Satu Lusa: Rauha ja sota

[Curtvile]

Kvaakissa on kaipailtu sarjakuvaa Suomen kärsimysnäytelmästä vuosimallia 1918.
Satu Lusan Rauha ja sota albumi osaltaan paikkaa syntynyttä aukkoa.
Hieman strippisarjaa isompi vaaka-albumi on toteutettu raapetekniikalla ja konefontilla joista kumpikaan ei oikein omaan silmään miellyttävästi sovi, mutta tarina on mielenkiintoinen:

Ensinnäkin sisällissodan tapahtumia taustoitetaan arjen ja ennen muuta naisen (Rauha) arjen kautta.
Vanhakantaiset arvot ja vaikeat olot käyvät kivuliaan selviksi kuin myös ihmisen petomaisuus, negatiivisessa mielessä.
Myös kansan jakautumisen kuvauksena oiva teos.

Silti teos ei vaikuta saarnavalta tai vihamieliseltä, enemmän humanistisia puolia ja toivoa läpi kärsimysten ja pelon painottaen.
Ehkä toinen lukukerta antaa enemmän.

Toivottavasti ei jää turhan vähälle huomiolle, äänenpainoja on hyvä olla enemmänkin kuin vain yksi, aiheesta kuin aiheesta.

Sen verran jälkihuomautusta että tietyssä mielessä raapejälki puoltaa paikkaansa: se antaa ylimääräisen karhean sävyn joka sopii nk.realistista tyyliä paremmin itse kertomukseen.

96 mustavalkosivua kustantaa vajaan 13 €. En mene vannomaan onko Kaskelotti omakustannefirma vai ei.
ISBN 9789529233724

[Petteri Oja]

Katselin Akateemisessa albumia ja tilaisin sitä mielelläni itsellenikin myyntiin, mutta kun kirjassa ei ole mitään yhteistietoja eikä Googlekaan auta. Eikä ISBN-keskuksen kustantajarekisteri tunnista ISBN-tunnusta. Hittolainen!

[Timo Ronkainen]

Aika ihmeellinen ISBN on tuo. Kaikissa suomalaisissa kirjoissa pitäisi olla 952-alkuinen numero. Ahaa, taitaa olla EAN -numero (viivakoodi) tuo. 978 on Suomen alku.

Timo

[Timo Ronkainen]

Löysin tämän eilen Kampintorin divarista 6 euron hintaan. Vaikuttaa aivan kiintoisalta. Noin äkikseltään, vielä lukematta ja pintapuolisesti silmäarvioiden voisin sanoa, että on Persepoliksen ja Mausin etäinen sukulainen. Kirja perustuu tositapahtumiin ja tekijän omat sukulaiset ovat pääosissa.
Painopaikka vammalan kirjapaino. Kustantajasta ei merkintöjä missään. ISBN tosiaan 978-952-92-3372-4, sama kuin viivakoodin alla oleva EAN -numero.
Mainitaan vielä sivulla 4 että "aiemmin ilmestynyt: Kuolemaakin pahempi kohtalo (2006)" .

Jaa Petteri löysikin tätä jostain myyntiin asti. Hyvä.

Timo

[Petteri Oja]

Oli mun mielestäni varsin hyvä albumi, kannattaa tutustua.

[mastermind]

Tämäpäs vaikuttaa mielenkiintoiselta. Varmasti tutustumisen arvoinen teos.

[roju]

Tämä pitää kyllä hankkia jostain.

[Ami]

Akateemisestahan noita saa. Mutta saako tekijän edellistä enää mistään?

Hieno lakonisen synkkä sarjis, koskettavia ihmiskohtaloita. Mielenkiintoista, miten tuollaiset etäännyttävät tekniikat sopivat parhaiten juuri tuollaisten rankkojen historiallisten tapahtumien kuvaamiseeen (vrt. Maus, Persepolis).

[Curtvile]

Mielenkiintoista, miten tuollaiset etäännyttävät tekniikat sopivat parhaiten juuri tuollaisten rankkojen historiallisten tapahtumien kuvaamiseeen (vrt. Maus, Persepolis).

Aivan, vastaat itse kysymykseesi.
Realistinen tyyli tekisi lukukokemuksesta vielä ahdistavamman, antropomorfisoiminen ja karrikointi nostavat teemaa ja madaltavat samaistumistasoa antaen mahdollisuuden pitää välimatkaa "se on vain sarjakuvaa".

samahan on myös seitsemännessä kerroksessa mutta normihan tämän ei tarvitse olla.

[Petteri Oja]

Akateemisestahan noita saa. Mutta saako tekijän edellistä enää mistään?

Nyt saa.

Tekijän mukaan ei ole ollut ikinä myynnissä missään. En ole vielä ehtinyt lukemaan mutta esittely on kiintoisa:

"Sarjakuva elävistä, kuolleista ja elävistä kuolleista.

Nuoret tytöt lähtevät rock-festivaaleille ja reissun seurauksia puidaankin sitten täällä ja tuonpuoleisessa seuraavat 13 vuotta. Tässä tarinassa ei aiheita arkailla - kuvissa hyppivät zombiet, mielialalääkkeet, itsemurhat, raiskaukset ja riutuva rakkaus.

Mustavalkoisia kuvia ja mustanmustaa huumoria."

[VesaK]

Pistäs Petteri talteen yksi. Tämähän pitää esitellä Sarjainfossa(kin)!

[Matti Karjalainen]

Satu Lusan "Rauha ja sota" teki melkoisen vaikutuksen. Sarjakuva perustuu "valitettavasti tositapahtumiin", kuten tekijä itse toteaa jälkisanoissaan. Lusa kertoo kansalaissodan aikaisista tapahtumista Humppilassa. Sodan aikana kunnan asukkaista tapettiin yli 140 henkeä. Kaikki heistä kuuluivat punaiselle puolelle.

Sarjakuvan keskushenkilöitä ovat sarjakuvataiteilijan omat, ensisijaisesti naispuoliset sukulaisensa, jotka tulivat temmatuiksi mukaan Suomen historian hirveimpään näytelmään. Lusan näkökulma on väinölinnahtavasti punainen. Sarjakuvan sivuilla veritöistä ja niihin johtaneista tapahtumista kerrotaan kuitenkin enemmän lakonisen toteavasti kuin vastapuolta demonisoiden tai hävinneitä jotenkin jalommassa valossa esittäen.

Lusa olisi epäilemättä voinut etäännyttää sarjakuvansa todellisuudesta ja käyttää kansalaissotaa vain fiktiivisen tarinan tausta-aineistona (vähän niin kuin Pentinkulma, josta löytyy kuitenkin ripaus todellista Urjalaa), mutta tässä tapauksessa siihen ei ollut minkäänlaista tarvetta. Sarjakuvan voima ja tehokkuus ovat juuri siinä, että lukija tietää joukkoteloitusten ja raiskausten uhreiksi joutuneen oikeiden ihmisten, ei pelkästään kuvitteellisten hahmojen.

Joskus totuus on vain tarua kauheampaa. Vuodesta 1918 ei voi koskaan puhua liikaa - jotta emme unohtaisi. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisen vaikutuksen sarjakuva onkaan mahtanut tehdä Humppilan suunnalla. Lisäksi uskon, että Lusan "Rauha ja sota" saattaisi toimia erinomaisesti myös historianopetuksen lähteenä kouluissa. Pitänee nostaa sitä esille aina tilaisuuden tullen.

Sarjakuvan visuaalinen anti miellytti myös. Se toi tarinaan jonkinlaista vanhahtavaa aikalaissävyä, siinä missä tarinaa eteenpäin kuljettavan kertojan ääni oli selkeästi 2000-lukuinen.

Summa summarum: Satu Lusan "Rauha ja sota" on parhaita tänä vuonna lukemiani kotimaisia albumeita, ja ylipäätään paras kansalaissodasta kertova sarjakuva.

[Aino Sutinen]

Hieno kirja, tämä tarina oli kerrottava. Jäi vainoamaan mielessä ja vääryydet suututtamaan. Piirrosjälki miellytti hieman jäykkänäkin, konefontti vain vähemmän.

[Reijo Valta]

Lusalta on loppuvuodesta ilmestynyt uusi sarjakuvakirja: Kaunotar ja hirviöt. Netistä ei siitä suuremmin tietoja löydy. On mukana Sarjakuva-Finlandia kisoissa, kauhuvinkkari Reetta Saine on antanut kirjalle neljä tähteä ja itse jotakin blogiini kirjoitin.

Mainio työ kokonaisuutena.

[JanneT]

Nuo kolmiväriset raaputtamalla tehdyt sivut näyttävät hauskoilta. Olisi hauska tietää onko Satu Lusalla olemassa oikeasti orginaaleissa kaikkea kolmea väriä vai onko musta eri paperilla/lisätty koneella tavalliseen kaksiväriseen raapekartonkityöhön.