Mutta onhan täällä Kvaakissakin se tosielämän Batman-ketju vai mikä se nyt oli... Supersankarit ja kaiken maailman übermenschit on menneestä maailmasta, mikä tekee niistä genrenä joko noloa tai hellyyttävää, sitä tarkoitin. Ihmisten keralla kulkevat jumalatkin väljähtyivät konseptina jo joskus 1000vuotta sitten. Vaikka kaipa ne lapsille vielä toimivat, sikäli kun skidit mitään sarjiksia lukevat.
Tavallaan tajuan tuon, tavallaan en.
Omapa on ymmärryskyvyllinen ongelmani, eikä edes ainoa.
Eikös H-mies ole kutenkin selkeämmin parodia kuin Kuolio? Siis parodiaksi tehtykin. Siinä missä Kuolio taas edustaa kotoista versiota Dr. Strangesta tms. Maailma on tai voi olla siinä vinksahtanut ja silloin supervoimatkin ovat mahdollisia. Ulkomailta Dredd on hyvä esimerkki. Se toimii, koska senkään maailma ei ole ihan omamme.
No on ja ei. Alkaa parodiana Jerrymiehineen ja se ihan viimeinen(viimeisin Tähtivaeltajassa ollut aloittajien Uusitalo& Rauhala setti) oli taas kevyen parodinen, mutta siinä välillä insidevitsistä tuli yksi parhaista tämän ja muutaman muun genren edustajista.
"meri on hiljainen..."
Hyllyssähän ne jo on mutta pakkohan se uusintajulkaisu on hankkia.
Dreddhän on monessakin mielin supersankarikertomus, mutta siinä vasta näkyykin ettei
lajityyppi itsessään määritä millainen
sisältö on.
Itse olen aina lukenut sitä juurikin omana maailmanamme kuten muutakin supersankari/scifi/fantasiakerrontaa, olennaiseen keskittyvänä allegoriana.
Tavallaan että sen etäännyttämisen ja trikoiden, voimien, biotekniikan jne kautta voidaan keskittyä sanottavaan ei muotoon.
Viltuskan Dio vertaus osuu minusta asian ytimeen.
Kotimaista Watchmeniä odotellessa, tuli se sitten MKKlta tai mistä tahansa.
edit. Miksei vaikka Reimalta.
