Nais-mies-keskustelu. Hyvä juttu, aina mielenkiintoista, vaikka ennen olen aina suututtanut jonkun tällaisissa keskusteluissa. No, toivottavasti mielipiteet ovat iän myötä jalostuneet siedettäviksi.
Jos lähdetään tuosta alkuperäisestä ajatuksesta, että naiset esitetään suomalaisessa sarjakuvassa pyhimyksinä, niin kyllähän se on ihan sitä perinteistä Madonnaa ja huoraa. Harvoinpa sille mitään mahtaa, kun kotikasvatus on opettanut kunnioittamaan naista. Saa nyt nähdä, miten uudet sukupolvet asiaan suhtautuvat, jos ja kun kasvatus on muuttumassa tältä osin. Mutta vaikea sitä on lähteä tekemään hyväntahtoistakaan pilkkaa jostakin jota kunnioittaa liikaa. Ja eiköhän se kasvatus päde toisinkin päin, suurin osa tytöistä on viime vuosiin asti saanut kotoaan sen perinteisen naiskuvan.
Sitten on se heikompaa ei saa kiusata -juttu. Naiset koetaan pääsääntöisesti ainakin miesten parissa yhä heikompana, vaikka todellisuudessa ainakin naissukupuolen henkinen kantti lienee ylivoimaisesti miespuolia suurempi. Ja Yhdysvaltojen merijalkaväessähän (ja taitaa olla sama myös Israelissa) opetetaan, että jos mies- ja naissotilas hyökkäävät aseettomina kimppuusi yhtä aikaa ja aseessasi on vain yksi luoti, ammu nainen, koska hän on vaarallisempi. Tähän liittynee se väite, jota en itse täysin ymmärrä taikka hyväksy, että miehet eivät ymmärrä naisia. Miehet eivät muka pysty oman ajatusmaailmansa perusteella arvioimaan, miten nainen toimii seuraavaksi. Miten sitä sitten lähtee tekemään huumoria sellaisesta jota ei ymmärrä. Jäisi varmasti melko ulkoiseksi. Ehkä juuri tämän takia suurin osa naisia kriittisesti käsittelevistä huumoriohjelmista on naisten itsensä tekemiä, kuten Roju jo viittasikin.
Tähän asiaan liittyen, historialliset ja kulttuurilliset painot vaikuttavat varmasti myös asiaan, kuten keskustelussa jo aiemmin viitattiin. Aivan selvää on, että kun tilanne on ollut sellainen kuin on ollut tuhansia vuosia, niin ei se heti muutu. Siirtymävaiheessa vielä ollaan. Jä tässä siirtymävaiheessa tuntuu olevan se huolestuttava piirre, että jos mies arvostelee naisia tai vääntää vitsiä - hyväntahtoisakin - tai sanoo jotain väärää naisista, niin melko varmasti joku Lenita Airisto tai intofeministi leimaa kyseisen kaverin sovinistiksi. Miesten kollektiivinen itsetunto on vuosisatojen kuluessa kasvanut niin suureksi, ettei siihen saada klommoja pienellä pilkalla. Naisilla tämä panssari taitaa olla vielä hieman liian ohut. Mutta onhan tässäkin selvää parantumista ollut näkyvissä.
Kesken kaiken ponnahti mieleen mielenkiintoinen ajatus. Eli vaikka miten muuten väittäisivät, niin kyllähän miehet nostavat naisen sille jalustalle, kuten käy ilmi tässä keskustelussa aiemmin mainituista Frösen-, Hytönen- ja keitä muita siellä nyt oli -haastatteluista. Mitä nyt tapahtuu, kun naiset ovat itse kipuamassa alas sieltä jalustalta? Eivätköhän nuo naisten tekemät Kumman kaat ja Ponille kyydit muokkaa nuorempien mieskatsojien näkemystä naisista. Eli haluavatko naiset alas sieltä jalustalta ja mitä siitä seuraa? Saa nähdä.
Mutta aikaahan siinä tarvitaan, että maailmankuva muuttuu tältä osin. Muutoksiinhan menee aina vähintään sukupolvi, joten sovitaanko, että tehdään uusi tilannekatsaus parinkymmenen vuoden päästä.
