Haluaisin kuulla mielipiteitänne ja käydä yleistä keskustelua "taidesarjakuvista", joissa ei ole käytetty lainkaan tussia. Tämän tussauksen yleisyys ja sen olemassaolon korostaminen sarjakuvien tekemisessä on selvästi alkanut ruokkimaan itse itseään siten, että poikkeuksetta lähes jokaisen mielestä sarjakuvien tekemisen vaiheisiin kuuluu erottamattomasti tussaus, joka suoritetaan jossain vaiheessa työprosessia. Kuitenkin olen nähnyt paljonkin sarjakuvia, joissa koko tussausta ei missään kohtaa ole käytetty ja mielestäni osa näistä sarjakuvista on sykähdyttävän näköisiä. En oikein osaa, enkä edes halua ajatella, että ne olisivat jotenkin epäaidompia, kuin muut sarjakuvat, ne ovat vain erilaisia. Aivan kuten lyijykynällä, rasvaliidulla, tietokoneella, puupiirroksina, kollaaseina jne, tehdytkin sarjakuvat.
Jossain vaiheessa sarjakuvan viehätys-säikeessä puhuttiin ääriviivoista ja niiden kyvystä yksinkertaistaa asioita ja tuoda kohdettaan paremmin esille ja joku puhui samalla siitä, ettei todellisuus tietenkään näyttäydy sillä tavalla vaan koko hommahan on todellisuudessa lopulta valon ja varjon - värien ja sävyjen yhteistä leikkiä. Tätä minä ajan nyt takaa. Onko mielestänne jollain tapaa synti, jos antaa jossain työssä vain piut paiut tussaukselle ja sanoo itselleen, ettei se sovi tämän työn fiilikseen? Olen nimittäin suunnittelemassa tällä tavalla toteutettua sarjakuvanovellia, ikään kuin maalattua sellaista ja mielestäni tussaus pilaa tällaisen työn. Se ei vain yksinkertaisesti sovi kaikkeen...
Pidetäänkö minua nyt siis jotenkin epäuskottavampana tai jonain äpäränä sarjakuvarintamalla, jos tällaisen työn teen? Toisaalta... onko sillä väliä...
Aihe: Ääriviivattomat värisarjakuvat (Luettu 2768 kertaa)