Kimmo Taskisen "Herra ja Moukka" on yksi niistä harvoista sarjakuvateoksista joita en ole pystynyt mitenkään lukemaan kokonaan.
Ei siksi että Taskisen jälki on albumissa rumaa ja väritetty kamalalla liukuvärjäyksellä, eikä edes siksi että Taskisen tyyli ei sovi lainkaan kuvitettaviin teoksiin, vaan pelkästään siksi, että albumi alkaa sarjakuvasovituksella suosikki-inhokkini Juhani Ahon novellista.
Yhyy, ei näin.