiiksi ennenkuin hän alkaisi seuraavan kerran piirtämään osaa 1 uudestaan. Ehkä pyyntö ei ollut aivan kohtuuton - olihan hän joutunut piirtämään tarinaamme noin 120 sivua roskakoriin.

Jaa että missä ongelma? Ehkä minulla ei ole ollut tarpeeksi vahvaa kokonaiskuvaa missään vaiheessa tarinasta. Tai ehkä olen vain liian kokematon/lahjaton. Mutta idea on kehittynyt tehdessä, silloinkin kun ei ole ollut hajuakaan mitä oikein teen.

Mutta nyt on osa 1 jälleen kirjoitettuna ja tarkoitus olisi saada vielä kevään aikana myös osa 2 valmiiksi. En tiedä ovatko ne lopullisia, mutta ainakin hemmetin paljon parempia kuin ensimmäiset versiot. Eivätkä ne voisi olla sitä ilman kaikkia 'roskakorille' uhrattuja työtunteja.

[Veli Loponen]

Mullakin on yksi scifi-albumin idea pyörinyt päässä jo lähemmäs 20 vuotta. Välillä se on myös laajentunut, niin että siitä saisi kokonaisen trilogian. Ehkä jonain päivänä vielä teen tämänkin...

Edit: niin, tämä on siis välillä yrittänyt konkretisoituakin. Lähinnä 90-luvun alkupuoliskolla. Ensimmäiset sarjakuvasivut piirsin vuoden 1990 aikana (jos oikein muistan). Myöhemmin piirsin uusiksi ja koitin tehdä hieman käsistäkin.

[Prof. 0.]

Kaksi vuotta - ikuisuusprojekti?!?!?!?!?! HAH HAH HAH!!!!

Rauhotus nyt

Jaa että missä ongelma? Ehkä minulla ei ole ollut tarpeeksi vahvaa kokonaiskuvaa missään vaiheessa tarinasta. Tai ehkä olen vain liian kokematon/lahjaton. Mutta idea on kehittynyt tehdessä, silloinkin kun ei ole ollut hajuakaan mitä oikein teen.

Itsellänikään ei ole veläkään oikeastaan kunnollista kuvaa siitä, mitä kaikkea voisi tapahtua koko sarjakuvassani. Ainoastaan idean kaltainen tynkä johon pulpahtelee kohtauksia harva se päivä. Sehän siinä ärsyttääkin, että olen kait liian selkärangaton uskaltaakseni alkaa ideoitani yhdistelemään... Hmph.

[Ninni]

Yksi mahdollisuus on myös antaa jutun ihan rauhassa olla ikuisuusprojekti ja muhia aikansa, kunnes se konkretisoituu jos on konkretisoituakseen. Aikaa myöten se joko hioutuu oikeasti hyväksi ja käyttökelpoiseksi ideaksi (ja taitosi kehittyvät tasolle, jonka voit tuntea sen arvoiseksi), tai vaihtoehtoisesti huomaat, ettei se niin mahtava ollutkaan, jolloin saatat hyvinkin olla itsellesi kiitollinen siitä, ettet tuhlannut mokomaan ylettömästi aikaa ja vaivaa.

Voi olla ihan kannattavaa jättää projekti hetkeksi rauhaan ja keskittyä johonkin muuhun välillä. Kun touhuun ottaa etäisyyttä, sitä kykenee taas katsomaan uusin silmin myöhemmin. Jos jotain konkreettista on kasassa, kannattaa myös antaa ulkopuolisten kritisoida, vaikkei se aina hyvältä tunnukaan. Omille jutuilleen tulee helposti sokeaksi, etenkin jos saman asian pariin jumittuu pitkäksi aikaa. Ulkopuolisilta voi saada tuoreita näkemyksiä, korjausehdotuksia ja uutta näkökulmaa.

Itse olen edelleen hämmentynyt siitä, että käsikirjoittajani kanssa olemme lukioikäisinä saaneet aikaan idean, joka tuntuu aivan toteuttamiskelpoiselta edelleen... Että ehkäpä vielä joskus...

[wentaway]

Minun ikuisuusprojektini ainakin lähti vain yhtäkkiä käyntiin tuossa alle kuukausi sitten ja nyt teen ahkerasti luonnoksia samalla kun kirjoitan käsikirjoitusta. Aiemmin olen keskittynyt lähinnä maalaukseen ja yksi päivä otin vain kynän käteeni ja huomasin, että nyt taitaa olla viimein aika tehdä se pirun sarjakuva joka on jo liian kauan kummitellut mielessä.
Lähtee se joskus siis ihan potkimattakin liikkeelle (sitten taas minun elämässäni tuntuu lähes kaikki tapahtuvan hetken mielijohteiden seurauksena).

[M. K. Saarelainen]

Minun ikuisuusprojektini on ollut maisemissa jo reippaasti yli kymmenen vuotta. Se alkoi ajatuksesta tehdä jatkoa erääseen julkaistuun tarinaani ja varsin nopeasti olin luonnostellut siitä jo pari sivua valmiiksi. Alkutilanne kun oli jo selvillä. Sitten ryhdyin kirjoittamaan karkeaa juonisynopsista ja huomasin, että homma paisui kuin pullataikina ja monet yksityiskohdat ja juonikuviot vaativat tarkempaa pohtimista. En siis runnonut synopsista valmiiksi, vaan jätin homman hautumaan alitajuntaani ja keskityin muihin asioihin. Aika ajoin jokin idean poikanen pulpahti pintaan ja palasin projektin pariin saadakseni idean "talteen". Näin jatkoin muutaman vuoden ajan. Minulla on epämääräisenä massana mielessäni koko tarinan kulku ja sen sijaan, että olisin työstänyt koko synopsiksen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, päätin jakaa tarinan kohtauksiksi. Olen nyt pari vuotta tehnyt projektia viisiportaisessa työjärjestyksessä:
1) Juonisynopsis, jossa kirjoitan hyvin pelkistetysti kohtaus kerrallaan tarinaa eteenpäin. Esim. kuka tekee, mitä tekee, keitä tavataan ja mitä suunnilleen puhutaan. (n.30 sivun verran valmiina)
2) Ruutujako. Piirrän kohtauksesta postimerkin kokoisen ruutujakoluonnoksen. Tämä siksi, että näen kuinka paljon kohtaus tarvitsee tilaa. (n.18 sivun verran valmiina)
3) Käsikirjoitus, johon tulee lähes lopullinen dialogi ja tapahtumakuvailu.(n. 11 sivun verran valmiina)
4) Luonnostelu / piirtämisvaihe. Tämä vasta sitten kun 2 ja 3 vaiheet ovat lopullisesti lyöty lukkoon. (9 sivun verran valmiina)
5) Tussaus ja viimeistely. Tätä aloitan vasta kun koko homma alaa olla piirretty valmiiksi.

Olisikohan tästä työskentelytavasta apua ikuisuusprojektien työstöön?

[Muumio]

Kirjoitanpa vielä, vaikka edellisestä viestistä jo yli 2 kk.

Kaikkein suurin vihollinen ikuisuusprojektissa on olla alussa liian kriittinen. Eihän tekstin täydy heti olla täydellistä, vaan se muokataan vasta myöhemmin, kun ideat ovat saatu paperille. Kohtaus kerrallaan ja sitä, mukaan kun päähän ideoita vilahtaa. Kannattaa alussa välttää liian lineaarista lähestymistapaa ja ottaa enemmän orgaaninen ote (kirjoita osia sieltä täältä, mikä eniten sillä hetkellä kiinnostaa).
Varsinainen piirtäminen kannattaa suosiolla lykätä siihen vaiheeseen, kun käsikirjoitus on hahmoittunut ja tuntuu hyvältä. Luonnoksia toki on hyvä tehdä. Jos joku kohtaus ei luonnistu heti, niin jätä se hetkeksi muhimaan ja jatka toisen kohtauksen kanssa. Aivot tekee työtä taustalla kuitenkin ja lopulta saat ajatuksen, miten vaikea kohtaus kuuluisi mennä. Kannattaa kirjoittaa kaikki paperille - niin tyhmät, älyttömät, fiksut kuin nerokkaatkin ideat. (ehkä joku vihko olisi hyvä, jota voi selata ideoiden saamiseksi). Itselläni kaikki ideat ovat valitettavasti erillisillä A4 arkeilla ja ties missä laatikoissa tai jopa roskissakin jo.
Kirjoita ylös se inspiroivin ajatus, mikä sinua kiehtoo tarinassa. Kirjoita siihen tunnelmia, ääniä... kaikkea, millä saat myöhemmin palautettua itesi takaisin ideasi alkulähteelle. Lue se aika-ajoin.

no.. toista on helppo neuvoa. Itselläni on myös kunnianhimoinen "ikuisuusprojekti" (5 v tulee täyteen kohta). Aloitinkin jo yhdessä vaiheessa, mutta takapakkia tuli ajan puutteen vuoksi. ;-) en ole vielä luovuttanut kuitenkaan. Mutta alusta se täytyy aloittaa taas. Tänään otin kynän kauniiseen käteen ja kirjoittelin uutta alkua, joka on paljon parempi, mitä vuosi sitten - ja paljon rohkeampi.