Vuoden kotimainen albumi, jepjep. Vaihtelevaa, mutta eihän mikään ole koskaan täyttä timanttia. Tämä on kosiskelematonta, kyynis-realistista anarko-kamaa, joka elää tässä ajassa, mutta jonka teemat tuskin kuitenkaan vanhenevat ihan heti.
Ihailen suuresti tekijöitä, jotka eivät anna sivujen "hengittää", vaan kuristavat joka hemmetin sivun. Kuten Emerson on tokaissut: lukija ei maksa valkoisesta paperista! Sitä saa riiseinä kaupoistakin!
Joistakin irtovitseistä ja "Armas kilahtaa" - ruuduista olen erittäin kateellinen, olisin halunnut keksiä tai piirtää ne itse. Rakastan sitä, ettei Koskelan "tyyli" ole vuosien mittaan "hioutunut huippuunsa": joka hemmetin viiva huutaa edelleenkin, että haista paska!
Koskelat ottavat kantaa nykyajan ääliöilmiöihin niin osuvasti, että sattuu. Kiitos tästä albumista. Toivottavasti seuraavaan saadaan mukaan myös Nokian pomoja! Pliis?