Leen ja Kirbyn Ihmenelosia (ja myöhempiäkin) on hankala sovittaa varhaisnuorten elokuvaan. Hämis on paljon helpompi tapaus.
Tota...aikuisillehan nekin varmasti aikoinaan tehtiin...
Ymmärrän sinänsä mitä tarkoitat, mutta esität asian vähän oudosti. Tämä ei oikeastaan ole elokuvan ongelma, vaan seuraavat:
1. Jessica Alban on
taas pakko riisuutua tässäkin elokuvassa. Ei sillä että Alban ulkonäössä on valittamista, mutta se vie meininkiä jotenkin poispäin alkuteoksista.
2.
Julian Mcmahonin on aivan pakko näyttää naamaansa, vaikka hän voisi koko homman aikana heilua
Doomina, ei
Victor von Doomina. Se minua jäi hämäämään, että miten puku oli täysin kunnossa, kun hän lopulta pukee sen.
3.
Galactuksen kohdalla tehtiin liian helppo ratkaisu, kun ei uskallettu näyttää tuon alkuperäistä muotoa, ja tehdä siitä tyylikäs.
4. Se että pitää väen vängällä toistaa ensimmäisen elokuvan voima ihmettelyä.
Möykyn kohdalla tämä ei häiritse, koska hän muuttuu sarjakuvassakin hetkittäin ihmisen näköiseksi, mitä eriskummallisten tekosyiden puitteissa.
5. Playboy meininki, joka oli ärsyttävää myös
Batman & Robin elokuvassakin. Homma ei toimi näin. Hahmot eivät vain ole, eivätkä tule olemaan mitään kiiltokuvia.
6. Syvällisyys ja herkkyys, joka useissa Ihmeneloset sarjakuvissa on ollut.
Möykyn piahtarointia ja kärsimistä omassa itsetunto helvetissään ei ollut tarpeeksi.
Liekki ei vieläkään kokenut julkisuuden negatiivisia puolia, kuten itsevarmuus ongelmia, joita esimerkiksi oli siinä tarinassa, jossa se pentu yrittää olla
Liekki.
Jessica Alba on
Jessica Alba, ei
Sue Richards. Häneltä puuttuu se äitimäinen ja huolehtiva luonne, joka on ollut aika yleinen sarjakuvassa. Jos tämän lisäksi vielä
Namor pistettäisiin kuvaan mukaan, saataisiin
Sue Richardsin miehelleen uskolliseen luonteeseen vähän härnäystä. Houkutusta.
Reedin poikamaisuus sopii kuitenkin meininkiin. Autismi myös. Onhan
Reed ollut ennen
Ihmenelosia aikalailla yksinäinen ja ei ole päässyt vapauttamaan itseään, vaan tehnyt aina töitä. Nyt kun hän on kaikkien silmissä "stara" tottakai on sopivaa, että hän kohtaa moraalin ja nk. oikean elämän. Näin tapahtuu mm. siinä, kun hän tanssii ja siinä, kun hän sanoo ensimmäistä kertaa elämässään ei tieteelliselle työlle.
Elokuvan ongelmaksi voidaan siis sanoa se, että sitä on vaikea soveltaa nykyaikaisten tehosteiden ja kerronnan maailmaan uskottavasti.
Liekki oli ärsyttävä itsekeskeinen pösilö, Möykyllä kirjoitetut one-linerit olivat typeriä. Ryhmänä poppoo oli yksinkertaisesti ärsyttävä, lapsellinen ja mitäänsanomaton, sen sijaan että olisi vaikuttanut sankarilliselta.
Ensimmäinen lause kuvaa täydellisesti, mistä Ihmenelosissa on sarjakuvassa ryhmänä kyse. Eikä se ole koskaan ollut "sankarillinen", vaan lähinnä kuin Kalevalan hahmot (kuten
Veltto Virtanen aikoinaan 90-luvulla jossakin marvel lehdessä sanoi...), eli ei hyviä, eikä pahoja, vaan kieron inhimillisiä, mutta silti eeppisiä. Muuten kyllä en voi olla olematta samaa mieltä.