Katja Tukiainen Works

[Outi]

Todella kaunis kirja! Odotin paljon ja kaiken sain. Katja uskaltaa rohkeasti käyttää karkkivärejä ja homma toimii loistavasti. Uudemmat työt ovat selvästi myös henkilökohtaisempia kuin vanhemmat (äitiys-teema).

Pienenä miinuksena ehkä olisin kaivannut laajempaa vanhojenkin töiden näyttelyä, kirjassa on lähinnä parin viime vuoden ajalta töitä ja osa niistä vähän toistaa samoja juttuja. Muttamutta jos konsepti on kerran "uudet työt", niin mikäs siinä sitten, n valita.

Hieno taitto, katjan hauskat omat tekstaukset, kolmikielinen, kaunis esine.

[Mikko A]

Pariin otteeseen tullut selattua, mutta yleensä en innostu taiteesta vaikka olisi "hienoa" ja "tyylikästä", ellei aiheet itsessään ole kiinnostavia. Hyvästä aiheesta tehdyssä taiteessa taas tasokaan ei ole mikään iso rajoite vaikka mentäisiin melko matalalta, heh..

Tukiaisen isopäiset söpöt tytöt on toki ok, mutta tykkäisin itse nähdä ne hieman toisenlaisessa kontekstissa. On mahdollista että kirja tulee siitä huolimatta hankittua jossain vaiheessa vaikka epäilen että monia teemoiltaan sopimattomien taidekirjojen ongelma suhteessa keskittymishäiriöön on että tulee selattua muutamassa minuutissa ja hinta/käyttö suhde jää omalla kohdalla huonoksi.

Suomen naispiirtäjistä Tukiainen on kuitenkin ehdotonta kärkeä.

[MarkoT]

http://www.kauneinkirja.fi/kuvateokset/

 

[Lurker]

Uusimmassa Anna-lehdessä (11/2008) Katjasta on nakukuva kylpemässä; juttusarjassa Muistikuvia.

Jos ette usko, lukekaa itse. ;-)

[Kreegahbundolo]

Ostin kustantajalta painoksen viimeisen kappaleen ja tutustuin tarkemmin lähes vuoden viiveellä tähän kirjaan ja on myönnettävä että tässä on kyllä todella hienosti tehty taidekirja. Viimeisen päälle joka suhteessa. Joitakin kappaleita vielä Daadan sivujen mukaan kirjakaupoista löydettävissä tuurilla. Suosittelen hankkimaan ennen kuin on myöhäistä.

[Lurker]

Näin Hesari tänään (lihavointi minun):

Kun Uuno Turhapuron tai Viivin ja Wagnerin kaltainen miesten (alapää)huumori on yleisesti hyväksytty laji, niin Tukiaisen edustama "yläpäähuumori" jää väkisinkin pienemmän piirin - etupäässä naisten ja lasten - lajiksi.

Laittamattomasti sanottu...

[Reijo Valta]

Katja Tukiainen on väitellyt. Otsake on Tyttöarmeija : kerronnallinen maalaus tilassa.

Kuvataiteen tohtorin tutkimukseni aihe on kerronnallinen maalaus tilassa, tilallisten maalauskokonaisuuksien ja maalaussarjojen kerronnan tarkastelu. Teoskokonaisuuksieni kuvallinen aihemaailma käsittelee tyttöyttä, naiseutta ja vaaleanpunaista väriä. Oppaana tutkimusmatkallani toimii tyttöarmeija, teosteni vallaton ja väkivallaton tyttöjoukko. Maalausteni tytöt valtaavat erilaisia tiloja.

Taiteelliseen tutkimukseeni sisältyy kirjallinen osuus, jonka välityksellä raportoin tutkimukseni kulkua ja joka myös mahdollistaa sanallisen kielen kautta syntyvät tutkimukselliset oivallukseni. Tekstini kertoo taiteellisen työskentelyni etenemisestä, sanattomasta tietämisestä sekä siitä, kuinka sanojen tapailu avaa ymmärrystäni kerronnasta, kertojista, fokalisoinnista ja immersiivisyydestä. Taiteellinen työskentely ja kirjoittaminen yhdistyvät kehityskaareksi, löydän sanat sanattoman tietämisen rinnalle ja lopulta uskaltaudun tarkastelemaan myös teosteni feminismiä.

Tutkimukseeni sisältyy kolme julkista näyttelyä ja teoskokonaisuutta, joissa kaikissa käsittelen maalauksen kerronnallisuutta, vaaleanpunaisuutta ja sijoittumista erilaisiin tiloihin.
Näyttelyt ajoittuivat kymmenen vuoden ajanjaksolle seuraavasti:
Playground – My work is my pleasure -niminen yksityisnäyttelyni oli esillä Galleria Korjaamossa syksyllä 2009, Paradis k (Kidnap) -maalausinstallaationi oli osana Päin Näköä! -näyttelyä Nykytaiteen museo Kiasmassa vuonna 2012 ja Paradis r (Rascal) -maalaussarjani oli esillä Vantaan taidemuseo Artsissa Vallaton-ryhmänäyttelyssä vuosina 2017–2018.
Tutkimusprosessini päävaiheet liittyvät kiinteästi näihin kolmeen tutkimukseeni sisältyvään näyttelyyn ja teoskokonaisuuteen. Tutkimuskysymykseni seuraavat teoskokonaisuuksieni mukana maalauksen simultaanista, lineaarista ja ajallisesti venytettyä kerrontaa. Tutkin, kuinka maalauksista syntyy erilaisissa tiloissa kertomuksia ja sisälleen kutsuvia immersiivisiä kokemuksia.

Kutsun lukijan mukaan kertomukseen, jota kuljen kumitossu toisessa ja korkokenkä toisessa jalassa.
Rinnastan maalaamisen mukavaan kumitossuun ja sen analyyttisen tarkastelun korkokenkään.
Taiteilija-tutkijana minusta tuntuu kuin seisoisin maalausteni äärellä kontrapostossa. Tutkimukseni osoittaa, kuinka kengän korko kuluu käytössä ja sanat alkavat tuntua omiltani. Kulkua tukevat teoreetikot Mieke Bal ja Kai Mikkonen sekä useat muut tutkijat, taiteilijat ja heidän teoksensa. Myös kirjoitettu kieli voi olla vallaton ja kokeileva, ja juuri se avaa teokseni sanallisesti jaettavaan muotoon.

Tutkimukseni sanallistaminen on paljastanut, kuinka osa teosteni kerronnasta täydentyy vasta maalausteni poistuttua työhuoneeltani, niiden asetuttua alttiiksi katseille ja tulkinnoille. Olen oivaltanut tutkimukseni kuluessa työskentelyyni vaikuttaneiden asioiden laajuuden ja tulkintojen moninaisuuden.
Tutkimukseni keskeisimpiin tuloksiin kuuluu sen ymmärtäminen, että taiteilijan tutkivan pohdinnan prosessi avautuu sanojen kautta sekä jaettavaksi että eteenpäin kuljettavaksi. Sanojen avulla ehdotetut määritelmät eivät kumoa maalauksen vapautta olla lopullisesti määrittelemätön, mutta ne auttavat ymmärtämään maalauksen kerronnan erilaisia toimintatapoja.

Väitöskirjaan voi tutustua ja sen voi ladata luettavakseen taideyliopiston sivuilta.