Jeff Hawkesta on alkanut lähiluvulla paljastua kaikenlaista. Se on yhtäaikaa hyvin paljon ajassaan kiinni, ja ajaton kuten klassikoilla on tapana.
William Patterson on poiminut tarinoihin todella paljon sitä sun tätä, mitä on eteen tullut. Erityisen runsaasti on pseudotieteellisiä inspiraation lähteitä, kaikenlaista "älykkästä suunnittelua" ja dänikenimäistä "me tulimme tähdistä" -virittelyä. Toisaalta myös korkeakirjallisia viittauksia vilisee, joista ei-klassisen koulutuksen saanut huomannee vain murto-osan.
Hyvin brittiläistä on myös tietynlainen epäsankaruus. Vaikka päähahmo on tietty se poikkeusyksilö, joka usein kääntää tilanteen parhain päin tai edes jotenkin päin, hyvin usein pääviesti on ihmisen avuttomuus tai kyvyttömyys hallita suuria tapahtumia. Ihmislaji ei muutenkaan aina vertaudu kovin edullisesti muihin avaruuden muukalaisiin.
Selkeästi Sydney Jordanin osuutta ovat äärimmäisen pikkutarkasti piirretyt tekniset laitteet, erityisesti autot, raketit ja muut ilma-alukset.
Rakettilentäjä Hawken paluu on erittäin tervetullut!