Tästä aiheesta keskustelin aivan äskettäin kieli-ihme Kirsi Kinnusen kanssa, joka totesi että lokalisoiva käännös on aina riski, menee hyvin herkästi tahattoman huumorin puolelle. Mikäli esimerkiksi hahmon nimeen sisältyy jo alunperin jokin sanaleikki tai luonteenkuvaus, silloin tyypin voi suomentaa esim. "Julmioksi", muuten nimet on parempi jättää alkuperäismuotoon tai niin lähelle sitä kuin mahdollista.
Tintti-elokuvan yhteydessä jossakin moitittiin miksi Haddock on suomeksikin Haddock eikä "Kapteeni Kolja", mutta tähän on ihan looginen selitys, nimihän on erikielinen jo alkujaan, eikä sitä siksi tarvitse suomentaakaan.
Ilta-sanomissa pysyäkseni mainitsen Tenavat, jotka joskus hamassa menneisyydessä (1970-luvulla) grillasivat leirinuotiolla aina "makkaranpaloja" eli oikeasti vaahtokarkkeja. Hassua kyllä, vaahtokarkkeja sai jo tuolloin Suomestakin, mutta kun maamme tapa ei ole/ollut niitä tuolleen paahtaa, kääntäjä valitsi makkaravaihtoehdon.