Aku Ankkako sarjakuva jota et pidä minään?

[VesaK]

Toisin kuin monet, Timo tietää mistä puhuu ja kirjoittaa perustellusti. Sarjisekstra on numero numeron perään vain ekstramateriaalia, tai ainakin paljon viikko-Akua nuoremmille suunnattua sylttyä.

[pasoleati]

Ainakin minun asteikolla Bottaron nostaminen Cavazzanon, De Vitan, Gatton ja Chierchinin edelle kertoo kaiken.

Vaikea on (Akka-sarjoista, Cariocoista, Kali Veneistä ja muista ei väliä) sarjisextrasta löytyy yhtä vähämieliselle suunnattua tarinaa kuin vaikkapa Myyttien saari-lannoite, Nettisakki tai Pikku-Aku.

VesaK piti taskareita väliltä 60-100 surkeina. Sekin kertoo jo olennaisen. Onhan tuolla välillä julkaistu mm. Mikkitaskareita parhaasta päästä (62, 67, 70) ja useita muita hyviä (60, 61, 65, 69, 72, 74, 75, 76, 86, 90-100).

[VesaK]

VesaK piti taskareita väliltä 60-100 surkeina. Sekin kertoo jo olennaisen. Onhan tuolla välillä julkaistu mm. Mikkitaskareita parhaasta päästä (62, 67, 70) ja useita muita hyviä (60, 61, 65, 69, 72, 74, 75, 76, 86, 90-100).

Näinhän se on, että Pasoleinon tasoisen asiantuntijan kanssa on turha väitellä. Surkeita taskareita on julkaistu myös ennen numeroa 60. Sekä useita surkeita numeron 100 jälkeenkin.
Koko sarjassa ei kovin montaa täyspainoista opusta ole, ainakaan näin aikuislukijan silmin. Camp-arvostus on sitten erikseen.

[Fever]

Taskaria nro 50 aina hehkutetaan, mutta muut kuin Barksit siinä ovat aivan kuraa.

Totta. Mutta Barks, Scarpa, Anderssen ja Carpi ovat pelastaneet monia muuten niin huonoja taskukirjoja.
Ei täydellistä taskukirjaa taida ollakaan, vanhoja vaivasi epätasaisuus sekä Perego ja uudempia vain epätasaisuus sekä juonen köyhyys (tai vaihtoehtoisesti liian monimutkainen ja mielikuviksellinen juoni, joka ei kuitenkaan kanna loppuun asti.)

[Duck Woman]

Lopetin Ankan tilaamisen pari vuotta sitten, juuri sen vuoksi että jutut olivat melkoisen mitäänsanomattomia. Ihan sattumalta käsiini osui parinn viikon takainen Akkari, ja pitkästä aikaa johtosarja sai melkein kikattamaan ääneen.

Tarinassa tapasimme sarjakuvakäsikirjoittajan, joka kirjoitti mitäänsanomatonta eläinsarjakuvaa. Sarja oli jatkunut jo vuosien ajan, kaikki mahdollinen oli jo tehty, joten käsikirjoittajat vain kopioivat vanhoja tarinoita ja vaihtoivat muutaman yksityiskohdan, pankki vaihtui jalokiviliikkeeksi jne. Ja tarinan aikana näimme ne Ankan pahimmat ja kuluneimmat kliseet; Aku tappelee Tulpun kanssa, Hannu voittaa loistoauton ja saa Iineksen kyytiinsä, Pelle tekee hyödyttömän keksinnön...
Harvoin on Akkarissa nähty yhtä itseironista sarjaa. Tuollaisia tarvittaisiin enemmänkin.

Tosi on että lehti kaipaisi uudistumista. Mutta kun joku yrittää kehittää uutta hahmoa, se päätyy heti Ärsyttävin Ankkalinnalainen-listalle. Ts. ihmiset haluavat uudistuksia, mutta mikään ei saisi muuttua. (Okei, karkea yleistys, mutta tuohon ajatteluun syyllistyn itsekin)

[Fever]

Mutta kukaan ei vastusta vanhoja, lähes unohtuneita hahmoja, jos niitä tuodaan takaisin.

No jaa... En vieläkään ymmärrä miksi Ferioli piirtää Samu Suutaria ja sitä Lassia(?) tai mikälie luppakorva onkaan Mikki Hiiri-tarinoihin (Okei, hieman aiheen vierestä, mutta samasta lehdestä kuitenkin).

Aku Ankassa taitaa vaan olla ongelmana ettei muilla kuin Barksilla oikein ole sopivia hahmoja uusiokäyttöön. Ja Carl-sedällä yhden kerran käytettyjä hahmoja on paljon. Mutta tuskin niissäkään montaa on, joita jaksaisi enää katsoa lehden sivuilla.

[Timo Ronkainen]

Ja Carl-sedällä yhden kerran käytettyjä hahmoja on paljon. Mutta tuskin niissäkään montaa on, joita jaksaisi enää katsoa lehden sivuilla.

Ja vain jos Carl-setä tekisi.

Timo

[PTJ Uusitalo]

Tosi on että lehti kaipaisi uudistumista. Mutta kun joku yrittää kehittää uutta hahmoa, se päätyy heti Ärsyttävin Ankkalinnalainen-listalle. Ts. ihmiset haluavat uudistuksia, mutta mikään ei saisi muuttua.

Tämä on staattiseen maailmaan sijoittuvien, vuodesta toiseen jatkuvien sarjakuvien suurin ongelma, oli kyseessä sitten Disney tai BD. Uusille ja nuorille lukijoille kelpaa tiettyyn pisteeseen asti, kunnes he huomaavat kaavamaisuuden; vanhat taas ovat tuskastuneet jo aikaa sitten.

Etenkin supersankarisarjakuvista puhuttaessa suurin kohderyhmä ovat vanhat harrastajat, jotka saavat nostalgiakiksejä lukiessaan samoista hahmoista kuin lapsina. Ikävä vain, että koska he eivät pääasiassa pidä uudistuksista ei sarjakuva myöskään pääse kehittymään teemallisesti, ja maailmat alkavat musertua niskaan kerättyään vuosikymmenten verran juonikaaria niskaansa. Ja se taas ei missään nimessä ole uusia lukijoita houkuttelevaa.

[Timo Ronkainen]

Uusille ja nuorille lukijoille kelpaa tiettyyn pisteeseen asti, kunnes he huomaavat kaavamaisuuden; Etenkin supersankarisarjakuvista puhuttaessa suurin kohderyhmä ovat vanhat harrastajat, jotka saavat nostalgiakiksejä lukiessaan samoista hahmoista kuin lapsina. Ikävä vain, että koska he eivät pääasiassa pidä uudistuksista .

Oolet 100% oikeassa! Noin se menee.  Kehittelen vielä jossain vaiheessa objektiivisen riippumattoman konekielisen, eli loogisen tutkielman aiheesta: Miksi Ankka oli "silloin" parempi kuin nyt.

Timo

[pasoleati]

Lehti ei kaipaa minkäänlaista "uudistumista", koska yleensä tuo sana merkitsee huonontamista. Näin kävi Ase&Erälle, Aeroplane Monthlylle, Gramophonelle ym. Kaikkia näitä "uudistettiin" ja joka kerta uskollisimpia lukijoita kustiin silmään. Aeroplanessa kuvien ja värin määrä lisääntyi, artikkelit lyhenivät, tekstimäärä per sivu laski, juttujen syvällisyys laski. Kaikki "modernisoinnin" nimissä. Gramophonessa viimeinen uudistus otti käyttöön tekstin liehunnan, tuon ihmiskunnan yhden kaameimmista keksinnöistä ja jonka käyttö pitäisi painetuissa sanassa kieltää kuolemantuomion uhalla.

Eli ei uusille hahmoille.

[Lättä]

Minäkään en lue enää Aku Ankkaa, paitsi Rosan ja Barksin tarinat. Muuten en lukisi niitäkään, mutta meille tulee vielä Aku Ankka, koska pikkuveljet lukevat niitä kunnolla. Kuulin muuten, että kestotilaaja joutuu pulittamaan siitä enemmän kuin tarjouksilla keplotteleva.

[Fantastix]

Minä luen kyllä joka keskiviikko tai torstai Aku Ankka lehteä. Suurin vika lehdessä on Mikki Hiiri. Tämä sarjakuvahahmo saataisin kyllä haudata johonkin muuhun lehteen. En ole koskaan pitänyt Mikki Hiirestä enkä todennäköisesti koskaan tule tekemään sitä.

Kyllä asia on niin että surkea Aku Ankka tarina on parempi kuin eriomainen Mikki Hiiri tarina.

[nWo]

Minä luen kyllä joka keskiviikko tai torstai Aku Ankka lehteä. Suurin vika lehdessä on Mikki Hiiri. Tämä sarjakuvahahmo saataisin kyllä haudata johonkin muuhun lehteen. En ole koskaan pitänyt Mikki Hiirestä enkä todennäköisesti koskaan tule tekemään sitä.

Kyllä asia on niin että surkea Aku Ankka tarina on parempi kuin eriomainen Mikki Hiiri tarina.

En ainakaan itse menisi Mikkiä syyttämään Aku Ankka lehden huonoudesta. Kuinkahan usein Mikki esiintyy Akussa? Ehkä kerran kuussa...

[Pässi]

Ja minun Aku Ankan kulta aika sijoittuu näihin vanhojen herrojen mielestä huonoihin sarjoihin.

Tästä ilmiöstä on puhuttu tällä palstalla ennenkin. Subjektiivisesti ajatellen Akkarit ovat aina parhaimmillaan sillä vuosikymmenellä jolloin on ollut itsekin lapsi. Suuret ikäluokat ja heidän pikkusiskonsa ja -veljensä arvostavat ainoastaan 1950-60 -lukujen Akuja taskurahatehtävineen. Väliinputoajasukupolvi diggailee 70-luvun kökköilyä. Me pullamössösukupolven edustajat muistelemme lämpö sydämessämme 80-luvun hölmöilyjä, Omaa nurkkaa, Barks-kultin kasvua, ym. 90-luvun rosaistisesta ajasta kiinnostuivat jo vanhemmat polvet, mutta tätä 2000-luvun skeidaa ei voi fanittaa ketkään muut kuin vuoden 1995 jälkeen syntyneet.

[Piber]

...mutta tätä 2000-luvun skeidaa ei voi fanittaa ketkään muut kuin vuoden 1995 jälkeen syntyneet.

Otan tuon loukkauksena.
Tavatkaamme kello kaksitoista kaivopuistossa. Taistelu käydään Ankoin.
Eihän ne sinun madonsyömäsi lehdet kestä edes lyömistä. 2000-ankat ovat vielä timmissä kunnossa. Kyllä kelpaa mäiskiä.