Kerrotaan sitten: tämä on kaksi vuotta vanha teksti, joten tulevaisuuden spekulointi voidaan korvata jälkiviisaudella, mutta se ei muuta tietenkään sitä, että artikkeli on pääosin edelleen ajankohtainen.
joskin tarkoitushakuinen ja kuten X-menin kommenttikin:
Eventtejä, isoja (kaikki/suurin osa sankareista on mukana) tai pieniä (tietty sankari/ryhmä seikkailee) tehdään koska ne myy ja niistä saa hienoja kokoomia.
lähestyy puhtaasti taloudellisista näkökulmista, kuluttaja/myyjä näkövinkkelistä.
ei suinkaan ns. tekijä/taiteellisista näkökulmista.
Isojen firmojen kuten DCn ja Marvelin taipumus tehdä suuria tapahtumia(eri crisikset, secret invasion, Civil war, 52, Blackest night jne) on periaatteessa sama syy kuin vaikkapa monissa uskonnoissa tai scifissä: eeppinen mittakaava.
kaikkeen se ei sovi, muta joissain se on vaatimustaso.
Monessa suhteessahan varsinkin supersankarisarjakuva on kuten musiikissa metalli(tai Jazz, tai Pop, Rock mikä ikinä): monet osat siitä ovat kangistuneet klisesiin, keskenään ristiriitaisia viestejä lähettävää ja hyvin, hyvin tarkkojen sisäisten lainalaisuuksien säätelemää.
Ja osa ylittää omat rajoituksensa ja joko säilyttäen tai murtaen vie lajityyppiä eteenpäin.
Tilanne on sama kuin lajityypissä oleva suhtautuminen kuolemaan:
osalle kirjoittajista ja piirtäjistä se on että luodaan syvyyttä kerrontaan, tehdään jotain merkityksellistä.
koska tarinalla on merkitystä.
ja osa tekee sen vain koska markkinointiosasto tulee tyytyväiseksi.
Se ei silti ole ainoa selitys.
jatkaen musiikkivertausta(vaihda vain tilalle sarjakuvavastineet): osalle bändejä kautta artisteja unplugged-akustisuus toimii, osa vaatii stadionin ja osa voi ottaa yleisönsä joko livenä tai levyltä oltiin sitten kahden henden kotibileissä, klubilla tai miljoonapäisellä festarikeikalla.
eventit ovat tavallaan isojen lafkojen vastine Hackenille ja Roskildelle.
