Sarjakuvantekijä: Kerro murheesi

[Timo Ronkainen]

Ja kyllä, parhaat piirustukset tulee (etenkin matikan ja opon) tunneilla vihkoon

Silloin tunnilla tulee piirrettyä varmaan rennommin, koska siinä ei yritä samalla tavalla kuin muuten - kynnys on matala ja kas, ilman pinnistämistä tulee viivasta sujuvampi. Samaa rentoutta kun vain saisi muuhun piirtämiseen, luulenma, niin homma sujuu.
Heh: nauhoittakaa open puhetta ja kuunnelkaa piirtäessä, jospa se kikka toisi sen rentouden mukanaan. 

Timo

[Gothicus]

Heh: nauhoittakaa open puhetta ja kuunnelkaa piirtäessä, jospa se kikka toisi sen rentouden mukanaan. 

Tiedä vaikka tulisi siinä sivussa oppineeksikin jotakin niistä opettajan hölinöistä! Vähän kuin ekstrana. Kyllä tuollainen asioiden visualisoiminen opiskellessa toimii joillakin ihan oikeastikin. Kokeissa/tenteissä voi tapahtua heräämisiä: "Tästä asiastahan opettaja puhui juuri silloin kun piirsin sitä merirosvoa, jolla oli papukaija olkapäällä ja persiljaa korvassa..."

[Hazart]

Voi veljet, että tuloo selkä kipiäksi tuossa valopöydällä tussatessa. Ja kun deadline painaa päälle, ni ei auta ku kestää... Ei tunnu auttavan tuolin korkeuden säädöt. Pitäisköhän koittaa vielä sellasta, että nostais tuon valopöydän jotenki pystympään asentoon.

[[kivi]]

Voi veljet, että tuloo selkä kipiäksi tuossa valopöydällä tussatessa. Ja kun deadline painaa päälle, ni ei auta ku kestää... Ei tunnu auttavan tuolin korkeuden säädöt. Pitäisköhän koittaa vielä sellasta, että nostais tuon valopöydän jotenki pystympään asentoon.

Kokeiles sellaista konttaustuolia, englanniksi "kneeling chair", löytyy kalliina designina ja halpana kopiona. Auttoi ainakin mulla, ja on mielestäni maailman paras keksintö sen koommin kuin ymmärsin ettei juustohöylä toimikaan englantilaisissa juustoissa.

[pertti jarla]

Voi veljet, että tuloo selkä kipiäksi tuossa valopöydällä tussatessa. Ja kun deadline painaa päälle, ni ei auta ku kestää... Ei tunnu auttavan tuolin korkeuden säädöt. Pitäisköhän koittaa vielä sellasta, että nostais tuon valopöydän jotenki pystympään asentoon.

Joo, joku ergonomiassa on nyt pielessä. Periaatteessa pitäisi pystyä tekemään myös maratonsessioita selän kärsimättä (taukojen kanssa tietyst). Pystympää pöydän asentoa kannattaa kokeilla, ja istuma-asentoa vaihdella.

[Gothicus]

mielestäni maailman paras keksintö sen koommin kuin ymmärsin ettei juustohöylä toimikaan englantilaisissa juustoissa.

Nyt menee pahasti ohi aiheen, anteeksi vain, mutta on aivan pakko kysyä että täh, miksei tavallinen juustohöylä toimi saarivaltakunnassa? Onko englantilainen perusjuusto liian pehmeää, vai kenties liian kovaa? Mielenkiintoista kulttuuritietoutta. Hulluja nuo englantilaiset.

[Lurker]

Nyt menee pahasti ohi aiheen, anteeksi vain, mutta on aivan pakko kysyä että täh, miksei tavallinen juustohöylä toimi saarivaltakunnassa? Onko englantilainen perusjuusto liian pehmeää, vai kenties liian kovaa? Mielenkiintoista kulttuuritietoutta. Hulluja nuo englantilaiset.

Juustohöylä on Norjan lahja maailmalle!
Juustohöylän keksi norjalainen huonekalupuuseppä Thor Bjørklund Lillehammerissa Norjassa Gammelost-juuston leikkaamista varten.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juustohöylä

Eikös ne britit syö aina sitä Stiltonia? Sitä ei tosiaankaan voi höylätä.
http://www.stiltoncheese.com/

(Tämä on enemmän ohi otsikon kuin mikään tähän mennessä.)

[JanneT]

paras keksintö sen koommin kuin ymmärsin ettei juustohöylä toimikaan englantilaisissa juustoissa.

Ehkei siellä briteissä tilanne kuitenkaan ole pahin mahdollinen - äskettäin esitetyssä dokumentissa Stephen Fry matkasi halki Yhdysvaltojen osavaltioiden ja oli järkyttynyt mantereen juustoista, jotka tavallisesti pursotetaan tuubista.

[Gothicus]

Eikös ne britit syö aina sitä Stiltonia? Sitä ei tosiaankaan voi höylätä.
http://www.stiltoncheese.com/

No eipä tosiaankaan niin. Kuvan perusteella näyttäisi, että juustoa on leikattu jonkinlaisella pertuskan tai hilparin tapaisella lyömäaseella. Hulluja nuo englantilaiset.

[[kivi]]

Nyt menee pahasti ohi aiheen, anteeksi vain, mutta on aivan pakko kysyä että täh, miksei tavallinen juustohöylä toimi saarivaltakunnassa? Onko englantilainen perusjuusto liian pehmeää, vai kenties liian kovaa? Mielenkiintoista kulttuuritietoutta. Hulluja nuo englantilaiset.

Englannissa ei ole yleensä kuin yhtä lajia per kauppa jotain Emmental-, Gouda- tai tai Edam-tyylistä juustoa, ja kermajuustoja kuten Oltermanni ei ole ollenkaan. Perusjuusto on aina väkevimmilläänkin verrattain mietoa cheddaria, jota sitten saakin eri kypsyysasteina, savustettuna ja maustettuna vaikka millä, mutta joka murenee juustohöylässä heti. Briet, Camembertit, Mozzarella, Feta ja sitten nää näiden omat homejuustot on suosittuja = todella edullisia, vähänkään epäenglantilaisemmat tuontijuustot on kalliita, kalliimpia kuin Suomessa. Ja jos Stephen Fry, tuo tunnettu snobi, kävisi tavallisessa Tescossa, Morrisonilla tai Sainsburylla kuten muutkin kuolevaiset, hän havaitsisi että tuubijuustoja ja "cheese strings" -suikeroitua sulatejuustoa on Englannissakin, tavallinen kansa syö lähinnä sulatejuustoviipaleita joita saa 65 pennyllä sellaisen 10 siivun Aamupala-paketin.

Mut Amerikka on todellakin juustojen kehitysmaa. Tuubijuustoja olen ihmetellyt itsekin, rannikkokaupunkien kauppahalleista toki saa rahalla mitä vaan.

[Hazart]

Joo, joku ergonomiassa on nyt pielessä. Periaatteessa pitäisi pystyä tekemään myös maratonsessioita selän kärsimättä (taukojen kanssa tietyst). Pystympää pöydän asentoa kannattaa kokeilla, ja istuma-asentoa vaihdella.

Jees. Hyvii neuvoi. Nostin valopöytää pystympään (entisestään) ja se tuntui heti vähän helpottavan. Paperi tosin valuu siitä alas nyt, jos siitä ei pidä kiinni, mutta se nyt on pientä.

Noi polvituolit ei oo toiminut mulle. Hetken istun selkä suorassa ja sit väännyn vieläkin oudompaan asentoon ku normituolissa... 

[Gothicus]

Noi polvituolit ei oo toiminut mulle. Hetken istun selkä suorassa ja sit väännyn vieläkin oudompaan asentoon ku normituolissa...

Niinhän siinä helposti käy. Kyseistä outoa ja vaivalloista asentoa voisi nimittää kysymysmerkkipositioksi. Polvituoli kai vaatinee hieman totuttelua, mutta homma rupeaa sujumaan lihaksiston tottumisen myötä. Alkuun täytyy muistaa pitää se ryhti. Siinä auttaa saksalainen marssimusiikki.

[SnowMan]

^ minulla alkaa jo nyt hävitä lyijykynän käyttö kun on pari viikkoa käyttänyt piirtopöytää, vaikka silläkin täytyy aina korjailla kuvia

[Emppu]

Tajusin tuossa äsken piirtäessä, että kehitykseni romahti kun jätin pari vuotta sitten lyijykynän käytön vähemmälle. Ennen piirsin aina lyijärillä ja korjailin kuvia vaikka kuinka. Mutta sitten kun joka paikassa tuputettiin suoraan tussilla piirtämistä niin jätin lyijykynän vain yksinkertaiseen asettelunhahmotteluun, mikä taas siirtyi tussauksenkin yksinkertaistumiseen.

Täytyy taas ensi vuonna opetella jostain erisuunnasta, nykyinen tapa ja sen tuoma taso rupeaa ärsyttämään jo itseäkin.

Varmasti suoraan tussilla piirtäminen sopii joillekin, mutta pois se minusta. Toki se, että käyttää tussia, saa sen olon, ettei niin väliä, mitä käyttää pikaiseen luonnostelemiseen/suttaamiseen ja muuhun turhaan ja omalla kohdalla se auttoi ainakin siihen, ettei kovinkaan tarkkaan tarvitse luonnostella.
Mutta suoraan tussilla sarjakuvaa...just, jätän sen säätämisen kaikille muille mahdollisille ihmisille, koska se ei vain ole mun heiniäni. Ainakin se oli sellainen virstanpylväs "Hei, mä ainakin tiedän, millä tavalla mä EN halua piirtää sarjakuvia" omassa kehittymisessä.

[bats]

Ärsyttää tällainen ilmiö, että jotkut (nimeltä mainitsemattomat) ihmiset suhtautuvat sarjakuvaan kuin käytettyyn vessapaperiin. Tarkoitan nyt esim. kun näytän heille jonkin kuvani DeviantArtista. Okei, se ei ole realistisesti piirretty eikä siinä ole hienoja varjostuksia, mutta perkele se on minun taidettani eikä mitään nopeasti vilkuiltavaa paskaa!

Ärsyttää kun ihmiset eivät osaa arvostaa nähtyä vaivaa, ideoita ja ilmaisua. Ylipäätään se että teen jotain luovaa enkä vatkaa pleikkarin ohjainta himassa on minusta arvostamisen arvoista.

Okei, minulla on ehkä vähän sama asia musiikin suhteen. Kun en tee sitä, ja olen ulkopuolinen, tavallaan en ymmärrä sitä kovin hyvin enkä osaa arvostaa sitä niin paljon kuin se ansaitsisi. No, tarkoitus olis opetella kitaransoittoa mutta saa nähä mitä siitäkin tulee. Ainakin osaan arvostaa sitten kitaristien näkemää vaivaa. ^.^