Jos indian ink lähtee valumaan paperista pidemmänkin odottelun jälkeen, niin sitten lienee todennäköistä että paperi ei ole kunnolla imenyt sitä. Käytän itse 300g kuumaprässättyä Arches Satin-paperia joka kestää vaikka millaista läträämistä, mutta luulisi että mikä tahansa paksu ja laadukas akvarellipaperi ajaisi saman asian.
Pingottaminen on silti Archesinkin paperilla lähes pakko, sillä sekin lähtee kupruilemaan jos sitä alkaa vähänkin enemmän värittelemään.
Mutta, ohessa kuvasarja värityksen valmistumisesta. Aloitan hahmoista, ja maalaan aluksi laimennetulla värillä kaksi kerrosta (joskus kolmekin), jonka jälkeen alan värittämään ympäristöä. Koska tässä tapauksessa värivalinnat on tavanomaiset ja melkoisen konservatiiviset, ei tarvita mitään pohjavärejä tai etukäteen suunnittelua.
Kun tausta on väritetty, on vuorossa varjostus. Tämä korvaa siis tässä tapauksessa tussilla tehdyn varjostuksen. Teen sen maalaamalla 3-6 kerrosta vahvasti laimennettua siniharmaata (tummaa sellaista). Tässä tapauksessa keksin varjostukset lennossa omasta päästäni kunkin ruudun tarpeen mukaan, mitään realistista en ole hakemassa.
Selkeyden ja helppolukuisuuden edistämiseksi suurin osa varjoista ja kontrastista on tässä tapauksessa keskitetty niihin kohtiin johon haluan lukijan silmän osuvan, taka-alan jäädessä hyvin hennosti varjostetuksi- jälleen kerran helppolukuisuus on tärkeämpää kuin realismi. Suurimman osan varjostusta maalatessani pidän silmiä sirrilläni ja yritän katsoa kokonaisuutta, etten jumita liikaa varjostamaan detaileja, ja tee näin kokonaisuudesta liian raskasta silmälle (voi se olla sitä siitä huolimatta jo nytkin)
Lopuksi suihkutin originaalin päälle suojalakkaa, annoin sen kuivua, skannasin sen, sitten säädin tietokoneella pahimmat töhryt pois, ja muutin puiden väriä hieman harmaammaksi, ja tekstasin sen omilla fonteillani. Tämäkään työvaihe ei ole edes mitenkään pakollinen, sillä teen yleensä töhryjä niin vähän ettei voi oikeasti väittää niiden haittaavan lukukokemusta. Mutta siivoan silti, sillä minä nyt vain tykkään, että Lopunperä on siistin näköinen.
Näyttämäni metodi on vain yksi tapa värittää, eikä edes mikään optimaalinen. Värejä voisi käyttää mielikuvituksekkaamminkin, ja suuremmalla siveltimällä (ja käyttämällä vaikka märkää märälle-tekniikkaa) voisi saada elävämpää jälkeä. Mutta se minkä tein sopii minun mielestäni tähän sarjaan, ja on kivemman näköinen kuin puhtaasti koneella väritetty. Makuasia.
Ohessa kuva kaikista työvaiheista sekä vielä kokonainen sivu.
