Ehdinpä vihdoin lukaista tovi sitten hankkimani teoksen Pierre Culliford, Known as Peyo -The Life and Work of a Marvelous Storyteller.
Kaksikielinen (ranska/englanti) 256-sivuinen teos sisältää enimäkseen originaalisivuja, mutta mukana on myös jonnin verran tekstiä ja lopussa mm. biorgafia.
Hankittuani teoksen olin hieman pettynyt tektin vähyyteen, mutta nyt sen läpi kahlattuani sanoisin olevani hyvinn tyytyväinen ostokseen.
Enin osa teoksesta menee Strumffeille sekä Johannekselle ja Pirkaleelle. En ollut tiennytkään että ensimmäiset varsinaiset strumffi-tarinat olivat ilmestyneet Spiroun liitteinä joista ne tehtailtiin itse leikkaamalla ja niittaamalla minisarjakuviksi. Oli oikein antoisaa nähdä noita noita rinnan alppariversioita varten uudelleenpiirettyjen vieressä. Eroja on, mutta vaikka sivutaitto muuttuu isomman formaatin myötä perusideat pysyvät likimain muuttumattomina.
Mukaan on saatu mahdutettua kaikenlaista mielenkiintoista kuten varhaisia töitä, mm. kuvia esistrumffeista vuodelta 1945 sekä alkupään Johanneksia vuodelta 1947. Syystäkin Herge sanoi 40-luvun puolivälissä Peyolle että paljon pitää kehitystä tapahtua ennen kuin pärjäät tällä alalla -ero esmes vuoden 1954 ekaan Johannes -alppuun (Le Châtiment de Basenhau) saati pari vuotta myöhemmin tehtyihin on todella suuri.
Silti ihmetyttää miksi väitetään Peyon olleen enempi tarinankertoja kuin kuvittaja joka luultavimmin musertui ystävänsä Franquinin vistuositeetista. Minusta Peyon kultakauden (50-luvun puolivälistä 70-luvulle) materiaali ei todellakaan häpeile edes Franquinin vieressä.
Äänestys