Kaverini syyttävät minua armotta tosikoksi, ja kai siinä jotain perää onkin.
Yksi mittari asialle lienee se, että jos sarjakuva saa minut koskaan hymyilemään, se on todella rahansa arvoinen. Seitsemännen pokkarin saldo, kaksi hörähdystä ja satunnainen vieno hymynkare, tarkoittaa sitä, että pokkarin hinta saisi olla kaksin tai peräti kolminkertainen ja todennäköisesti sen ostohinta ei edelleenkään harmittaisi.
Hupaisaa kyllä, kuinka täydellisesti tekijä asiansa osaa, tässä on täydellisesti tasapainossa kaikki ne yhdentekevyyden ja ratkiriemukkuuden osatekijät, mitkä muodostavat sarjan sydämen.
Miksi Yotsuba&! on lopulta niin hulvattoman hauska kuin se onkaan? Kenties samasta syystä kuin miksi ihminen ylipäätään reagoi naurulla yllättäviin tai muutoin outoihin tilanteisiin.
