Harrastuksen kustannukset

[Lättä]

No entäpä kuinka moni on pohtinut sitä, että mangan ja animen suosiohan on aika lailla kasvussa Suomessa. Mangaa nyt harva warettaa (eli lataa laittomasti netistä), mutta ymmärtääkseni moni seuraa esim. Narutoa maksamatta siitä. Monikohan maksaisi, jos voisi? (Luullakseni ainakin osa kuitenkin, suomenkielisillä teksteillä on vain mahdotonta saada kuin fanien kääntämää Narutoa, samoin englanniksi lähestulkoon mahdotonta ehkä?)

Jos warettaminen saataisiin jotenkin loppumaan vaikka koventamalla rangaistuksia (tämä on siis olettamus), kuinka moni animen fani lopettaisi harrastuksensa, jos joutuisi oikeasti alkaa maksaa Narutostaan? Luulisin, että aika moni.


Ylläpidon edit: Tuo on enemmänkin keskustelunavaus kuin pieni kysymys, joten siirsin omaksi aiheekseen. --Laura

[Laura Sivonen]

Jos ainoa tapa katsoa esmes Naruroa vaatisi ko. sarjan tuotantokausiin investointia, niin uskon, että se kaventaisi kyllä Naruton fanikuntaa. Sitä en kuitenkaan usko, että se muutoin vaikuttaisi drastisesti anime-/mangaharrastajien määrään.

Kyllä warettajista silti suurin osa myös ostelee jonkin verran warettamastaan kamasta. Eri asia tietysti ovat alaikäiset, joilla ei ole omia tuloja. Jossain vaiheessa isi ja äiti voivat kiristellä kukkaron nyörejä, kun piltti haluaa 87 eri sarjan boxit. (Sitten ainahan ovat kirjastot ja kaverit, jos viihteestään maksaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vastenmieliseltä.)

Itse ainakin ostan ennemmin haluamani sarjakuvat sekä elokuvat/sarjat konkreettisina tuotteina, koska laatu on moninkertaisesti parempi, niitä on kiva katsella hyllyssä ja jää koneellekin tilaa.

[PTJ Uusitalo]

Aihehan on tosiaan tällä hetkellä tapetilla.

Totuushan kuitenkin on, että hyvin pieni prosentti potentiaalisista ostajista ostaisi TV-sarjan kalleina DVD:inä katsomatta sarjaa ilmaiseksi etukäteen, mihin Japanissa asuvilla on mahdollisuus. Toisaalta, korvaavan tuotteen saaminen ilmaiseksi syö myyntiä ehkä jopa lähemmäs sadalla kuin yhdeksälläkymmenellä prosentilla.

Maailma on muuttunut, joten yritysten pitäisi mukautua siihen.

[haplo]

Animea katson niin vähän, ja senkin harvan ihan laillisia keinoja, joten ei vaikuttaisi minuun.

Mangaa puolestaan en halua senkään vertaa lukea koneelta, koska sarjakuva ei yksinkertaisesti kuulu tietokoneen ruudulta luettavaksi. Yksi syy on jo sekin, että sivujen kääntäminen on varsin työlästä hiiren skrollailluineen ja 'next' painikkeen painamisineen. Jari Lehtisellä on ollut tähän hyvä ratkaisuehdotus. (En siis puhu siitä, kuinka warettaminen saadaan mukavammaksi, vaan ihan oikean nettisarjakuvan lukeminen).

Minulla jo Errant Storyn lukeminen tyssäsi alkuunsa, kun ei sarjakuvan lukeminen vaan ole niin mukavaa koneelta. Rahaa se vie, ja kaikkea ei voi saada, mutta enpä ole ennenkään kaikkea saanut.

[Aura]

Suuri osa animesarjoista on tosiaan sellaista kamaa, jota mieluummin seuraa telkkarista eikä ostele kalliina DVD-julkaisuina. Varsinkaan noita ikuisuussarjoja joiden jaksomäärä lähentelee jo kahta sataa, laatu heittelee välillä sinne tänne eikä niitä välttämättä jaksa katsoa montaa kertaa läpi.

Onneksi moni hyvä sarja on vain 13 osaa pitkä, joten niiden hankkiminen ei tuntunut ylitsepääsemättömältä urakalta, varsinkin kun sai alennuksella Anttilasta.  Vaikka minulla on kyllä tunne että sille DVD:lle mahtuisi enemmän kuin se 3-4 jaksoa... Joku Utenan ensimmäinen kausi oli julkaistu kahdella DVD:llä, jonka ostin joskus vuonna miekka ja kilpi. (Tosin en muista tuliko se yhtään halvemmaksi kuin nykyiset Anttila-animet.) Mutta jos enemmän sarjoja saisi ostettua tiiviimpänä pakettina ja hieman halvemmalla, tulisi sitä ehkä ostettuakin... ehkä.

Samasta syystä itseltäni on jäänyt moni manga ostamatta. Mitä järkeä kuluttaa 200€ sarjaan jonka lukee läpi kerran ihan mielellään, mutta jonka pariin ei ehkä palaa enää sen jälkeen? No, enpähän nykyisin ole kovinkaan selvillä anime- ja mangaskenestä, voikohan mua enää harrastajaksi edes kutsuakaan... Jos vain olisi enemmän kamaa kirjastoissa.

[Mon of Olay]

En osta tv-sarjoja, olivatpa sitten animea tai jotain muuta. Ei edes todella hyvää sarjaa jaksa kovin montaa kertaa elämässään töllöttää, ja jos jaksaakin, niin tuskin ne uusintakatselut sarjaa ainakaan parantavat.

Niin joo, ja 70-luvulla tehtiin paljon hyvää tv-animea, vaikkei yksikään katsoja voinut ostaa jaksoja kotiin (silloin mitään videoita ollut). Nyt sitten ollaan hätää kärsimässä, kun jengi ei haluakaan ostaa 300+ episodia One-Piecea hyllyntäytteeksi. Buu-huu. 

[alkimohap]

Mitä järkeä kuluttaa 200€ sarjaan jonka lukee läpi kerran ihan mielellään, mutta jonka pariin ei ehkä palaa enää sen jälkeen? --- Jos vain olisi enemmän kamaa kirjastoissa.

Ehkä klassinen vastaus: Onhan pk-seudulla melko hyvin ja hiljakseen näyttää paranevan. Viimeisenä mm. Yotsubatoa, Death Notea ja Blame!:a. Samoin Tezukan Buddha, Phoenix (Hi no tori) ja Adolf on, kuten "klassikkoina" olla pitääkin. Muutakin lienee; riippuu mistä itse pitää. Aina voi kokeilla tehdä hankintaehdotuksen. Kaukolainat muualle Suomeen taitavat nykyään olla joku 3-5 e verrattuna pokkarin 11 e hintaan, eli pahimmassa tapauksessa maksaa, muttei niin paljon eikä tule itselle turhaa roinaa pysyvästi.

Kirjastojen rajoituksena ovat a) aineistomäärärahat sarjakuviin (muistaakseni Espoon kirjastoissa mm. kaikki englanninkieliset sarjakuvat tappelivat kaiken muun vieraskielisen kaunokirjallisuuden kanssa siitä osuudesta, mikä niille oli kokonaisuudessaan varattu) ja b) rajallinen hyllytila. Tosin uudempi enkkumanga on aika hyvin lainassa, joten b-kohta ei ole niin suuri ongelma. Mutta b-kohtaan liittyen: vaikka joku ystävällisesti lahjoittaisi jonkin ihan oikeasti hyvän mangasarjan kokonaisuudessaan kirjastolle eikä sitä juuri lainattaisi, niin tulisi henkilökunnalle hieman päänvaivaa että mihinkä sen nyt lykkää, pystyykö siis jotain muuta poistamaan hyllystä. (Plus että uuden sarjan kohdalla kirjat joutuu luetteloimaan, siis tulee lisätyötä kun listataan tekijät ja luokitus ja asiasanat.) Epäkivaa. Eikä verorahoilla voi kirjastosta tehdä pelkkää otakuparatiisia, kun täytyisi kaikille muillekin olla jotain tasapuolisesti. Japanissa on yksityiset mangakahvilat: kupposen hinnalla ja ajalla on käytössä varmasti Suomen erikoisliikkeiden laajuiset valikoimat. Mutta se onkin Japani.


Animet pitäisi saada netistä tosiaankin laillisesti ja nopeasti ns. taskurahahintaan. Tuossa ANN:n kirjoituksessa oli mielenkiintoinen pääpointti se, että kunhan suurin osa saa ne piirretyt mahdollisimman nopeasti, niin siitä voisi maksaakin sen jonkin verran, tai ainakin kannattaisi, koska lopulta ei ole enää uutta ladattavaa. Veikkaan, että harvempi tällä hetkellä katsoo fansubeja pääasiassa käännöksen laadun takia. Mutta pitääpä seurata tuota ANN:n keskustelua.

[Aura]

Ehkä klassinen vastaus: Onhan pk-seudulla melko hyvin ja hiljakseen näyttää paranevan.

Joo, tosin siitä ei ole iloa jos ei majaile PK-seudulla... Jos kyseessä on alppari jonka oikeasti haluaa lukea, jaksaa sitä kyllä metsästää kirjastoista ja vaikka kaukolainata. Hieman alkoi hymyilyttää kun katsoin Vartijoiden tilanteen kun kirja oli uusi: jonossa noin kaksisataa ihmistä ennen minua. Jäi sillä kertaa varaamatta, tosin tuloksena on se etten vieläkään ole lukenut kyseistä sarjakuvaa. Siitä huolimatta että oikeasti haluan lukea sen. Pitääpä taas käväistä kirjastossa katsomassa mikä sarjishyllyn/varausten tilanne on tällä hetkellä... Kyllähän noita nimikkeitä löytyy ihan mukavasti, vaikka niiden pyydystäminen on joskus aikaa vaativa urakka.

Mangakahviloista taisi olla aiemmin jotain puhetta, sekä toteamus että täällä se ei vain toimisi.

[Lättä]

...
Animet pitäisi saada netistä tosiaankin laillisesti ja nopeasti ns. taskurahahintaan. Tuossa ANN:n kirjoituksessa oli mielenkiintoinen pääpointti se, että kunhan suurin osa saa ne piirretyt mahdollisimman nopeasti, niin siitä voisi maksaakin sen jonkin verran, tai ainakin kannattaisi, koska lopulta ei ole enää uutta ladattavaa. Veikkaan, että harvempi tällä hetkellä katsoo fansubeja pääasiassa käännöksen laadun takia. Mutta pitääpä seurata tuota ANN:n keskustelua.

Kuulin kaveriltani, että Koreassa olisi otettu käyttöön ns. waretuslupa, eli maksat valtiolle kuukaudessa tietyn määrän rahaa, minkä seurauksena saat "warettaa" valtion sivuilta niin paljon tavaraa kuin ehdit.

Tässä on tietty idea. Käytännössähän näin on ollutkin jo vaikka kuinka kauan, esim. Maikkarin netistä saa ladattua maksua vastaan kappaleita, mutta niiden kappalehinnat ovat niin suuret, ettei samalla tavalla animea olisi välttämättä varaa ostaa, koska jokainen jakso on yhtä tärkeä. Musiikissa sen sijaan jokin kappale voi olla huono, ja sen voi jättää pois.

Suomessakin valtio voisi perustaa nettilataamon, josta ihmiset voisivat tukkuhintaan ladata kaikkea mahdollista. Ei tarvitsisi etsiä kaikkialta aina kaikkea. Minkä lisäksi valtio rikastuisi.
Vaikka mistä minä mitään tiedän, kun en mitään ikinä lataakaan.

Ja sarjista en tykkää lukea netistä, paitsi ehkä Kiroilevaa siiltä ja muita strippejä. Pitkää tarinaa, jossa sivua on alituiseen vaihdettava, on erittäin turhauttavaa lukea. Blogeilla sivuja ei tarvitse kyllä vaihtaa.

[Canard]

Voi voi, kun tuli juuri vierailtua Pienen leffakaupan sivuilla ja katsastettua nimenomaan heidän R1 - aluekoodin boxitarjontaa, siellä olisi Madlax-boxi (65€), Bubblegum Crisis (50€), Elfen Lied (50£), FMP! Fumoffu (50€) jne....

Lupin the 3rd Movie Pack, vain 35£, tuli lopulta ostettua.

[Bitten]

Hmm, kenties Radioheadin ratkaisu tähän voisi olla toimiva: Animea saisivat levittää netissä/kaupassa niiden viralliset levittäjät ja netissä olisi mahdollista ladata niitä sarjoja (jaksoja) ja maksaa niistä haluttu summa (vaikka 0€).

Radiohead taisi kääriä ihan mukavat tulot, vaikka suurin osa ei maksanutkaan heidän levystään pennin pyörylääkään. En ole sitten varma, olisivatko he saaneet suuremmat voitot tavallisen levy-yhtiön diilin kautta. Varmaankin.

Olisivatko animefanit yhtä avokätisiä? Minulla on ainakin omat epäilykseni. Kunhan vain heitin tämän ehdotuksen.

Ehkä minulle mieleisin ratkaisu olisi jonkinlainen laillinen lataamo, jossa olisi vain kohtuullinen kuukausimaksu (joka olisi mahdollista jättää maksamatta, jos ei jossain kuussa lataa yhtään mitään). Sen täytyisi myös olla hyvällä valikoimalla varustettu ja mahdollisimman helppokäyttöinen. Lisäksi vielä kaupallisuutta mahdollisimman vähän korostava.

[PJ]

Saa nähdä, kuinka käy suomenkielisen mangan hintakehityksen, sillä paperin hinta on noussut törkeästi. Ja paperihan maksaa.

[AM]

ADV ja iTunes ainakin tarjoavat animea halvimmillaan  $1,99 hintaan, joten normaalille 26-osaiselle sarjalle tulisi hintaa hiukan vähemmälle kuin 50 euron boxille. Hintana se alkaa olla jo ihan siedettävällä tasolla, mutta niin kauan niitä julkaistaa 320x240 paskalaadulla ja vain win/mac-koneissa toimivilla java/flash kikkareilla yms. roinalla varustettuna ei niillä ole DVD-julkaisua vastaan muuta asetta kuin nopeampi julkaisutahti.
HD-laatua surround äänellä ja avoimella codecilla jos saisi tuohon hintaan ostaisin heti, vaikka subbausryhmät tarjoavat samaa ilmatteeksikin.

[Lurker]

Saa nähdä, kuinka käy suomenkielisen mangan hintakehityksen, sillä paperin hinta on noussut törkeästi. Ja paperihan maksaa.

Oijoi, tuohan kuulostaa pahalta. Supersankareiden suosio -aiheessahan on keskusteltu siitä, kuinka veitsenterällä sarjakuvan julkaisu Suomessa vähälevikkisten lehtien osalta on. Sikäli mikäli tuotantokulut nousevat roimasti, kirves heilahtaa vielä nopeammin.

[Aura]

Saa nähdä, kuinka käy suomenkielisen mangan hintakehityksen, sillä paperin hinta on noussut törkeästi. Ja paperihan maksaa.

Sitten vain huonompilaatuista paperia kehiin... auts. Tosin eikös Japanissa suurin osa mangasta paineta varsin surkealle paperille? Ehkä tämä onkin suomennettua mangaa vastaan olevien tahojen kehittämä salaliitto. "Eivätpähän julkaise enää, hähhähhähhähhää!"