Satu Lusan "Rauha ja sota" teki melkoisen vaikutuksen. Sarjakuva perustuu "valitettavasti tositapahtumiin", kuten tekijä itse toteaa jälkisanoissaan. Lusa kertoo kansalaissodan aikaisista tapahtumista Humppilassa. Sodan aikana kunnan asukkaista tapettiin yli 140 henkeä. Kaikki heistä kuuluivat punaiselle puolelle.
Sarjakuvan keskushenkilöitä ovat sarjakuvataiteilijan omat, ensisijaisesti naispuoliset sukulaisensa, jotka tulivat temmatuiksi mukaan Suomen historian hirveimpään näytelmään. Lusan näkökulma on väinölinnahtavasti punainen. Sarjakuvan sivuilla veritöistä ja niihin johtaneista tapahtumista kerrotaan kuitenkin enemmän lakonisen toteavasti kuin vastapuolta demonisoiden tai hävinneitä jotenkin jalommassa valossa esittäen.
Lusa olisi epäilemättä voinut etäännyttää sarjakuvansa todellisuudesta ja käyttää kansalaissotaa vain fiktiivisen tarinan tausta-aineistona (vähän niin kuin Pentinkulma, josta löytyy kuitenkin ripaus todellista Urjalaa), mutta tässä tapauksessa siihen ei ollut minkäänlaista tarvetta. Sarjakuvan voima ja tehokkuus ovat juuri siinä, että lukija tietää joukkoteloitusten ja raiskausten uhreiksi joutuneen oikeiden ihmisten, ei pelkästään kuvitteellisten hahmojen.
Joskus totuus on vain tarua kauheampaa. Vuodesta 1918 ei voi koskaan puhua liikaa - jotta emme unohtaisi. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisen vaikutuksen sarjakuva onkaan mahtanut tehdä Humppilan suunnalla. Lisäksi uskon, että Lusan "Rauha ja sota" saattaisi toimia erinomaisesti myös historianopetuksen lähteenä kouluissa. Pitänee nostaa sitä esille aina tilaisuuden tullen.
Sarjakuvan visuaalinen anti miellytti myös. Se toi tarinaan jonkinlaista vanhahtavaa aikalaissävyä, siinä missä tarinaa eteenpäin kuljettavan kertojan ääni oli selkeästi 2000-lukuinen.
Summa summarum: Satu Lusan "Rauha ja sota" on parhaita tänä vuonna lukemiani kotimaisia albumeita, ja ylipäätään paras kansalaissodasta kertova sarjakuva.