Kokoelmalle on todellakin eduksi, että se seuraa yhtä teemaa. Jokainen tekijä saa itse sitten muokata teemaa itselleen sopivaan suuntaan, mutta kokonaisuus pysyy eheämpänä. Juuri sen takia minua ottikin suuresti pannuun "Durabayn yhteys"-tarina, joka ei liittynyt muuhun albumiin mitenkään. Jos on teemasta sovittu niin pidetään siitä sitten kiinni, OK?
Sirkus Arkus on epätasainen, niinkuin kokoelmat yleensä tapaavat olla. Helmeksi nostaisin Irenen tapaan "Veli, veri ja hauta"-tarinan, jossa Mikko Jeskanen osoittaa kaiken muun hyvän lisäksi osaavansa kertoa tarinaa kuvilla, mikä on yllättävän harvinainen taito sarjakuvapiirtäjien keskuudessa. Veikkaisin tarinan innoittajaksi Nick Caven "Carny"-biisiä: ainakin se tuli tarinasta vahvasti mieleen
Muita kunniamainintoja: "Seuraavaksi kosto" lopetti kokoelman hienosti. Henri Tervapuro teki hahmoistaan uskottavan inhimillisiä vain muutamassa sivussa ja jätti kokoelmaan toivontäyteisen jälkimaun. Outi Mentulan "Hirveä ennustus" ja Janne Luokkasen "Pussi" olivat kauniisti piirrettyjä ja tunnelmallisia, mutta loppuivat hieman seinään. Sivu lisää tarinoihin olisi voinut parantaa kerronnan rytmiä.
Osa tarinoista loi sirkustunnelmaa vahvasti, osa taas vähemmän. Vaikka kaikki stoorit eivät täysin toimineetkaan, löytyi kansien välistä tarpeeksi hyvää kamaa miellyttämään vaativaakin sirkusfania.