Ihan kuin tämän äskettäinen ilmestyminen olisi vallan livahtanut ohi sarjakuvaväeltä?
Halvimmalla löysin Amazon.co.uk:sta, hinnaksi tuli melko tarkkaan 70 euroa. Ihan samanlainen järkäle kuin taannoinen Calvin & Hobbes -kronikka. Nyt ei kyse kuitenkaan ole ihan täydellisestä elämäntyöstä, vaan vain Pappa Martinin (1931-2000) MAD-vuosista 1956-1988. Sen jälkeenhän mies loikkasi Cracked-lehteen, piirsi siihen vuoteen 1994 saakka. Tämän jälkeen oli erinäisiä lehtiprojekteja, joista menestynein Saksassa.
Tämä kirjaduo vie taas askeleen lähemmäksi onnellisuutta, se on sitä, mitä lupaa ja mitä on lupa odottaa. Pikku kiinalaiset ovat painaneet kaikki Martinin MAD-hullutukset laadukkaalle paperille, ulkoasussa ei moitteen sijaa löy'y, ei taitossa liioin.
Tähän pitkään odotettuun tribuuttiin kirjoittaneet kollegat vakuuttavat kilvan Don Martinin olleen erittäin hiljainen, komea mies. Kertomatta jää, miksi Martin jätti MADin, mikä hieman jää vaivaamaan. No, ymmärrän, ettei omaa pesää liata. Ja helpostihan faktat saa netistä poimittua. Miestä olivat alkaneet ajan mittaan kalvaa MADin omimat tekijänoikeudet ja provikat. Ilmeisesti lehti ei ollut tarpeeksi kiitollinen työnantaja yli 30 vuotta töissä olleelle legendalle.
Martinin ura alkaa runsaammalla viivalla, tyyli vakiintuu kohdalleen vasta 60-luvun kuluessa, kuten myös ne kuuluisat ääniefektit. Varhaiset jutut ovat yllättävän synkkäsävyisiä: Martin kuulemma sai erivapauden ottaa esille asioita, joita muut MAD-artistit eivät uskaltaneet tai saaneet.
Vastaavasti tuotannon jälkipuoliskon huumori oli paljon enemmän perinteistä kuin mitä muistin. Monet nerokkaat vitsit olin nauranut puhki jo teininä. Osa ei käänny suomeksi, joten ne ovat useimmille suomalaisille ensimmäistä kertaa tarjolla näissä kirjoissa. Mukana on paljon vitsejä, joita varmaan Martin itsekin on pitänyt ääliömäisen typerinä, mutta pelastajana toimii aina Martinin erinomainen piirustus-, ajoitus-, variointi- ja sommittelutaito, jonka meikäläinenkin huomasi vasta nyt.
Kronikan ainoa miinuspuoli liittyy käsikirjoittajatietojen puutteeseen. Vasta loppupuolella myös ideoijat mainitaan järjestään strippien yhteydessä. Martin itse on käsikirjoittanut juttujaan häkellyttävän vähän, ilmeisesti myös 60-70-80 -luvuilla. Yllätys ei liene se, että Duck Edwing on vastaavasti käsikirjoittanut Martinille huomattavan paljon.
Kirjat kiteyttävät hyvin: Martin on sarjakuvamuotoisen animaatiotaiteen mestari. Itse rakastan Martinin töitä myös siksi, että hän kuvaa ihmiset rumina, hassuina ja pirun ilkeinä. Juuri sellaisina kuin mitä he ovat oikeastikin!
Sarjakuvaväen yksi tärkeimmistä elämäntehtävistä on varmistaa se, ettei koskaan synny sukupolvea, joka kysyy, että kuka hitto on Don Martin?
Aihe: Don Martin (Luettu 9167 kertaa)