Toivottavasti The Losers onnistuu ja se toinen Avatar sekä Jonah Hex.
Avatar? Siis Cameronin? Miten se liittyy mihinkään?
Mainitsemasi kaksi muuta leffatapausta on jokatapauksessa nimenomaan isoja leffatapauksia. Minulle jäi siis vähän epäselväksi, miten tämä elokuvan koko jutun määrittelet. Onko niissä isompi filmirulla? Tehosteistako on kyse? Vai viittaatko kustantajien kärkikymppeihin?
Lisäksi mainitsemasi kaksi sarjakuvaa ovat eri yhtiöltä. Marvel hahmojen oikeuksia omistava taho ei voi tehdä WB:n omistamien DC hahmojen elokuvaoikeuksien pohjalta elokuvia. Se ei toki tarkoita, etteikö nämä pääasiassa Foxin hölmöilyt ole muutenkin karmeata katsottavaa.
Sitäpaitsi The Losers:illa ei ole mitään tarjottavaa elokuvateollisuudelle, mitä ei olisi jo nähty. Tosin ei ole kyllä Hexilläkään. Ja Hexin parhaimmillaan hämmästyttävää kuvitusta ei voi tallentaa valkokankaalle.
Toisaalta niin ultimaattinen huonous tekee jo uteliaaksi.
Elektra oli visuaalisesti hyvännäköinen elokuva, ja musiikkikin oli monissa kohtaa miellyttävämpää kuin Daredevilin emo bändit. Elokuvan miinus puoli oli kuitenkin se, että se ei ollut elokuva Elektrasta, vaan se oli elokuva Jennifer Garnerista etäisesti Elektran kaltaisena hahmona. Fantasia elementtejä oli myös liikaa.
Koska ohjaaja ei ole kuitenkaan onnistunut versiollaan poistamaan Ben Affleckia elokuvasta, niin en jaksa uskoa kovin suureen laadun nousuun. Daredevilin hahmossa olisi oikeissa käsissä elokuvallisia aineksia pistämään kampoihin vaikka Dark Knightille.
Minulle olisi riittänyt, että Matt Murdock näyttäisi Matt Murdockilta.
Onnistunut Daredevil elokuva pääsisi helposti samoille leveysasteille TDK:n kanssa, sillä onhan molemmat hahmot räätälöity uusiksi
Frank Millerin käsissä Millerin parhaimpina aikoina.
Batman Beginsissä näytetty Batmanin ninja taustakin oli vielä 90-luvulla
Daredevilin ninja tausta. Ja se toimi paremmin kuin Daredevil leffassa näytetty luonnoton itseoppiminen. Minusta on myös masentavaa, kuinka Foggy Nelsonista oli tehty niinkin avuton sivuhahmo kun hän oli. Nyt Daredevil leffa tuo mieleen enemmän Burtonin Batmanit juuri Nelsonia koskevien puutteiden vuoksi.
Sarjakuvassa
Nelsonin ja Murdockin tutkimiset ja hutkimiset tuovat enemmän mieleen eräänlaisen
lakimaailman Sherlock Holmesin ja Watsonin. Ja onhan Nelson auttanut monesti Murdockia myös Daredevilia koskevissa asioissa, koska on jo pitkään tiennyt tämän henkilöllisyyden. Parhaimmat Daredevil tarinat ovat mielestäni ne, joissa samalla sivujuonena käsitellään
lain käsittämättömiä kiemuroita.
Elektra juonikuviot veivät yli puolet elokuvasta, kun taas sarjakuvassa ne veivät vain alle puolet per kappale, kahdesta Millerin kirjoittamista Daredevil lehdestä. Hahmojen välinen romanssi kuitattiin sillä että nämä
tunsivat toisensa jo lapsuudesta, niinpä Elektralle ei tuottanut vaikeuksia tunnistaa Daredevil Matt Murdockiksi. Tämän ratkaisun avulla olisimme saaneet myös miespuolisia enemmän kiinnostavamman elokuvan, jossa turhia kohtauksia ei olisi ollut.
Napakymppi ei elokuvassa omannut minkäänlaista persoonallisuutta. Hahmo on sarjakuva vastineessaan paljon
nuorempi kuin Colin Farrel. Lisäksi hahmo esiteltiin elokuvassa enemmän misantrooppisena, kuin
skitsofreenisenä persoonana. Lisäksi sarjakuvassa Napakymppi sai
Daredevil pakkomielteensä jo heti ensikohtaamisensa myötä.
Elokuvan Napakympiltä puuttui kaikki se hyvä, jonka Miller oli tähän käsittämättömän kieroutuneeseen ja moniulotteiseen hahmoon luonut.
Yhteenveto:Yllä on
mustattuna piirteitä, jotka olisivat avain asemassa hyvien Daredevil elokuvien syntymisen kannalta. Jotta moinen siis olisi mahdollista, tulisi käsikirjoittajien ottaa käsittelyyn Frank Millerin, Ann Nocentin, David Mackin, D.G. Chichesterin ja Bob Galen kirjoittamien Daredevil tarinoiden käsikirjoitus, tunnelma ja muu tarjonta.
