Kauanko pohjustat aihetta?

[AapoK]

Tällainen kysymys tuli mieleeni päivemmällä. Jos kerran tarina nojautuu jotenkin oikeasti tapahtuneeseen tapahtumaan, niin kauanko tutkia aihetta ja sen taustatietoja? Mikä ylipäänsä olisi hyvä taustojen pohjustukseen käytettävä aikamäärä?

Itse olen ainakin jo parin kuukauden aikana tutkinut antaumuksella monista mahdollisista paikoista, mistä sattuisi löytymään jotain Saksan sukellusveneistä ja muutenkin merisodasta Jäämerellä ja Atlantilla toisen maailmansodan aikana. Kirjasto on suuri ystävä tietenkin ja netti kaikkine upotustietoineen ja saattuetietoineen, unohtamatta elokuva/dokumenttimateriaalia sekä aiheeseen littyvien pelejä. Tietoa löytyy siis paljon.

Mutta kuinka paljon on tärkeää sitten kun alkaa tekemään sarjakuvaa?
Ihmisellä kun on tarve tutkia lisää ja lisää. Ehkäpä kenties siinä on ainakin se hyvä puoli, että rajaaminen on aina mahdollista ja eihän liika tieto tapa. Omat visiot ja mielikuvitus, "Entäs jos"-tyylinen ajattelu mm. on hyvin tärkeää ja eihän sitä kukaan kuvallista historiankirjaa ole tekemässä. Sarjakuva on sarjakuva ja se vaatii sekää hyvää tiedontutkintaa ja ymmärrystä aihettaan kohtaan sekä tekijänsä omaa näkökulmaa ja ajatuksia. Tasapainoilua näiden välissä. Siihen taidan päätyä loppujen lopuksi.

Tulipas aikamoinen ajatelmarykelmä. Noh, ajatukset on tehty jaettaviksi.

[keijoahlqvist]

Kokemusta on ainakin siitä kuinka hanke tukehtuu perusteellisuuteen.

Aioimme kollega Kutilan kanssa ryhtyä toteuttamaan jätkän historiaa sarjakuvana. Mainio lähtökirja oli Jätkät sen kun porskuttaa -perinnekokoelma. Sitten löytyi hyvä savotta-aiheinen gradu, ja se oli liikaa. Kuvat oli sietämöttömän huonoja valokopioita, ja olisi pitänyt etsiä joka työkalusta kunnon mallikuva, nyt kun tiedettiin "liikaa". Ei ollut nettiä eikä mitään mahdollisuutta alkaa matkusteela metsäyhtiöitten konttoreihin pyytelemään pääsyä kuva-arkistoihin tms.

Jos olis vain ruvennu tekemään perstuntumalta ja pitänyt hauskaa. Mutta toisaalta olisi ollut hienoa kuvata se omaleimainen työkulttuurivaihe. 

[Anssi Rauhala]

.... Ehkäpä kenties siinä on ainakin se hyvä puoli, että rajaaminen on aina mahdollista ...

On joo. Jos pyrkii laittamaan kaiken valittuun aiheeseen liittyvän taustasälän mukaan lopputulokseen, siinä menee ikä ja terveys. Ajan kanssa pitää vain yrittää oppia löytämään sopiva  kompromissi liian kruusauksen ja pelkistämisen väliin.

Matskun kerääminen saattaa viedä sen puoli vuotta, ja työn tultua tehdyksi käteen jää käyttämätöntä taustaa vaikka useammankin uuden sarjiksen eväiksi... olettaen, että samoihin lavasteisiin onnistuisi kehittelemään uuden tarinan. Itse kirjoitan hitaanlaisesti, joten luotan mielelläni muiden tekemiin kässäreihin.

Olen joskus jättänyt kolme neljäsosaa itse keräämästäni taustamateriaalista sivuun, kun muuten olisi mennyt kolme kertaa kauemmin aikaa työn tekoon, eikä sellainen käy laatuun, jos on aikataulu.

Sillä välin kannattaa siinä sivussa tehdä mitä vain, minkä saa kasaan suht nopeasti. Minulle sellaista on ollut esim. lyhyet Kersantti Napalm -tarinat. Ja tulevassa Suomen Puolustajien itsenäisyyspäivä-spesiaalissa olevat neljä sivua (häppeemätön puffi!).

[Jukka Koivusaari]

Kaikesta minkä joutuu piirtämään on hyvä olla jonkinlainen malli. Jos vähänkään uskottavan näköistä jälkeä haluaa, ei kannata pahemmin suunnitella mitään itse - säästää myös aikaa.  Keskiviikon kelailin King Kongeja edestaas katsellen frakkien leikkauksia ja eilisen päivää opiskelin 30-luvun amerikkalaisia keittiökalusteita.
 
 Vähänkään isompaan hankkeeseen ryhtyesä kannattaa jo ideointivaiheessa  tehdä ihan aikataulutettu tutkimussuunnitelma .   Viimeistään kuvakäsistä tehtäessä on selvitettävä onko aiheesta  saatavilla malli vai  pitääkö muuttaa kuvakulmia tai miettiä kohtauksen rekvisiitta kokonaan uusiksi.

 

[Curtvile]

Riittävän kauan, eikä se silti näy missään.
Käsikirjoitusta väsätessä vanha kunnon jäävuoritekniikka on yleensä aina käytössä = se mitä jää näkyviin on 5-10% siitä mitä tietää.
Jos sen onnistuu välittämään, hyvä.

Kaikki kannattaa resurssien mukaan tutkia jos voi, sillä se jos mikä on mielenkiintoista.
Olennaista on se mikä tarinallisesti vaikuttaa asiaan ja sen karsiminen tarinaan, infodumppausta viimeiseen asti välttäen.
Kannattaa kuitenkin varautua työstä riippumatta kahlaamaan joka kerta minimissään 200-300 sivua lähdemateriaalia läpi.

Esimerkiksi tuo Keijon Jätkät sen kun porskuttaa kiinnosti heti.
Epäilemättä on mietitty miten minkäkin laitteen/esineen saisi ympättyä juttuun, koska se on liian herkullinen detalji poisjätettäväksi.

vain yksi asia on varmaa:
Heti kun olet saanut käsiksen valmiiksi/tussattua ja se on siinä, löydät hakuteoksen aiheesta josta löytyy juuri ne kuvat/faktat joita olisit tarvinnut ja olisivat tehneet siitä paremman.
Ja tietenkään juuri nykyiseen projektiin ne eivät sovulla taivu joten tarvitaan uusi projekti mikä tarkoitttaa uutta deadlinea....

[AapoK]

Joo, toi 200-300 sivua lähdemateriaalia kuulostaa just hyvältä minimiltä. Sitähän kyllä lukee jo mielenkiinnosta kun samalla voi kuvitella päässään että miten ymmärsin tämän taikka miten kuvailisin tuon.

Ja tuo jäävuorijuttu on juuri osuva, eihän sukellusveneen sisältä kuvattu tarinakaan voi tarjota henkilöille eikä lukijoille sen suurempaa tietoa ulkomaailmasta kuin mitä radioliikenne tai periskooppi antaa myöten. Tekijälle itsestäänselvä tietous jää luulon ja olettamusten varaan hahmoille mutta se onkin kutkuttavaa, erittäin kutkuttavaa.

[Doc Lomapäivä]

Tällainen kysymys tuli mieleeni päivemmällä. Jos kerran tarina nojautuu jotenkin oikeasti tapahtuneeseen tapahtumaan, niin kauanko tutkia aihetta ja sen taustatietoja? Mikä ylipäänsä olisi hyvä taustojen pohjustukseen käytettävä aikamäärä?

Niin paljon että tiedät tarpeeksi.

Kuvakässäri on aina avuksi, ja itsekritiikki. Kässäri paljastaa mitä sun pitää tietää, ja itsekritiikki auttaa poistamaan kohdat jotka eivät ole tarinan kannalta oleellisia vaan pelkkää taustatiedoilla briljeeraamista.

Henk.koht. esimerkkinä mulla menee 2-3 vuotta taustatietojen kasaamiseen. Mun kasaus on sellaista että välistä luetaan yhteen projektiin ja seuraavaksi toiseen, ja välissä nollataan lukemalla kevyttä viihdettä joka ei juuri liity mihinkään (silti aina vähän).

[Curtvile]

Tietenkin tärkeää on lukea mahdollisimman monipuolisesti aiheesta.(kokea jos mitenkään mahdollista)
Lähdekritiikkiä ei silti sovi unohtaa tässäkään.

Mutta noin esimerkinomaisesti tehdään sukellusvenekertomus.
Mitä siis tarvitaan?
Valitaan tehdäänkö komediallinen juttu, sotakertomus, vakoilua, scifiä, ihmissuhdedraamaa vai mitä.
Kun tämä ja mahdollinen teema tiedetään täytyy yhä tietää seuraavat asiat(esimerkissä 2. Maailmansota taustana selkeyden vuoksi):
? sukellusveneen tekniikka, fyysiset mitat, maksimisukellussyvyys, huippunopeus, sisätilojen mitat, toimintasäde, huolto.
?Alue jolla liikutaan merellisesti. Eritoten syvänteet ja säätilat
?paineen vaikutukset ihmisvartaloon ja paineen vaikutus sukellusveneeseen.
? miten kommunikoida koska radioaallot eivät läpäise vettä
?paljonko ja minkälaista ruokaa täytyy varata miehistölle, säilytys mahdollisuudet
? hygienia ja terveydenhoito sukelluksen ajan
? eristäytymisen psykologiset vaikutukset miehistöön
? miehistön koulutus ja lapsuustaustat(onko ollut nälänhätää köyhyyttä, eriarvoisuutta, mikä koulutustaso muuten)
? miehistön harrasteet laivalla ja ajanmukaiset viihdepalvelut(suositut laulut jne.)
? sukellusveneen valmistuspaikka ja valmistusmetodit, -materiaali, työn laatu
? sukellusveneen tehtävät: vartiointi, hyökkäys mikä?
? miten sukellusveneiden toiminta vaikutti laivareitteihin, tekniseen kehitykseen, yleiseen ilmapiiriin jne.

Tämä on minimi enemmänkin pitää tehdä. esimerkiksi sotakertomuksen kohdalla täytyy tuntea molempien tahojen poliittiset ryhmät ja tavoitteet niin sisä-, ulko- kuin kauppapoliittisestikin (kulttuuripolitiikasta plussaa).

Elämänkerrat ovat hyödyllisiä mutta täytyisi saada käsiinsä useampia esimerkiksi paitsi sukellusveneen kapteenin ja miehistön jäsen(t)en lisäksi esimerkiksi vastapuolen sukellusveneen saalistajan muistelmateos tai kertomus siitä miten vastapuolen maassa joku näki nälkää kun sukellusvene katkaisi huoltoyhteyden, menetti sukulaisen upotetulla laivalla yms.

Toki kaiken voi jättää väliin ja tehdä jotain omiaan, keksiä päästään, mutta tulos on useimmiten sen mukainen.

Docin näkökulma briljeeraamisesta on osuva, mutta tarkkaa aikamäärää ei voi sanoa tietämättä tapaus- ja tekijäkohtaisesti mitä tarina tarvitsee.
On mahdotonta rajata jos ei tiedä mistä rajata. 
Siksi lause kirjoita mistä tiedät on niin sattuva.
Tekemästä se ei estä.

[AapoK]

Curtvilelle kiitoksia noista asioista joita olisi hyvä tutkia. Pistin ne ylös.

Sellainen kirja kuin Saattue PQ-17 osoittautui siitä hyväksi kirjaksi, että siinä oli koottu U-255:sen (sarjakuvaprojektin pääveneen) kapteenin lokikirjaa ja liittoutuneiden merimiesten päiväkirjoja ja ajatuksia. Päälle vielä kummankin puolen korkeamman tahon päiväkäskyjä ja sähkeitä niin näkökulmia on monia.

Enigmankin toimintaperiaatteita pystyy jopa omalla koneella kokeilemaan virtuaalisesti niin ainakin tutkiminen onnistuu käytännössä.

[tertsi]

Curtvilen lista oli hyvä.

Mutta sitten tulee se todellinen haaste:
Mistä saada hyviä referenssikuvia kuvitusta varten.

Tekstifaktaa on helppo löytää, mutta korkealatuisia kuvia (sama asia kuvattu mielellään monesta eri kulmasta, edestä ja takaa jne) on lähes mahdotonta.

[pertti jarla]

Onneksi tokan maailmansodan asioista vallitsee internetissä riemukas runsaus. Halusin mm. tietää Lewis-konekiväärin käytöstä ja saatoin lukea koko alkuperäisen manuaalin.

Kannattaisiko muuten hankkia käsiinsä Silent hunter II - tietsikkapeli, joka sijoittuu saksalaiseen tokan maailmansodan suklariin? Kehuttu ja autenttisena pidetty peli, siitähän niitä sisänäkymiä voinee pyöritellä. Toki kaikki kannattaa vielä tsekata autenttisista valokuvista, mutta kaikenkaikkiaan sota-aiheisista peleistä parhaat on erittäin hyvin taustatutkittu, joku on siis tehnyt paljon työtä puolestasi. En väheksyisi sitä tietolähteenä.

Yksi hirveän kiinnostava kuvareferenssi on mielestäni se, miltä ihmiset ovat näyttäneet. Tarkoitan nyt ihan naamojakin. Tässä venäläisiä sotilaita ekan maailmansodan alussa, tässä 1919 sisällissodassa. Ihan erilaista olemusta ja ilmettä...

[tertsi]

Oiskos jollain antaa linkkiä, jonka takana olisi amerikkalaisia autolauttoja.n. 1950-60 -luvulta? Pienehköjä (jokseenkin Suomenlinnan lutan kokoisia)  (EDIT: Yksikin lautta riittää,mutta saisi olla moneta kuvakulmasta. Myös laiturialueelta olisi mukava olla jotain pikku viitettä.)

Yksi projektion ollut pitkään jäissä, kun en ole lauttareferenssejä löytänyt mistään.
Täytyy myöntää,että en ole pariin vuoteen enää etsinytkään.
Kun vain löytyisi tarvittavat kuvat ja hieman aikaa, niin tekisin mielelläni tuon projektin loppuun.

Amerikkalainen bussipysäkki ja liikennevalot/risteys suht vilkkaassa kaupungissa olisi myös tarvelistalla.

[Doc Lomapäivä]

Mistä saada hyviä referenssikuvia kuvitusta varten.

Hyvä huomio. Jos referenssikuvia ei saa, voi sen vuoksi joutua muuttamaan joitain asioita sellaiksi mistä kuvia on olemassa. Siksi kannattaa tehdä kuvakässäri ettei vasta piirtäessä huomaa ettei tästä tulekaan mitään.

Oiskos jollain antaa linkkiä, jonka takana olisi amerikkalaisia autolauttoja.n. 1950-60 -luvulta?

Auttaisko tämä yhtään? Pistä Googlen kuviin "Kalakala", se on vanha seattlelainen lautta. Hieno vimpain joka tapauksessa.

[AapoK]

Joo, Silent Hunter kannatta hankkia. Kakkonen tai kolmonen, jälkimmäinen on minulla ja se vaatii koneelta vähän vääntöä mutta sisätilat (Valitettavasti ainoastaan komentohuone ja radiohuone sekä torni) ovat yksityiskohtaiset ja upeat. Merikin raivoaa välillä kiitettävän realistisesti ja periskoopilla ei meinaa nähdä kunnolla mitään. Lisäksi kansitykin käyttö, komentosillalla oleskelu ja IT-kk ovat hienosti toteutettu.

Se on kyllä jännää laittaa realisminupit kaakkoon, tunnistaa kovassa merenkäynnissä paatin silhuetti ja arvioida etäisyys. Palkitseva tunne täytää mielen kun pitkien laskelmien jälkeen onnistuu osumaan. Tosin rahtilaivojen uppoaminen käy aina hitaasti ja monta "sikaria" saa laittaa menemään varmuudeksi.

Apukuvia on pelistä tullut otettua, niistä saa paljon irti. Tässä esimerkiksi komentohuoneesta.

[tertsi]

Auttaisko tämä yhtään? Pistä Googlen kuviin "Kalakala", se on vanha seattlelainen lautta. Hieno vimpain joka tapauksessa.

Kiitoksia kovasti!!!
Tuota lauttaa voisin käyttää hyvinkin.
Mun pitää nyt vain siirtää tarinan tapahtumat Seattleen (tuo lautta lienee ihan uniikki yksilö). No, ei haittaa. Olisin joka tapauksessa piirtänyt tarinan alun uudestaan.

Kenties tämä projekti valmistuukin joskus!!!