Sarjakuvantekijä: Kerro murheesi

[bats]

Korro: Niin olemme. Kiva, että en ole yksin tämän ongelman kanssa.

Minua pelottaa tässä se, että entä jos piirtäminen jää kokonaan, enkä enää koskaan pääse hyvään piirustusmoodiin? Mutta uskon kyllä että kyllä se piirtäminen jälleen onnistuu, ennemmin tai myöhemmin. Ei se piirustustaito unohdu vaikka pitäisikin taukoa. (Eihän?)

Tuo vertaus musiikintekoon oli osuva. Ja nyt kun mietin niin olen pitkään piirtänyt varsin runsaasti, eli ei ihme jos mieli kaipaa lepoa. Olen hirveän laiska ostamaan ja opettelemaan uusia välineitä, kuten sivellintä, mutta se voisi olla tarpeen, kuten jampura aiemmin tässä ketjussa on sanonut. Pitäisi osata käyttää useampaa välinettä niin niitä voisi vaihdella. Minulla se "pitäisi" vaan ei koskaan muutu vaivannäöksi.

[Korro]

Bats,en usko että luovuutesi katoaa parissaviikossa.Osta vaikka joku Taide_kirja katso Animea jne kyllä se luovuus tulee sitten ajallaan! Älä stressaa liikaa,ei syytä huoleen.

[T.P]

Itse en käytäkkään raapivaa piirustusterää, vaan sivellintä ja puhekupliin ja ruutuihin normaalia tussia, jolloin kopiopaperikin käy kohtalaisesti.

käytätkö siis sivellintä tussaamis osuuteen ja mitä väriainetta käytät? Itselläni on akryyliväriä jota käytän lähinnä isoihin mustiin alueisiin. Vai käytätkö esim. sellaisia sivellintusseja joita niitäkin minulla sattuu olemaan jopa käyttämättöminä. 

[OM]

bats,

Älä huoli taiteiija toverini. Sama vika täällä päässä. Ei ole jaksanut  piirtäminen innostaa sitten sen jälkeen, kun laitoin viimeisimmät tuherrukseni Luonnokset-osioon.
 Vaikkei niitä luonnoksiani nyt ihan rajusti morkattukaan, niin silti  en osaa sanoa,  jokin nyt mättää vaan. Vaikka myös käsikirjoitukseni saivat tyydyttävän vastaanoton joidenkin kvaakkilaisten mielestä, kun laitoin ne käsikirjoitus-osioon, niin silti jokin ei nyt ole kohdallaan.  Tosiaan. Elämässsäni oli sellainenkin vaihe, etten juuri koskenut kynään 4 vuoteen. Tosin koskin siis sillei, et kirjoittelin kauppalappuja tai jotain, mutten  siis piirrellyt mitään. Joskus vitutukseen jonkin tikku ukon tylsiä luentoja kuunnellessa.

En osaa oikein selittää sitä, miksi luovuus välillä katoaa ja välillä sitä on taas tosi innokas. Onkohan  ihan oikeilla sarjis mestareilla tälläisiä kausia? Olis tosi nastaa lukea jonkun sarjis taiteilijan ajatuksia jos vain sattuisi löytämään jotain haastattelun tynkää netistä. Mutta kun en löydä.

En mä tahdo sanoa sitä, että innostus on kadonnut tost vaan huitsin nevadaan, mutta jotenkin sitä ei vaan saa irti itsestään mitään järkevää juuri nyt. Kyl se vähäs risoo kuitenkin.

Ja mitä sitten noihin piirustus välineisiin tulee kuten täällä joku puhui. Olen sanonut aikaisemmin jossain osiossa, että kannattaa kokeilla uusia työvälineitä, koska niillä saa tehtyä aivan erilaista jälkeä. Pitäisi uskaltaa ottaa haasteita piirtämisen saralla. Kokeilla omia luovuuden rajoja koska uskon vakaasti siihen, että jokainen voi vielä kehittyä jollakin tasolla. Onhan sekin askel eteenpäin, jos osaa aikaisemman tikku ukon sijasta piirtää hieman modernisoidumman ukon, jossa on kuitenkin jälljellä jotain tikku-ukkomaista elementtiä. En osaa selittää mitä juuri tarkoitin. Joten unohtakaa toi selostus.

Vaikka nyt ikävä fiilis, niin silti jokin sisälläni yrittää motivoida minua kokeilemaan jotain uutta. Halusisin kokeilla jotain samanlaista, yksinkertaisen tehokasta kerronnallista huumori draamaa todellisesta elämästöä kuin on esimerkiksi Fingepori. Ja Manga on ruvennut kiinnostamaan kumma kyllä. Mutta ei saa paperille mitään jälkeä. Joten bats.....et ole ainoa.

[bats]

Kiitos henkisestä tuesta, Orjan May.

Minun pitäisi laajentaa repertuaariani piirtämisestä. Soittaa en osaa, enkä jaksa opetella, mutta kirjoittaa voisin enemmän. Tällä hetkellä kirjoittaminen jää minulla Kvaakissa kirjoittamiseen mutta halua kirjoittaa vaikkapa novelli löytyy. Koneella ollessa en vaan malta, kun on kaikkea muuta tekemistä. Mistäköhän löytyisi kirjoituskone..

[OM]

Ei sinun tarvitse osata soittaa jotain instrumenttia tai kehitellä jotain muuta. Toisaalta toi kirjoittamis ideasi on hyvä. Silloin voisit itse kirjoittaa omien tarinoittesi käsikirjoitukset, sillä et voi piirtää pitempää tarinaa, jos sinulla ei ole kässäriä. Toisaalta olet jo  löytänyt sisäisen intuitiosi ja se on täällä kvaakin sarjakuvallisessa bitti-impperiumissa. Osaat piirtää. Muuta ei  välttämättä tarvita. Miksi  ihmiset koettavat kehitellä  väkisin joka hetki jotain sellaista, johon ei ole sisäistä paloa syvällä sisimmässä. Minä yritin kovasti opetalla soittamaan syntetisaattotreilla ja tekeen omia biisejä. Sain innovaatioita siihen veljeltäni, joka on ollut Sony-levy yhtiössä artistina ja isäni soitti nuorempana saksofoonia bändissä 1960-luvulla.
Mutta musiikki ei ollut mun juttu vaan piirtäminen. Yritin jossain vaiheessa luopua koko piirtämisestä ja sarjakuvista kokonaan, koska tuntui, ettei mikään onnistu niinkuin piti. Tämä oli sitä iloista nuoruuden aikaa, jolloin ihminen etsii omaa identiteetiään ja paikkaansa maailmassa. Mutta jokin ihmeellinen voima veti  kuitenkin  piiträmisen ja sarjakuvien suureen maailmaan.  Tyhjässä paperissa ja kynissä on aina ollut jotain maagista jota en osaa pukea sanoiksi. Kun ottaa kynän käteen ja huomaa sen viivan elävän ja lopulta muodostavan paperin pinnalle tarinaa  sisimmästäsi ja tunteistasi. Siinä on jotain maagista ja kosketeltavaa. Sinä olet sen löytänyt bats.
Anna ajan kulua. Ehkä on paikallaan viettää luova tauko. Voit käyttää nyt ajan vaikkapa etsimällä aineistoa ja aiheita tuleviin tarinoihisi.  Käy kirjastossa etsimässä taide kirjoja, joissa opetetaan eri piirtämisen tekniikoita. Piirtäminen ei todellakaan ole helppoa. Mutta se on jo pitempi juttu.
Seuraa maailmaa joka jatkuvasti elää ympärilläsi. Minäkin annan itselleni nyt aikaa. Tunnen kyllä sitten, kun jokin minussa ohjaa askeleeni piirros ateljeeseeni istumaan tyhjän paperin eteen. On aika sitten luoda jotain uutta.

[Veli Loponen]

Onkohan  ihan oikeilla sarjis mestareilla tälläisiä kausia?

Charles Schultz on sanonut, että sitä on vain amatööreillä. "Mestareilla" tekeminen on työtä, eikä sitä ole varaa tehdä pelkän innostuksen varassa.

[Ossi Hiekkala]

Charles Schultz on sanonut, että sitä on vain amatööreillä. "Mestareilla" tekeminen on työtä, eikä sitä ole varaa tehdä pelkän innostuksen varassa.

Toisaalta, jopa Norman Rockwellkin on todennut, että joinakin päivinä vain ei suju yhtä hyvin kuin toisina. Minusta se on aika lohdullista. Joskus ei vain irtoa, vaikka mitä tekisi. Itsellä on kokemusta moisista. Silloin vain pitää jatkaa ja yrittää mutta jos ei sekään pidemmäm päälle auta, niin on parempi tehdä jotain muuta ja jatkaa taas vaikka seuraavana päivänä. Tietysti, jos deadline painaa päälle...

[kaltsu]

Charles Schultz on sanonut, että sitä on vain amatööreillä. "Mestareilla" tekeminen on työtä, eikä sitä ole varaa tehdä pelkän innostuksen varassa.

Schultzilla oli diili syndikaatin kanssa. Oli pakko tehdä. Ja kyllähän sen välillä aina näkee ettei innostusta ollut. Sama juttu kaikilla strippimaakareilla. Sarjakuvaa onneksi voi tehdä muutenkin kuin sanomalehtien ilmestymistahdin mukaan.

[Jarmo]

Murheeni on, että en ole piirtänyt viikkoon mitään. Piirtäminen ei vaan onnistu.... Onko teillä muilla koskaan käynyt samalla tavalla?

Kahteen vuoteen en ole mitään piirtänyt. Onneksi en ole taiteilija niin ei tarvi ripustautua jatkoksi.

[JJ Naas]

Kahteen vuoteen en ole mitään piirtänyt. Onneksi en ole taiteilija niin ei tarvi ripustautua jatkoksi.

Sullehan on jo piirtäjä järkätty joten ei muuta kuin käsikirjoitusta vääntämään.

[Nanna]

Sain kamalan flunssan. Ranteisiin sattuu ja on ihan kamalan voipunut olo. Deadline raksuttaa ahdistavasti, mutta päästä ei tule ideoita... ainoastaan räkää. Nyt käy kateeksi ihan oikeita työssäkäyviä ihmisiä, jotka voivat ottaa sairaslomaa.

[SnowMan]

Sain kamalan flunssan. Ranteisiin sattuu ja on ihan kamalan voipunut olo. Deadline raksuttaa ahdistavasti, mutta päästä ei tule ideoita... ainoastaan räkää. Nyt käy kateeksi ihan oikeita työssäkäyviä ihmisiä, jotka voivat ottaa sairaslomaa.

Aina ei voi voittaa, eikä voi myöskään hävitä. Otat vaan rennosti niin kyllä ne ideat sieltä tulee.

[[kivi]]

Nonni!

Läppärin "hiiren" vasen painike lyö nyt sitten oikosulkua siihen oikeaankin painikkeeseen, eli pitäis käyttää naputellen touchpad-osiota, mikä ei oikein toimi.

Ihmetyttää, kuinka lyhytikäisiksi ja herkkään hajoaviksi nää tietokoneet oikein tehdään? Ostin tän vasta 7 vuotta sitten, tosin käytettynä mutta hyvin pidettynä, ja oon tehnyt tällä kaikki palkkatyöni siitä lähtien eli onhan tämä kovassa työssä ollut kun työnantajien kaikki viestintä, teksti ja kuvat on samasta pienestä läppäristä samoin kuin omat artikkelit, sarjakuvat, kannet ja väritykset. Ja surffaus työn ohella ynnä vanhemmalla Cubasella demoilu kun studiokone ei ole lähellä. Keskimäärin 16-18 käyttötuntia päivässä lienee koneelle tullut. Kaikki ohjelmat se jaksoi pyörittää.

Kone on IBM ThinkPad T30, pieninäyttöinen malli, 1,6GHz, 512 megaa muistia. Vähintään yhtä kestävä pitäis saada, eikä hinta sais olla kuin parisataa - ihan turha käyttää enemmän rahaa sellaiseen mikä ei kestä yli kymmentä vuotta. Mikä sitten olis nykyinen vastine?

Jurpun jurpun,

Kivi

[echramath]

Kone on IBM ThinkPad T30, pieninäyttöinen malli, 1,6GHz, 512 megaa muistia. Vähintään yhtä kestävä pitäis saada, eikä hinta sais olla kuin parisataa - ihan turha käyttää enemmän rahaa sellaiseen mikä ei kestä yli kymmentä vuotta. Mikä sitten olis nykyinen vastine?

Ei noilla spekseillä voi oikein ehdottaa kuin yrittää löytää vähän uudempi T-sarjalainen (entisen korjaaminenkin voisi kyllä näppärältä ihmiseltä onnistua, siis jos löytää samanlaisen joka on rikki toisaalta ja yhdistää ne) tai joku muu hyvin pidetty yritysläppäri. Minikoneista ei oikein ole ykkösraudaksi työntekoon ja 500€:n kotikoneet voi tipauttaa SER-keräykseen jo kaupasta poistuessaan.