Mauri Kunnas

[Taru Leutokalma]

Mauri Kunnaksen Koiramäet ovat tuttuja lapsuudesta. Harmi ettei niistä muista nykyään muuta kuin Herra Hakkaraisen. Parhaiten on jostain syystä jäänyt mieleen Koirien Kalevalan Väinön & Ainon uinti/soutuvenekohtaus (hehheh, vähän paremmin lukijakunnalleen soveltuva versio). Joulupukki ja Noitarumpu oli lapsuuden klassikkopiirrettyjä Dianne Jacksonin Lumiukon ohella.

Sitten tutustuin Kunnaksen sarjiksiinkin. Koska kasvoin varhaisteininä The Beatlesia kuunnellen niin totta kai Piitles on mielestäni todella hyvä alppari. Karmean pikkutarkka, maurikunnasmaisen omaperäinen ja yksityiskohtia täynnä. Hilpeä meininki on ehkä kaikista plussista se suurin plussa. Piitles on kaikin puolin mainio teos.

Periaatteessa eepos on kokonaisuus, mutta en varmaan ole ainoa jonka mieltä jää hivenen kaihertamaan kysymys siitä mitens tämän Piitles bändin mahtoi sitten käydä? Saako mauri, tähän kohtaan johdatettuaan vielä mennä? Nälkä kasvaa syödessä...

Itsekin jäin miettimään tuota samaa. Piitles 2 olisi huikea vaikka Piitles toimii ilman jatko-osia. Koko Beatles-historia sarjiksena a'la Mauri Kunnas olisi ajatuksena mielipuolisen suurenmoinen mutta tuskinpa Kunnas lähtee tuohon (jos Piitles-alpparinkin tekeminen kesti niin kauan). Kukapa jaksaisikaan lähteä tuollaiseen hankkeeseen.

Mac Moose ja Jagge Migreenin tapaus on ollut lukemistani Kunnas-sarjiksista se paras. Mielikuvituksellinen, hervoton ja veikeän absurdi. Monta lukukertaa kestävä. Täynnä metkaa huumoria. Loistava. Suosikkikohtaukseni taitaa olla se, missä sinivuokkoarmeija jahtaa keltaista taksia. Hitsi miten mahtava.

Nyrok City tuli myös luettua jokunen aika sitten silkasta uteliaisuudesta. Koska sillä on kova maine niin totta kai sitä halusi yleissivistää itseään. Valitettavasti on todettava Nyrok Cityn kolahtavan paljon paremmin vanhemmille lukijoille jotka ovat eläneet ja nähneet vuodet 1975-1986. Onneksi siitä löytyi kuitenkin melko mukavastikin viittauksia jotka jopa tällainen pentu tunnisti ja joille sai nauraa makeasti mutta oli kyllä vaivan takana selvittää tietyt henkilöt tai asiat joita Nyrokissa viljellään ja koettaa hoksata vitsin vitsi. Esim. vaikkapa Holle Holopainen ja Maukka Perusjätkä. Sorry, ikinä kuullutkaan moisista.

Jotta Nyrok City imaisisi täysin mukaansa, se vaatii vain sen että on hyvin perillä mitä kaikkea tapahtui sarjiksen tekovuosina. Itseäni se nauratti (kun tunnisti viittauksen) ja ärsytti (kun ei tunnistanut viittausta) suunnilleen vuoronperään. Jäi siis ristiriitaiset fiilikset vaikka onkin myönnettävä taustat huomioon ottaen että kyllä se ansaitsi klassikon leiman ja Puupäähatun. Siltikään Nyrok ei nouse todellakaan omaksi lemppari-Kunnaksekseni.

[tertsi]

Kunnakselta kannattaa lukea myös teos: Kotlant Jaarti (Kustantaja: Suomen sarjakuvaseura).
Varsinkin ensimmäinen tarina on aivan mahtavan loistava. Toisessa stoorissa Kunnakselta hiipuu into kun lähestytään ratkaisun hetkiä.

[J Lehto]

Kunnakselta kannattaa lukea myös teos: Kotlant Jaarti (Kustantaja: Suomen sarjakuvaseura).
Varsinkin ensimmäinen tarina on aivan mahtavan loistava. Toisessa stoorissa Kunnakselta hiipuu into kun lähestytään ratkaisun hetkiä.

Olen päinvastaista mieltä. Panjonsoittajan probleemi on koko Kunnaksen
tuotannosta suosikkini.  Lopussa toki piirrosten laatu alkaa huojahtelemaan
kiireen takia, mutta siinä on ihan pätevä juoni kaiken hauskuuden
ohessa.

[Clavia Z]

Minulta löytyy 37 Apu-lehdistä leikattua Kunnaksen pilapiirrosta (ja muistan vielä jokusen lisää joita en saanut talletettua omiin kokoelmiin) ja kyllä ne minusta parhaimmillaan yltävät ihan Nyrokmaiseen riehakkuuteen. Huonoimmillaankin päihittävät Karlssonin ja Terhon kevyesti. Tuohon kokoelmaan voisin hyvin sijoittaa. Pääsisi kirjahyllyssäni arvoiselleen paikalle Jauhot suuhun- ja Pelit seis -kokoelmien viereen.

Kuka muistaa vielä Kauko Juhantalon konnankoukut 90-luvun alussa?

[tmielone]

Todellisten Kunnas-fanien pitänee myös investoida Hurriganes-kaljaan. Tölkin kupeessa kun töllistelee Kunnaksen kunnioittava tulkinta Remusta.

[J Lehto]

Tapaus "Keuruu" : dosentti NN:n ihmeelliset seikkailut Suomessa ja Neuvostoliitossa / text Oittinen - Tuomisto ; piirt. Salmi - MK... - [Helsinki : Taideteollinen oppilaitos, Viskom-laitos, 1972]. - 41 s. ; 28 cm. - (Karju sarja : no commercial comics.) *** Tekijät: Vesa Oittinen, Timo O. Tuomisto, Hannu Salmi ja Mauri Kunnas. - Painos 200 kpl.

Ikinä en ole tätä nähnyt, Libriconissa maksaisi 50 egee...

Onko kellään lukukokemusta? Tekijätietojen perusteella
tämä tuntuisi olevan aikamoinen anomalia Kunnaksen tuotannossa.

Tuomisto ja Oittinenhan tekivät hellyttävänkriittisen "Erkki ihmemaassa"
-läpyreen, mutta kukas tämä Hannu Salmi sitten onkaan?

[Timo Ronkainen]

Hannu Salmi taitaa olla nykyinen kulttuurihistorian proffa Turun yliopistossa.
Tuota ko. kirjaa en ole päässy lukemaan.

Timo

[VesaK]

Klopit kaivakaa kvariaatista Kupla-kuvasarjalehden Kunnas-numero. Siinä on muualla julkaisemattoman Jeff Cotona-tarinan lisäksi pari sekä Sarjakuvaseuran julkaisusta että Kunnaxen varhaisia töherryksiä -kokoelmasta pois jätetyt pari sensuroitua / muokattua strippiä. Polliisisedät saavat Kotlant Jaartin äijiltä turpaansa perusteellisemmin ja Lupsu-koiran kuulustelumetodit ovat terävämmät kuin jäljemmissä julkaisuissa.

"Siinä sinulle laaki, pikku paskapöksy!"

[echramath]

Kunnas oli Tampere Kupliissa kunniavieraana ja molemmat kunniavierasohjelmat (haastattelu ja paneeli sarjakuvataitelijoista lastenkirjantekijöinä, mukana myös Tuuli Hypén ja Jarkko Vehniäinen) olivat suosittuja. Ensimmäisen ongelma oli vain lyhyt kesto, sekä Kunnas että yleisö olisivat mielellään viettäneet toisenkin tunnin, kansallistaitelijalta riitti muistoja pitkältä uralta.

Kieltämättä näin kaikkien vuosien jälkeen on jännä ajatella mistä kansansuosio on tullut. Tonttukirja tuli pihalle vuoden sen hollantilaisten tonttukirjan jälkeen (Kunnaksen kirjassa ei ollut isotissisiä tonttuja alasti ), mutta entä seuraava? "Nyt sitten voisi tehdä menestyksekkään lastenkirjan" "Mistäpä aiheesta?" "Maatalon elämää 1850-luvulla". Kaikesta huolimatta itsekin pidin siitä jo pienenä.

[Timo Ronkainen]

Kunnaksen tontut seikkaili Pikku Kakkosessa, kaikki kansa sen sieltä hoksasi ja tykästyi.

Timo

[VesaK]

Kunnaksen tontut seikkaili Pikku Kakkosessa, kaikki kansa sen sieltä hoksasi ja tykästyi.

Silloin oli teeveessä esiintyminen vielä varma menestystekijä.

Tampereella Kunnas vastasi myös kysymykseen mistä kirjoistaan hän tykkää vähiten. Hakkarais-kirjoja hän ei tekisi enää, ennen muuta siksi, että on vaikea keksiä toimintaa hahmolle joka on koko ajan umpiunessa. Kansa kuitenkin tahtoisi lisää, ja kustantaja tietysti...
Muut syyt olla pitämättä omistaan ovat henkilökohtaisempia fiilistelytunteita. Suuressa avaruuskirjassa esim. "on niin paljon mustaa".

Kehuja "historillisen Suomen ja esimerkiksi Seitsemän veljeksen tarinan elossa pitämisestä nykypolvelle" vaatimattomana esiintyvä herra Mauri otti nöyrästi vastaan: "jaa jaa, no, voi olla..." Itse työ, se että saa kertoa tarinoita on kuitenkin Kunnakselle kaikkein tärkein juttu. Ideoita on maailman tappiin asti, myös sellaisia joita hän itse ei voi toteuttaa. Kuten "Lasten suuri gangsterikirja", Al Caponet jne. kun eivät mitään hassunhauskoja tyyppejä ole. Eivät ainakaan sovi Kunnaksen linjaan. 

Seuraavassa Kunnas-kirjassa on teemana "Suomi 100 vuotta", kuinka ollakaan...  

[Jyrki Vainio]

Kahvipöytäjutustelussa Kunnas kertoi Tampereella semmoisen detaljin sarjakuvatöistään, että piirsi 90-luvun alkupuolelle saakka perinteisellä siveltimellä, mutta vaihtoi sitten samanlaiseen patruunatäyttöiseen huopasivellinkynään, kuin mitä Jouko Innanen käytti. (Jouko on käyttänyt samaa työkalua ilmeisesti koko pilapiirrosuransa). Tällä hän piirsi sitten Jagge Migreeni -albumin ja loput Apu-lehden  piirrossivut. Ilmeisesti sama työkalu oli Piitlesissä.

[Jarkko Sikiö]

Koiramäki on menestystarina, kirjoittaa Kauppalehti.

[Reima Mäkinen]

Aamulehti teki saman jutun nyt puoli vuotta myöhemmin. Muistutuksena... Kunnaksen Tampere Kupliin haastattelu löytyy SarjakuvaTV:stä kahdessa osassa.
Osa 1
ja osa 2

[Timo Ronkainen]

Tänään ilmestyneessä Ankassa (2/08) oli Kunnaksen lyhyestä Ankka-urasta uusi paljastus. Muutamia kuvia ruotsinkielisestä pikku kuvakirjasta Kalle Anka på diamantjakt. Näyttää USAssa aikoinaan hyvinkin suositulta Big Little Booksilta.

Eikä mennytkään, kuin 10 vuotta kun lopulta sain tämän opuksen itselleni. Sarjakuvafestareilla oli SSLibriconilla pitkät euron laarit, joiden seassa tämä pikku kirjanen oli.

Tämän kirjan tarina tuntuu olevan todella paljon sotkuisempi kuin Aku Ankka -lehdessä aikanaan oli kerrottu. Netistä löytyvien näytekuvien perusteella tarinan teksti näyttäisi olevan Fabulous Diamond Fountain -kirjasta, mutta alkupään kuvat aivan eri kirjasta. Sattumalta löysin senkin netistä samalla kun hain Diamond Fountainia.

Alkupuolen kuvat sivulle 63 saakka on napsittu kirjasta Luck of the Ducks.* Mutta siitäkään ei ole otettu mukaan aivan kaikkia. Typerintä on, että näin kuvat ja teksti eivät sovi yhteen lainkaan. Tekstissä puhutaan Roope-sedästä, jota ei kuvissa näy ollenkaan. Aivan alussa kerrotaan, miten Aku ja pojat alkavat katsoa televisiota, mutta kuvissa Aku saa jonkin kirjeen, Hannu on alkupään kuvissa mukana, mutta katoaa sitten selittämättömästi jne...

Vielä oudompaa on, että englanninkielisestä Diamond Fountain -kirjasta löytyy ainakin yksi sama kuva, jonka Mauri Kunnas väitää piirtäneensä. Amerikkalainen kirja vuodelta 1967, ruotsalaisessa kirjassa ei vuosilukua(!).

Joka tapauksessa ruotsalaiselta kustantajalta typerän välinpitämätöntä käytöstä lukijaa kohtaa, "sehän on vaan lapsille, pistetään vaan jotain kuvia jostain. Kyllä ne ostaa."

EDIT: No nyt pitäis enää saada halvalla Fabulous Diamond Fountain ja The Luck of the Ducks. Onks kellään?

EDIT 2: Onhan noissa ruotsinkielisen ja englanninkielisen version kuvissa pieniä eroja, joten Kunnaxella lie ollut alkuperäinen kirja mallina? Miksei sitten alkupäänkin kuvia piirretty sen pohjalta??

*Edit 3: Eli mun silmiini noitten alkusivujen piirtäjä on Frank McSavage (1-63) ja siitä eteenpäin sitten on Mauri Kunnas kopioinut Tony Stroblia. Kirjassa on 160 sivua.

Timo