Naiskuva kotimaisessa sarjakuvassa

[keijoahlqvist]

Olen joskus ajatellut että sarjakuvien piirtäjät kävelevät jonkinlaiset suodattimet silmillään ulkona ollessaan ja aiheita etsiessään. Yleensä nainen on alle kolmekymppinen sinkku ja hoikka. vaikka kadulla kävellessä näet ylipainoisia, lapsien kanssa käveleviä, yli kolmekymppisiä naisia. Nämä hahmot on pääsääntöisesti hävitetty täysin sarjakuvamaailmasta mutta oikeassa maailmassa he ovat enemmistönä.

Semmoinen säännönmukaisuus on tullut ilmeiseksi, että karikatyyrin piirtäminen naisesta merkitsee ystävyyden viilenemistä vaikka nainen olisi pyytänyt sitä. Miehet naureskelevat mitä hurtimpi kuva on ja ovat tyytyväisiä.
"Ei mun jalat oo noin lyhyet. Ei mulla ole tommonen leuka jos mä nostan päätä, kato."

[Kojocci]

Saman olen huomannut itsekin. Jos otan naisesta valokuvan, se on pääsääntöisesti jotakuinkin onnistunut, mutta jos piirrän tämän saman valokuvan mukaan kuvan, sitä ei kannata näyttää mallille koska eihän se ole yhtään näköinen.

[Markku Myllymäki]

Kyllä Mämmilä vaan on loistava sarja. Siinä on kaikki ihmistyypit mukana. Ulkonäöllisesti ja henkisestikin.

Tuo Kojoccin kirjoitus toi mieleen sen vanhan perustotuuden, että on hankala opetella piirtämään kunnolla edes jonkinlainen ulkonäkö/ihmistyyppi kummastakin sukupuolesta. Jos niitä pitäisi opetella monia, alkaa duunia tulemaan melko runsaasti. Siis harjoitus on kivaa tiettyyn rajaan asti, mutta... Ja jos pitää valita vain yksi tyyppi, noh, kaikki haluaa varmaakin aloittaa jostain jota tykkää piirtää.

[Kojocci]

Jatkuu...
Monella sarjakuvan tekijällä tuntuu olevan käsitys että sarjakuvia lukevat alle, noh sanotaan kolmekymppiset, mutta tilanne on aivan toinen. Kahdeksankymppinen mummokin on lukenut nuoruudessaan sarjakuvia ja ei iän karttuminen vaikuta lukuharrastuksen laantumiseen. Olen kuullut monen vanhemman naishenkilön valittelevan sitä tosiasiaa, ettei heidän ikäluokalleen tahdo löytyä sarjakuvamaailmasta tulkkia joka siirtäisi paperille heidän tuntojaan. Jos katsotte Suomen ikärakennetta niin huomaatte miten suuri potentiaalinen ihmisryhmä jää ulkopuolelle. Tässä tilanteessa on vain yksi este.
Monet sarjakuvan piirtäjät ja tekijät siirtyvät muihin ammatteihin silloin kun heillä olisi esittää omakohtaisia kokemuksia "aikuisen elämästä" ja ongelmista.

[Warrio]

Olen kuullut monen vanhemman naishenkilön valittelevan sitä tosiasiaa, ettei heidän ikäluokalleen tahdo löytyä sarjakuvamaailmasta tulkkia joka siirtäisi paperille heidän tuntojaan.

nämä naiset eivät ilmeisesti ole koskaan törmänneet maisaan ja kaarinaan.

[Kojocci]

Sitä varten esim. Näkymättömän Viänäsen Lempi mummo osui monen iäkkäämmään (oho mikä sana) naisen tuntoihin. Jos nurempana on sanonut v**** niin miksei sitä voi vanhempana sanoa.

[VesaK]

Mutta mites se itse piirtäminen? Onko niin, että miesten on hankala piirtää naisia ja päinvastoin?

[Markku Myllymäki]

Mutta mites se itse piirtäminen? Onko niin, että miesten on hankala piirtää naisia ja päinvastoin?

Ei kai muuten kuin jos tarvitsee mallia ja kaljamahainen peilikuva ei suostu taipumaan hoikaksi tytöksi... 

Oikeasti, monessa tapauksessa täällä Kvaakissa näkee että vastakkaisen sukupuolen kuvaaminen onnistuu oikein hyvin. Katso vaikka S.K:n tai ökpön töitä.