Kun avasin lehdykän ensi kertaa, olin hetken hämmennyksissä - kuinkas tämä Villan kuvitusta voi olla? Kun hieraisin silmiä kunnolla, niin tajusin, että Piccinelliähän tämä. Mahtava piirtäjä! Jos Villa on kouluarvosanalla 10, niin Piccinelli on 9,5. Eron oppi-isään huomaa pienissä yksityiskohdissa ja huolimattomuuksissa kuten niissä Ilmarin mainostamissa kuvuissa. Eniten ihastelin sitä, kuinka nuori ja vanha Tex oli saatu kerrankin erinäköisiksi. Yleensähän eroa eroa ei huomaa mistään, vaikka tapahtumien väliä olisi 20 vuotta. Ja sama pätee Montalesiin, joka on mielestäni piirretty viimeaikaisissa tarinoissaan liian vanhan näköiseksi. Nyt tuli hillitty nuorennusleikkaus.
Tarina on lupaava, mutta tuntui, että se pääsi vasta alkuun. Takautumat olivat ehkä liian hallitsevia ja itse seikkailun pääjuoni tuntui hautautuvan niiden alle. Mutta uskon tosiaan, että seuraavassa numerossa päästään paremmin vauhtiin.
