Sarjakuvaharrastuksen periytyminen

[ana]

Isäni on on pienestä asti lukenut sarjakuvia ja kerää vieläkin niitä (yksi kirjakaappi täynnä pelkästään sarjakuvia). Äiti taas ei nyt niin suuri fanaatikko ole mutta arvostaa sarjakuvia ja mielellään lukee esim. Bilalia... on se mukava kun on sellaiset vanhemmat. Hehän saivat minut oikeastaan aloittamaan sarjakuvien piirtämisen.

[tolppis]

Minun isäni (Rest In Peace) opetti lukemaan Aku Ankan avulla, kiitos siitä mutta muuta ei kait sarjiksista ymmärtänytkään. Ja äitini nyt ei ymmärrä vieläkään.

Siskoni sen sijaan pitää huumorisarjakuvista.

[Rouhu]

Itse en ole vanhemmiltani sarjisharrastusta ainakaan perinyt sillä en muista koskaan nähneeni heidä mitään sarjiksia lukevan.
 Mutta mielenkiinnolla odotan tulevaa kun poikani (nyt 15kk) joskus pääsee tutkimaan isin vanhoja kokoelmia. Tällä hetkellä on n.10pahvilaatikollista sarjiksi vaatehuoneen perällä ja hyllyssäkin useita metrejä. Todennäköisesti poikani valitsee urheilun tai jonkun muun terveellisemmän harratuksen ja kiikuttaa isin pölyttyneet lehdet divariin.  

[Jari Lehtinen]

Kaikki paha periytyy isältä pojalle. Myös 1950-luvun Aku Ankkojen vuosikerrat, Lucky Luket, Ahmed Ahneet, Tintit, Seikkailusarjat, Sarjakuvalehdet, Jännä-Jussit ja ne Kippari Kallet joita nälkäiset hiiret eivät ehtineet kitoihinsa syödä.
Sen sijaan pojalta isälle ei tunnu Urusei Yatsura edelleenkään uppoavan, mikä on minulle tavaton harmin aihe.

[Petteri Oja]

Ei oo hirveesti peritynyt, itseoppinut olen. Äiti luki lapsena perinteisiä Aku Ankkoja, Asterixeja ja Shokkeja (!), mutta lapsuuden jälkeen ne jäivät. Isä ei liene koskaan lukenut sarjakuvia, eivätkä oikein sisarenikaan.

Äiti kun pitää kovasti samoista kirjoista ja elokuvista kuin minäkin, niin olen joskus yrittänyt luetuttaa hänellä jotain Sandmania, Bryan Talbotia tai Pentti Otsamoa, mutta eipä se oikein ole uponnut. Tuntuu, että hyvin ennakkoluulottomankin ihmisen on monesti hankala ottaa tosissaan teosta, jossa teksti on sijoitettu puhekupliin henkilöiden päiden yläpuolelle...  

[isokana]

Äidin puolelta sukua tämä vietti on peräisin. Isoisä kuulemma luki innokkasti Asterixia ja Barksia. Akkarikin tuli mummon luokse. Äiti on puolestaan aina kannustanut sarjakuvaharrastusta, pienenä hän luki Aku Ankan taskukirjoja, Asterixia ja Karvista minulle, kun en vielä osannut lukea. Sitten kun aloin itse keräilemään, niin äiti on aina ollut kiinnostunut ostoksista ja pyytänyt Disney-julkaisuja ja Lassi&Leevi-kokoelmia luettavaksi. Katsoo myös sopivaa animea.

Isä ja hänen puolensa suvusta ei taas osoita minkäänlaista kiinnostusta sarjakuvia kohtaan.

[Tero Mäntylä]

kannustanut sarjakuvaharrastusta, pienenä hän luki Aku Ankan taskukirjoja, Asterixia ja Karvista minulle,

Tästä muistuikin mieleeni, että isäni taisi minulle ainakin Asterixia lukea. Ihan ei kuitenkaan tainnut minulla luettu mennä perille. Nimittäin olin joltain serkulta perinyt pieniä paperia Asterix "ukkoja". Semmoisia parin sentin korkuisia. Taisi mukana olla myös kaikki gallialaiskylän talot ja roomalaisleiri. Kuitenkin leikeissä roomalaiset voittivat. Miksikö? No koska olen aina ollut heikompien puolella ja roomalaisia oli niin vähän ja muutamat jo valmiiksi turpaansa saaneita.

Mutta tosiaan. Minullekin luettiin sarjakuvia joskus silloin kun en vielä osannut lukea muuta kuin kuvia.

[jokela]

Mitäs ovat perinteet ja mikä on muuten vaan kieroutumaa?...

Muistukin hassuja juttuja. Joskus alle juur kouluikäsenä iskä kysäs mennessään Tampereen kirjastoon että -- tuanko mä sulle jotakin?
Joo, sanon mä --- kato onko Aku Ankkaa ... kanto sitten kotia Thor Heyerdahlin Aku Aku´n, Pääsiäissaaren patsaista ... (taisi jo sillon mennä menonsa kulmapubin kautta, en tiärä kuinka pääkoppa toimi ...). No, siitähän sysäisty hyväkin kultturinen kiinnostus käyntiin.

Ja isänvanhempien Apu-lehdestä tavailin 'Joonasta', vai sattoikos se olla 'Seura'? Olikos muuten 'Vartiotornis' sarjiksia? Se ja 'Kansa Taisteli' oli niiden lukemiset ...

Ja broidin kanssa sitten opettelin lukeen ankoista 5 vuotiaana. Sit kun sai laikkuun mennä omin nokkinen niin kaikki Tintit sieltä hain. Siinäpä kai ne suurimmat alkuvaikutteet.

Äitenäiti piirteli huvikseen 'muumin' tapaisia peikkojuttuja lapsilleen 30-luvulla. Kaiketi ne vähät taidot mitä on periytyvät sen puolen suvusta.
Mut ei oo mitään löytynyt sittemmin äitinkään töherryksiä. Se piirteli kansa nuorena, joskaan nyt ei ihan sarjakuvia.
Enkä muista että kukaan noista olisi sarjiksia lukeneet muuten. Kirjoja kaiketi.

  -- j --

[Larska]

Heh mun äidin takia mun melkein kokonainen Asterix albumi kokoelma on ihan hiirenkorvilla ja joka kymmenes sivu irti.
(tosin eipä tuo haittaa kun suurin osa niistä on siltä omittuja).

Muistan myös tosi pienenä lukeneeni mummolassa Masi ja Pulteri albumeita roimasti.
hmmm.. mitenköhän ne sais omittua

[Leo]

Mun isoäiti tarjosi mulle tänään Muumi-albumien osat 2-10, koska harrastan sarjakuvia niin aktiivisesti. Otin nyt lainaani osan 3 ja katsoos haluaako luopua niistä vielä myöhemminkin.

[laureline]

Mistä lie sarjissiemen minuun iskenyt kun vanhempani eivät olleet kiinnostuneita sarjiksista, kirjoista kyllä. No, luin kyllä kaikenlaista kirjahyllystä salaa yöllä heti kun lukutaito oli suht auttava..., sellaistakin mikä ei olisi ikäiselleni sopinut. Öh... ei ne sanoneet koskaan mitään. Sarjiksia meille kyllä ostettiin paljon. Jouluna oli yleensä kassillinen sekalaisia sarjakuvia, ei ehkä vanhemmat kovin tarkkaan syynänneet mitä kassiin olivat kaupasta lastanneet, oli Horror-alppareista lähtien ja ihana ihana... Yoko Tsunoa, Nonstop -lehtiä vino pino, Piko ja Fantasio, Marsupilami oli NIIN upana... Mustiksia jne. Lucky Luket tosin kyllä meidän äijä luki salaa, ettei vaan kukaan huomaa. Heh.

[Kapteeni Kenguru]

Lähisuvussani ei liene muita sarjakuvaharrastajia, enpä kyllä edes ole kunnolla koskaan tutustunut sukuuni. Äitimuori ei lue oikeastaan muuta kuin hengellisiä julkaisuja sekä toisinaan viikkolehtiä. Faija kuoli kun olin pieni, joten en tiedä lukiko hän koskaan mitään.
Serkku kertoi joskus vuosia sitten että "olipa homma siivota kämppä, ikivanhoja Aku Ankkojakin piti kantaa hiki hatussa roskiin." En ole sen koommin sillekään puhunut.
Eno taas lueskelee sarjiksiani, ihan kaikki eivät uppoa mutta Akut ainakin tulee luettua. Tai on mulla toinenkin eno, hän taas yritti kerran kännipäissään hävittää sarjiskokoelmani. Arvatkaapa huviksenne kumpi mulle on ollut enemmän faijan vastineena? Mainittakoon että jälkimmäisen kanssa on ollut muitakin yhteenottoja.

Omia kersoja mulla ei ole, kiitos siitä. Olen harkinnut vakavasti sterilisaatiota, ettei vain vahingossakaan sellaisia ilmestyisi myöhemminkään. Mutta mihin kokoelmani päätyy poismenoni jälkeen? Pitäisiköhän järjestää viikinkihautajaiset ja polttaa sarjikset roviolla ruumiini kanssa..

[laureline]

Omia kersoja mulla ei ole, kiitos siitä. Olen harkinnut vakavasti sterilisaatiota, ettei vain vahingossakaan sellaisia ilmestyisi myöhemminkään. Mutta mihin kokoelmani päätyy poismenoni jälkeen? Pitäisiköhän järjestää viikinkihautajaiset ja polttaa sarjikset roviolla ruumiini kanssa..

Ne voi lahjoitta lastenkotiin orpolapsille, joita kukaan ei adoptoi kun kaikki vaan haluaa omia kersoja. Paitsi muutamat, joille asiasta sitten huomautellaan että mikset ole tehnyt lapsia, kuitenkin haluaisit mutta kun olet mäntti niin et tee kun et tiedä kuinka ihanata se lastenhoito on. Minä vastaan että sitten kun yhtään orpolasta eikä kiusattua eläintä ole maailmassa anymore.

[Lurker]

Vastuullisen vanhemman tehtävä on ylläpitää kotona sarjakuvista hyvää peruskokoelmaa, jota kasvatetaan mielenkiintoisimmilla uutuuksilla.

Kirjastoista voi sitten lainata sarjakuvia vähän laajemmalla skaalalla. Kirjastokortti tenavalle!

Valkeakosken kirjastossa voi suorittaa (aikuisille tarkoitetun) sarjakuvadiplomin. Tuo sopisi yhtä hyvin myös kouluihin.

http://www.valkeakoski.fi/files/attachments/kirjasto/sarjislukulista.pdf

[kultakisu]

Vanhemmistani kumpikaan ei lukenut sarjakuvia,åiti kyllä muuta kirjallisuutta, isä ei sitäkään vähää.Sarjakuva-ja kirjallisuustietoisuus heräsi lähikirjaston hyllyjen välissä ja äidinkielenopettajan myötäavustaessa.

Allekirjoitan myöskin väitteen siitä että' sarjakuvat toimivat portaana muuhun kirjallisuuteen,ja päinvastoin.En muista että sarjakuvien lukemista olisi lapsuudessani pidetty huonompana kuin muuta kirjallisuutta, tai sitten meillä oli tosi hyviä äidinkielenopeja!