Olen kyllä jokseenkin samaa mieltä Nizzin tarinasta , mutta jokin herjaa. Eikö olekin niin, että tämä on jo nähty. Joukko ihmisiä, erilaisista syistä, on kasautunut piiritetylle postivaunuasemalle. Jotenkin Nizzin kirjottama retoriikka vaikuttaa laskelmoidulta ja simppeliltä. Hän siis tekee sen, mitä mitä minimissään Tex-konventioissa kuuluu tehdä. Nizzi oli kieltämättä aikanaan parhaimmillaan huippu, mutta tämä tarina oli vartissa luettu, kuten Nizzin viimeisimmät. Ei surkea, mutta väsähtänyt. Boselli on kiinnitetty nuoruustarinoihin, joten tätä on tiedossa lisää. Ilmeisesti vaihtoehtoja ei ole.
Sen sijaan viime tarina, jossa Ruju ja Font yhdistivät voimansa oli yllättävän onnistunut. Muutamista kliseistä huolimatta, on todettava, että Font Ja Ruju olivat hyvässä iskussa. Tex ei näyttänyt anorektikolta missään ruudussa. Verratkaapa Fontin Texiä Fuscon viimeisimpiin Texeihin, jossa päähenkilön rintakehä ja hartiat ovat Conan barbaarin luokkaa.
