Heips LaWiss,
Kysymylsesi tarvtseeko omaan sarjakuvaansa olla tyytyväinen oli minusta vilpittömän hauska ja sai minut hyvälle tuulelle.
Niin,
kysymys tarvitseeko omaan sarjakuvaansa olla tyytyväinen on haasteellinen visio. Esimerkiksi minä en ole koskaan täysin tyytyväinen kuviini. Toisaalta en halua palata menneisiin kuvituksiin tai sarjakuviin joita olen tehnyt. Ne ovat tehty ja siksi haluan ne unohtaa ja keskittyä uusiin hasteisiin. En edes säilytä kuin pienen osan tekemistäni piirroksistani. Miksi kerätä jotakin kun voi luoda jatkuvasti jotai uutta. Minusta piirtämisen ihanuus on juuri siinä, että mieli on täynnä ideoita ja ajatuksia, jotka haluaisi saada paperille mutta hyvin usein se ei onnistu. Aina tulee esteitä joko luovuuden puutteesta, kadonneesta inspiraatiosta tai muista syistä johtuen. Eri asia on tilaus työt, jotka täytyy saada määrätyssä ajassa valmiiksi oli sitten inspiraatio olemassa tai ei. Ne ovat asioita, jotka täytyy hoitaa sovitussa ajassa maksoi mitä maksoi. Mieli täytyy opettaa olemaan jatkuvasti kiinnostunut tekemistään asioista, olla innostunut katsoa ympärilleen ja etsiä kiinnostavia aiheita ja ihmisiä tai tapahtumia ja tallettaa näkemänsä ja kokemansa kuvat paperille.
Toisaalta kun tuntee onnistumisen tunnetta jostakin,se nostaa tyytyväisyys testosteronit pilviin...josta sitten tulee lasku maantasolle ennemmin tai myöhemmin. Taiteilijan elämä nyt vaan sattuu olemaan ylä ja ala-mäkiä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Mutta rakkaus ja innostus taiteeseen tulee olla.
Halusin tulla taidemaalariksi nuorempana, mutta vanhempani murskasivat visioni. En saanut maalata kotona öljyväreillä koska äiti ei kestänyt tärpättien ja muiden juoksevien nesteiden hajuja ja minulta kiellettiin maalaaminen koton. Kun ikää tuli lisää en löytänyt enään kadotettua kipinää uudelleen. Siksi raapeustelen vain sarjakuvaa ja kansia. Siihen loppui se tarina taidemaalarista.
Toisaalta....niin.... kait pitäisi ollu jonkin verran itsekritiikkiä omiin tuotoksiinsa nähden. Usein kun mä laitan kuvan galleriaan, jota on tapahtunut viime aikoina aika harvakseltaan( kadonnut inspiraatio), niin kyllä se varmasti monelta piirtäjältä itsekritiikkiä kysyy ett onkx tää kuva nyt sellanen, että sen kehtaa laittaa galleriaan tai ylipäätäänsä tuoda esille jollain formaatilla. Koska hyvin usein ainakin mulle vielä nykyäänkin tapahtuu se, että kuvasta löytää jotain hiomisen aihetta tai sitten jokin ei nyt vaan kuvassa toimi. Jos täydellisyyttä yrietään tavoittaa siinä kyllä mennään metsään että hurahtaa. Se on yksi pahimmista virheistä joita taiteilija voi tehdä. Toinen yhtä ikävä moka voisi olla se, että vertaa sarjakuviaan tai ylipäätäänsä mitään mitä piirtää toisten tekemiin kuviin. Siihen ei pidä koskaan mennä. Kun minä aikanani löysin kvaakin sarjakuva portaan joka tosin minun tapauksessani sattui melko myöhään, silloin vertasin omia piirroksiani kvaakin gallerian töihin. Minuun iski valtava riittämättömyyden tunne- en "varmaan kehtaa laittaa kuviani tonne- siellä on niin hienoja juttuja ennestään". Tämän asian kanssa kamppailin aikani kunnes laitoin ensimmäisen kuvani galleriaan suuren jännityksen saattamana. Teilataanko se täysin vai mitä tapahtuu! Onneksi nuo ajat ja ajatukset ovat kaukana takanapäin ja olen kasvanut ihmisenä. Olen aikaisemminkin sanonut jossain muussa keskustelu yhteydessä, että pääasia on se, että tekee sitä mistä itse pitää. Joku kvaakkilainen sanoi joskus hyvin, että kaikkia ei tarvitse miellyttää eikä kaikki pidä kaikista kuvista, mutta mitä siitä. Me ihmiset olemme niin erilaisia luonteeltamme ja perusolemukseltamme.
Jokaisella kvaakin piirtäjällä on oma tunnistettava tyylinsä piirroksissaan. Se juuri on sitä rikkautta jota me voimme kaikki antaa yhteiseksi iloksi sarjakuvien rintamalla. Vaikka oma osamme saattaa tuntua pieneltä ja vain paikalliselta sarjakuva-kulttuurin suuressa sulatus uunissa, saamme kuitenkin olla osa jotakin suurempaa kokonaisuutta. Sarjakuva on koskettanut meitä kaikkia tavalla tai toisella. Olemme jokainen siinä mielessä ainutkertaisia, että kokemuksemme sarjakuvista ovat yksilöllisiä. Meidän kokemuksemme ovat uniikkeja, ainutlaatuisia.
