Texiä minäkin tässä odottelen ja mieluusti ehjää sellaista. Sattumalta osuin viimeksi näkemään kun postimies runttasi Tex-päivän postit laatikkooni huomattavalla epätarkkuudella. Tuloksena rujosti rispaantunut Tex-pokkari.
Faktahan on se, että postityö on ns. matalan osaamisen ja koulutustason työtä, josta ei markkinamekanismin mukaan voi maksaa kunnon palkkaa. Koko postinjakeluala on auringonlaskun bisnestä, jossa työn tuottavuutta on liki mahdoton parantaa. Työn tarjonta ja kysyntä eivät yksinkertaisesti kohtaa.
Kieltämättä huvittavaa tässä on se, että demarit ovat astuneet itse virittämäänsä miinaan. Postihan ei ole liikelaitos, vaan osakeyhtiö. Ne ovat eri asioita. Postilla on hallitus ja sen päälle hallintoneuvosto edustamassa omistajan näkökulmaa. Viime kädessä asioista päättää demari Paatero, joka on omistajaohjausministeri. Hän hyväksyi pakettiduunareiden liittoratkaisun. Lisäksi taustalla on kahden demarivetoisen ammattiliiton valtataistelu. Erikoista kubletissa on se, että Pau on nimennyt tarinan roistoiksi postin riistäjä-johtajat, jotka tosiasiassa vain toteuttavat omistajan tahtoa. Näin focus on viety asian ytimestä. Liiton agitoivat punakaartilaisjohtajat marssittavat sopulilaumansa eduskunnan portaille kertomatta asian todellista laitaa. Tässä mielessä sääliksi käy lakkolaisia. Rispaantunut sarjakuvani on pieni harmi työntekijöiden hätään verrattuna.
Selvää on, että palkkojen poljenta on postin taholta keino vallata markkina-alaa kilpailijoilta, jotka yrittävät toimia markkinamekanismin hengessä. Valtio-omisteinen posti ei ole oikea yritys, vaan kilpailua vääristävä häirikkö. Ehkä ainoa ratkaisu on tehdä postista taas valtion virasto, johon kaadetaan vuosittain miljoonia veronmaksajien rahaa. Sitten siellä on varmaan niin hyvin koulutettuja postinkantajia, että he Texin osumatarkkuudella osuvat laatikkoon lastia vahingoittamatta.
