Joku jo ehti kehaistakin päättyvää vuotta hyväksi sarjakuvavuodeksi. Ilonaiheita oli todellakin monta, yhden tai edes muutaman parhaan julkaisun nimeäminen vatisi raakaa pudotuspeliä.
Tässä pureskeltavaksenne satunnaisessa järjestyksessä kolme plus kolme hyvää albumia tältä vuodelta:
Amanda Vähämäki: Pullapelto
- Unen logiikan kiehtova kuvaus ja tarinan sävyjä vastaava piirros
Terhi Ekebom: Honeymoon Island
- Jotain uutta ja persoonallista rakkauden ja sen katoamisen ikuisesta kierteestä. Graafisena näyttönä huikea, aina taittoa myöten.
Marko Turunen: Lihat puntarissa
- Luova tapa lähestyä omaa elämää suvun kokemusten kautta, komeaa grafiikkaa.
Manu Larcenet: Pieniä voittoja 2
- Ällistyttävän moniaineksinen tarina yksien kansien välissä: elämän pelko ja sen voittaminen, oman taiteellisen ilmaisun etsiminen, elämän eri vaiheet vauvasta vanhuuteen, kuolema, toiveiden (myös yhteiskunnallisten) murtuminen...
Ruppert&Mulot: Apinatarha
- Leikittelevyydessään henkevä, ironiassaan luova, muodoltaan uudistava. Lukukokemus jos mikä.
Trondheim-LeGall: Jussi Jänis - Kevättä rinnassa
- Hauskin albumi aikoihin, onnistunut romantiikan ajan kieli- ja käytöskoodin uudelleenkoodaus sarjakuvaan. Vuoden todennäköisesti paras käännös.
Jos näistä pitäisi se kaikkein paras valita, pitkään miettisin Apinatarhan ja Pienten voittojen välillä.
Heikki J.