Yhden numeron luettuani, taisi olla numero 5/1979, ei kyllä välttämättä innosta lähteä lukemaan noita muitakaan suomennettuja. Väkivaltainenhan ja sadistinenkin tuo tietysti on, mutta alkoi jo yhden tarinan sisällä toistaa liiaksi samoja kliseitä. Noita päänähkojakin napsittiin yhdessä tarinassa jo sen verran, että tuli mieleen että mikähän villin lännen Eka Vekara tämäkin on, kun ne aina jonnekin katosivat. Ja yksinäisen kostajan hahmo jää tosiaan vähän yksinäiseksi, ja sitä kautta melko tylsäksi ja tyhjäksi. Tässä jää kyllä kaipaamaan esim. Tex Willerien buddy-meininkiä, koska piirrosjälki ei kuitenkaan mitään kaikkein kamalinta ollut. Tämä voi johtua tosin siitäkin, että luin tuota ennen Pecos Billin nro 1/1982 ja tuon piirrostyylin perusteella pelottaa kyllä ajatuskin, että koskisi tuohon sarjakuvaan enää ikinä. Toisaalta nämähän kai olivatkin niitä pohjamutiin haukuttuja rimanalitusnumeroita.
Mitäs kokemusta on muuten pari numeroa julkaistusta Valkea Susi-sarjakuvasta, jonka mainos oli tuon Pecos Bill-numeron takakannessa, kannattaako hankkia talteen?