Tapani Rytöhonka

[Grezen]

Rytöhongasta ei ole vielä ketjua???

Festareilta tarttui mukaani Olin keski-ikäinen ihmissusi, ja sitä on tullut tänään luettua hihitellen. Puolet jutuista menevät ohi kovaa ja korkealta, puolet taas iskevät täysillä. Ja vanhemmasta tuotannosta tietysti entisenä kuopiolaisena (samoilta kulmilta vieläpä) on suosikkini mainio Oodi Kotkankalliolle. Viis siitä, ettei Kotkankallio enää ollut nuorison juopottelupaikka minun aikoihini.

Antaisin kai vasemman käteni, jos osaisin piirtää kuin Rytöhonka. Rytöhonkarastereita onkin jo Kvaakissakin ihasteltu ja kauhisteltu jossain ketjuissa... mutta niin ne vaan näyttävät pirun hyviltä!

Hieman laimeahko ketjun avaus, mutta odotan, jos saisi lisää keskustelua. Herrasta itsestään olisi myös mielenkiintoista kuulla infoa. Aika mystisenä hahmona kun on pysynyt.



 

[vesa saarinen]

Rytöhonka on taitava taiteilija, siitä ei mihinkään pääse. Joku vaan voisi lukea etukäteen herran aivoitukset ja kertoa taiteilijalle, että ihan joka jutussa ei nyt vaan ole puolta tuumaa järkeä. Ihmissusialbumi ei tuntunut kovin kiinnostavalta tahi kiihottavalta, ihan etäisen ja omituisen sisältönsä tähden. Sääli.

[roju]

Jumaloin Rytöhonkaa. Näin sarjojaan ensi kerran Rumbassa joskus 80-luvulla, ja niin piirrosjälki kuin kuvaamansa maailma iskivät heti. Siitä on meno vaan parantunut teos teokselta. Rytkyllä on Suomen oloissa harvinaista syvällisyyttä töissään. Näissä mietitään oikeita asioita, elämän tarkoitusta tai paremminkin tarkoituksettomuutta ja kuolemaa. Lisäksi niistä paistaa laaja lukeneisuus, niin kuvista kuin sisällöstä. Elämän ja kulttuurin sivistämä mies, harvinaisuus. Vaan eihän tämä kaikille ole, niinkuin ei mikään. Jos Palsa ja Bukowski, de Sade ja Mishima eivät järkytä, saattavat Rytöhongankin pohdinnat koskettaa.       

Pidän minä kevyemmistäkin aihepiireistä, ei siinä mitään. Se vasta olisikin, jos kaikki väkisin yrittäisivät olla diippejä. Kun ei ole edellytyksiä.

[VesaK]

Eiköhän Rytöhonka ole oleellisimman kertonut itsestään sarjojensa "rivien väleissä". Hän ei suinkaan ole Agaton Munan kaltainen estoton elostelija, vaan hyvin korrektisti harmaaseen pukuun sonnustautuva, asiallinen herrasmies Tampereelta. Hyvin pedantti kyllä sarjojensa suhteen, minkä jokainen ken mitään näkee, näkee hänen sarjakuvistaan. Elämä on rujoa. Suosittelen hankkimaan koko hänen tuotantonsa. Se ei ole mitenkään valtavan laaja, mutta sen jokainen kuva ja sana, jokainen ruutu on teos sinänsä. Innoittajiaan ovat kirjallisella puolella mm. Baudelaire, sarjakuvallisella esim. Erkki Tanttu.

[Anssi Rauhala]

"Päivää. Ihailen töitänne", sanoin tavatessani Tapani Rytöhongan eräillä syntymäpäivillä Tampereella ennen vuosituhannen vaihdetta. "Ehkä voisimme mennä kihloihin", vastasi hän lakonisesti. Jouduin toteamaan hänen myöhästyneen: minut oli jo rengastettu. Se siitä tapaamisesta. Häivyin juhlista ajoissa.

Tämä välisemme kommunikaatiotapahtuma sijoittui suotuisampien tähtien alle kuin se edellinen joskus 80-luvulla, kun olin kuvitellut vaikkapa kirjoittavani Sarjainfoon haastattelun tuosta mestaripiirtäjästä. Silloin vastauksen viesti oli suunnilleen "Voi v****, jätä tekemättä." Koska arvelin epäilemättä saavani häneltä liian helposti turpiini jo vaikkapa vääränvärisen villapaitani takia, säilytin etäisyyteni.

Mestari on hän, niin piirtämisen kuin kirjoittamisenkin saralla. En välttämättä tahdo koskaan joutua hänen kanssansa nokikkain, mutta aion lukea hänen sarjakuvansa aina, kun ne silmieni eteen osuvat.

[Johannes]

Rytöhonka piirsi useammankin tarinan, joissa esiintyi kissahahmo Aloysius,  Oulun sarjakuvaseuran Kupla -lehteen 1980-luvun alkupuolella käyttäen nimeä Nasky tai Naski Rytöhonka. Ohessa näyte sarjasta DaCapo Al Fine Kuplasta 4/1983.

[Antti Värtö]

Törmäsin Rytöhonkaan Suuren kurpitsan"Sarjakuvapäivät"-albumin myötä ja siitä lähtien olen pitänyt hänet melko tiukasti "Suomen huonoimmat sarjakuvatekijät"-listallani. Osaahan mies piirtää, mutta hän haaskaa kaiken taitonsa tekorankkoihin ja muka-syvällisiin teksteihin. 

Rytöhongan tarinoista tulee mieleen yläasteikäinen "runoilija", joka yrittää vakuuttaa kaikille olevansa "tosi sairas" luettuaan de Saden tuotannosta puolet. Heikkoa.

[Petteri Oja]

Minä lukeudun myös niihin, jotka jumaloivat Rytöhonkaa. Onnen pipanoita oli se albumi, jonka myötä koin herätyksen.  Myöhemmin olin sähköpostiyhteydessä herran kanssa Kontran levyn sekä Haistakaa Vittu Comicsien tiimoilta. (Kontran tuotantoa tuntevat voivat bongata alpparin takakannesta bändiin liittyvän vessakirjoituksen.)

Pienkustantamisen aloittaessani päässäni oli lyhyt lista tekijöistä, joiden töitä toivoin joskus pääseväni julkaisemaan. Rytöhonka oli yksi niistä, ja nyt se toteutui Paulin kutsuessa mukaan Ihmissusi-albumin julkaisemiseen. Turha kai sanoa, kuinka upea juttu se henk.koht. mulle oli. Kyseinen albumi lienee tämän vuoden kovin kotimainen.

Rytöhongan ihailijajoukko on pieni, se nähtiin festareillakin albumin myyntiluvuista. Mutta ne jotka tykkäävät, tykkäävät tosissaan (kuten ylläolevista viesteistä voi lukea). Mikäs sen hienompaa?

P.S. Underground Ullakolla on ilmaisjakelussa kolmisivuinen tarina "Pitkäaikaistyöttömän opas", joka ei sisälly Ihmissusi-albumiin. Se löytyy myös netistä: http://megafoni.kulma.net/index.php?art=446

[Timo Ronkainen]

Rytöhongan kanssa joskus 1980-90 -luvun vaihteessa (enemmän tai vähemmän joskus tuolloin ja ehkä Hesan sarjisfestareilla- ei kaikkea voi muistaa niin tarkkaan) ryypänneenä voin sanoa että äijä osaa tarpeen tullen olla oikeasti aika paha sekopää.
Kirjoitti muutama vuosi sitten Länkkäriseuran Ruudinsavu -lehteen (4/03) esseen Cocco Billistä. Päätoimittajan ja toimitussihteerin (minä en ole kumpikaan) napsittua kummallisimmat sekoilut ja yltiöpäisimmät kirosanat julmetun pitkästä tekstistä pois, oli palaute suurin piirtein tyyliä "hevonv***n r****arit ja p*****set!!!".
Piirtää kuin enkeli mutta osaa olla perkele.  
Aloysius Kolli jo oli kova juttu joo.
Olkoonkin että iso osa Keski-ikäisen ihmissuden sarjoista saattaa mennä ohi hilseen tai taas sitten jäädä puolestaan vähän jopa laimeaksi, kuvitus on kyllä niin maan hianoo. Tinkimätön tekijä pitää kiinni omasta äänestään. Just niin. Great!

Timo

[VesaK]

Painotan omasta  kommentaaristani vielä sen, että nykyään Rytöhonka ei tietääkseni kajoa päihteisiin. Silti, kuten Anssikin totesi, tyyli on hänellä aina suorasukainen ja suhtautuminen omien töittensä käsittelyyn kuin Veikko Ennalalla konsanaan. 

[Ruzaccho]

Luin Ihmissuden kolmeen kertaan ja luultavasti alan nyt hiljalleen ymmärtää sitä. Agaton Munan suuri elämäkerta avautuu kerroksittain kuin sipuli tai häpy.

Rytöhonka on suuria suosikkejani Pahkasika-ajoilta asti. Ensin visuaalisesti, sittemmin myös (ja yhä enenevässä määrin) sisällöllisesti.

Myönnän, oli nytkin mukava lehteillä Ihmissutta täpötäydessä metrossa ja miettiä, mitä vieressä istuva tyttönen ajatteli nähdessään sedän sylissä yksityiskohtaisesti piirrettyjä sukupuolielimiä ja valtavan tekstin: "Haistakaa Vittu Comics".

Btw, selailin tuossa Harri Pystysen postuumia kokoelmaa "Pystynen" (Like, 1991) ja huomasin, että jotain samansuuntaista on siinäkin. Pohdintaa jostakin, joka kyllä ylittää keskimääräisen sarjakuvanlukijan ja -tekijän suorituskyvyn. Diippii, diippii.

[Janne Kuusinen]

En jumaloi Rytöhongan töitä kokonaisuutena, mutta suurimmilta osin. Aivan ainutlaatuista, mahtavan näköistä settiä, täysin omat kelaukset sillä miehellä. Kun antaa kuvan viedä, ei enää ajattele niitä "juonia". Jokainen Rytöhonkasarjakuva on matka. Rytöhonkia tarvitaan nykypäivän Katy Coope -maailmassa, jossa jengi ehdollistetaan tekemään niitä hiton geneerisiä suurisilmiä.

Ja mikä mielestäni tärkeintä: tässä on sen "hyvän rankistelun" malli. Yksi lempiaiheitani on sarjakuvallisen rankistelun taito. Rytöhongan rankistelu ei ole halpahintaista myrkkyilyä, ei hän yritä myydä mitään. Sarjakuvotukset aivan kuin sanovat suoraan lukijalle, että ottakaa tai jättäkää, naurakaa tai älkää, aivan sama.

Rytöhonka on osa suomalaista, yleissivistykseen kuuluvaa angstista haistapaska-sarjakuvapiirtäjäkaanonia, jonka työt eivät päästä helpolla! Pirttisalo, Palsa, Pystynen, Rytöhonka, iankaikkisesti, amen.

[Reijo Valta]

Satuin olemaan Rytöhongan kanssa samassa koulussa. Naskyn (silloinen signatuuri) taiteen ansiosta koululehti Minnan kantti oli tosi odotettu ja haluttu. 800 kappaleen painos hävisi koulun jakelupisteistä kohtalaisen nopeasti (ainakin jos vertaa hänen jälkeiseen aikaan, jolloin painoskin pieneni ja pieneni).

Näyn itsekin ottaneen parhaita numeroita kaksin kappalein talteen.

Liitteenä malliksi opettajakuntaa esittelevä kansi.

[Grezen]

(ainakin jos vertaa hänen jälkeiseen aikaan, jolloin painoskin pieneni ja pieneni).

Joo, ei mun aikaan 90-luvulla Minarissa enää moista tainnut olla, joten painos taisi pienetä olemattomiin.

Melkein kyllä kiinnostais nähdä noita lehtiä...

[Janne Kuusinen]

(Vasta) nyt on uusin Rytöhonka luettu, ja tuntemukset ovat samankaltaisia kuin 8:nnen Hemmo Paskiais-albumin kohdalla. Loppupuolella jopa hieman säpsähdin: mitähittoa, näissä joissakin "tarinoissa" on jopa jonkinlainen tajuttava juoni. Mutta onneksi meininki oli muuten tutun pilvipäistä.

Huomasin lukevani Rytöhonkaa enemmän kuvasarjoina kuin sarjakuvina. Yksittäisiä ruutuja on peräkkäin, vaihtelevalla menestyksellä, mutta kun jokin niistä iskee, niin siinähän ihan liikuttuu, ja haluaisi suurennoksen kehyksissä.

Ja välillä samanlaisia ruutuja peräkkäin - olematta toistensa kopioita. Rytöhonka piiertää pedantilla tavalla ruman kauniisti, mikä tekee hänestä silmissäni Suomen parhaan sarjakuvapiirtäjän.

Tässä vaiheessa myös asianmukaiset kiitokset Zum Teufel!:ille/Petterille. Jään ahnaasti odottelemaan sen seuraavaa kulttuuritekoa.