Sain käsiini Muistoja tulevasta ja tekee mieli lisätä Teemun arvioon omia tuntojani.
Arvio oli muuten hyvä, mutta kiittäisin Pasi Pikkaraisen tekniikoita, jotka luovat herkullista, tuoretta ilmapiiriä muistelmiksi ja näennäismääritelmiksi kirjoitettuun kauhumaailmaansa. Kuvat ruokkivat tekstiä, teksti provosoi ympärilleen kuvatuksia.
Pasi Pikkarainen lienee kerännyt valokuva- tai printtimateriaalia ainakin vanhoista lääkärikirjoista ja ryhtynyt käsittelemään sitä omiin tarpeisiinsa. Kuvia on raavittu, hinkattu, silvottu ja uudelleen yhdistelty, ja hahmot on käsitelty karikatyyreiksi ja liimattu lisää kuvia. Lehtikuvien rasteroinnit ja moiree näkyvät. Siveltimellä on piirretty ääriviivoja, julmia lisäyksiä, kehyksiä ja koristeita.
Jokunen vitsi haiskahtaa eiliseltä, eikä herkku minusta oikein kumuloidu vaan lopahtaa uupumukseen. Mutta siihen asti on ollut makean ankeaa. Teos on omaperäinen, tragihumoristisuudessaan vastustamaton, kaunis ja puistattava.