Etsin piirtäjää englanninkieliseen projektiin!

[slipoilfan]

Hei.

Olen tässä jo puoli vuotta palloillut, että haluaisin muuttaa kirjoitamani novellin sarjakuva muotoon. Itsellä ei kynällä piirrä kuvia, niin yhteistyökumppania tarvitaan.

Tyyliltään tekstini ovat Sin City-, Brian De Palma- ja Miami Vice kategorioista rakennettu ja pyrin tarttumaan aiheisiin, jotka ovat osaksi vaikeita käsitellä, mutta osaksi koomisia. Novellini, mistä näyte on, kertoo loputtomasta itsevihasta ja siitä, kuinka asiat voivat mennä putkeen päin kynäkoteloa. Nyt työn alla oleva teksti taas kertoo syrjäytymisestä ja pedofiliasta.

Mutta clipit (tekstiä ei ole oikoluettu kunnolla):
"“They say you will feel cold, they are damn right”, she thinks. Harry Lucas sits on a nearby table and watches her bleeding body. Legs and waist nearly cut off, hand smashed. He had closed all the wounds with a small blowtorch so she wouldn’t die. He lights a smoke. “Want one” he asks. He tosses the cigs and matches next to her broken hand. “You know, you’re really fine looking… It’s kind of a shame. I would have loved to fuck you.” He makes a small ring out of smoke and puts his finger through it. “When Mendoza is done with you, he tells me to get rid of you. I get to do anything I want with you. I bet you have a really creamy pussy” he grins. She wants to take her gun. It’s only a feet away from her hand but that hand is the wrong hand. If she would turn, he would kill her. She realizes she is pinned. “Or your ass, firm and tight. I bet you didn’t think that my dick would be banging your starfish when you went to spinning. I also bet you’re still a virgin in there.” he laughs: “I’m going to fuck you time and time again until you bleed to death from those wounds. And then I’m going to fuck you again and again.”  She lays paralyzed and tears start rise up to her eyes."

"My MP3-player switches to play in major. I turn the gas handle to the max as I hit the freeway. The wind in my clothes, the wind in my hair that sticks out from my helmet. Water flying past me as it hits my tires wetting me completely. My strawberry tasting lips. I do a wheelie even though I can barely even drive in this weather. I nearly hit the curb as I drive off the ramp. Phantom Field, Lincoln Road, 242b, the suburbs. I park and my bike falls over into a bush. I sneak around the house and pick-lock my way in from a window – with my foot. I fall to the basement and make a hell-of-a-racket. Not a subtle entrance. I climb up the stairs. The place looks like a normal 4 people house. A trap. I pull my Desert Eagle .50 and at the same time thousand needles hit my shoulder. I turn and try to shoot but a canon hits my cut. I fly against the wall. A man stands on the door way. I lift my gun but he comes and presses his boot on my wrist and shoots my hand away. I pass out."

Edit: voisi olla vähemmän tohkeissaan, kun yrittää kirjoittaa selvästi.

[MJ]

Yo homie, sounds cool, but shouldnt u make da script in finish?

Eli selkokielellä: Luulempa että englanninkieliseen projektiin voi alussa tehdä suomenkielisen käsiksen, ja muuttaa vuorosanat sitten englanniksi.
Kyllä, tiedetään, tiedetään, englanti kuulostaa paremmalta ja tuntuu välillä paljon paremmalta.   
Mutta piirtäjä luultavasti ymmärtää jutun juonen paremmin kun teksti on suomeksi,
vaikka tässä oli ymmärrettävää kieltä

Toinen seikka on romaanimaisuus.   
Piirtäjänä itse olen kerran yrittänyt yhteistyötä kirjoittajan kanssa, mutta "kässäri"  oli romaani-formaatissa, mikä vaikeutti työtäni huomattavasti, kun piti muuttaa koko tekstipötkö toimivaksi kässäriksi. 
 
Jos piirtäjää etsit, muunna tekstisi näytelmä-käsikirjoituksen tyyppiseksi: Ensin kohtaus, mitä äijät tekevät, mitä he sanovat, ja niin edelleen.  Sen jälkeen voi lisäillä pieniä tunnelma-yksityiskohtia.   
Esimerkkinä kässäristä voit käyttää esim elokuva-käsikirjoituksia:
http://www.movie-page.com/movie_scripts.htm
Hyvästä kässäristä voi soveltaa sarjakuvan,
vaikka se ei olisi ihan sarjakuvaa varten tehty   

[keijoahlqvist]

Jos piirtäjää etsit, muunna tekstisi näytelmä-käsikirjoituksen tyyppiseksi: Ensin kohtaus, mitä äijät tekevät, mitä he sanovat, ja niin edelleen.  Sen jälkeen voi lisäillä pieniä tunnelma-yksityiskohtia.   

Hyvin sanelee Sunna-täti mutta meninisin pitemmälle.

Minusta käsikirjoitus on käsikirjoitus vasta sitten kun kirjoittaja on nähnyt sen selvästi päässään ja kirjoittanut kuviksi. Muuten se on todella novelli, ja jos piirtäjä joutuu muuttamaan sen käsikirjoitukseksi, on kyseenalaista kenelle kunnia kuuluu, sillä tekstikerronnan kuviksi muuttaminen on kokonaan uusi luomistapahtuma.

Tekstikäsikirjoittajan olisi hahmotettava miten tarina jakautuu aukeamiksi ja sivuiksi, miten sivu toteutuu ruutuina ja mitä kuvien sisällä tapahtuu missäkin kohtaa tai milläkin tasolla. Piirtäjä voi poiketa käsikirjoituksesta jos hän alkaa nähdä tapahtumat mielestään elävämmin, mutta kirjoittajan on nähtävä mielikuvituksessaan valmis kertomus.

[MJ]

Voih, kunpa kaikki käsikirjoittajiksi halajavat ymmärtäisivät tuon mistä Keijoahlqvist kertoi.   
Voi sitä työtä kun jouduin kerran muuntamaan ihan kivan novellin käsikirjoitukseksi.    Novellista puuttuu äärimmäisen tärkeä oikean kässärin ominaisuus: Pituus.   Muutaman sivun pituinen verbaalisesti akrobaattinen teksti saattaa sarjakuvaksi kääntäessä muuntua massiiviseksi ja taiteellisesti epäkäytännölliseksi.   Sitähän on sitten vääntäessä (ei) ihan kiva..     

Ja kun muutenkin vertaa romaaneja ja sarjakuvia, yhdeksi eroavaisuudeksi voisi listata dialogin määrän.   Romaaniin on niin helppo ujuttaa dialogia ja jankkaamista, mutta silti tekstistä tulee vain mielenkiintoisempaa.  Yritäppä sitten laittaa  saman määrän dialogia sarjakuvaan.    Tulee  paljon jankkausta, ja reippaasti ylipitkä.
Edellä mainittu asia kuuluu samaan laskutoimitukseen kaiken muunikin tekstin kanssa.
Esim voit kirjoittaa novelliin:   
"Hän raotti varovasti ovea, joka narisi ikävästi ruosteisilla saranoillaan.   Kuun kelmeä valo valaisi hämärää huonetta aavemmaisesti, ja lattian tomu pöllähti pehmeästi ja laskeutui sitten kaarrellen lattialle ja muille vaakasuorille pinnoille tuosssa sangen kummallisessa paikassa. jne jne jne..."

Tuollaista ei voi kirjoittaa kässäriin, se ei olisi missään nimessä käyttökelpoinen teksti nopeaan sivujako-analyysiin, ja turha lisä tekstiin vaikeuttaa sen muuntamista.
Tuollainen pitää erikseen muuntaa sivuja
ja sen ruutuja varten.     Samainen kohtaus menisi  kenties paremmin näin:
"Ovi aukeaa, valoa tulvii sisään, lattia pöllyää, jne.."

Preesens olisi myös suositeltavaa.
Käsikirjoitus ei ole tarkoitettu luettavaksi viihteeksi.
Jos hahmottaa tekstissään pääasiat, vähentää dialogin tärkeimpiin vuorosanoihin, ja yksinkertaistaa, voi luultavasti saada ihan käytettävän käsikirjoituksen.

Todellakin, kuten ylläolevassa vastauksessa painotettiin, kirjoittalla pitää olla näkemystä myös sarjakuvan tarinankerrontaan.
Myös sellainen käsikirjoitus joka on jaettu, mutta jaettu väärin , aiheuttaa harmaita hiuksia sarjakuvantekijälle.
Ja nämä neuvot koskevat kaikkia, eivätkä eristyisesti ketjun aloittajaa, jonka tekstistä voisi hiomisen jälkeen saada käyttistä.

[Timo Ronkainen]

Esim voit kirjoittaa novelliin:   
"Hän raotti varovasti ovea, joka narisi ikävästi ruosteisilla saranoillaan.   Kuun kelmeä valo valaisi hämärää huonetta aavemmaisesti, ja lattian tomu pöllähti pehmeästi ja laskeutui sitten kaarrellen lattialle ja muille vaakasuorille pinnoille tuosssa sangen kummallisessa paikassa. jne jne jne..."
Tuollaista ei voi kirjoittaa kässäriin,

Höpö höpö: Totta kai voit. Lisää ruutuja:

1 ruutu:
Lähikuva ovesta joka narisee

2 ruutu:
Kuu joka näkyy siinä oven ohella.

3 ruutu:
Kuva jossa näkyy: oven mukana pöllähtävä pöly leijaa ympäriinsä ja päähenkilö katsoo ympärilleen.

4 ruutu lähikuva pölystä joka laskeutuu lattialle.

MOT: Ruutuja lisää ja muutama vielä päälle.

Timo

[Antti Vainio]

Käsikirjoitus ei ole tarkoitettu luettavaksi viihteeksi.
Jos hahmottaa tekstissään pääasiat, vähentää dialogin tärkeimpiin vuorosanoihin, ja yksinkertaistaa, voi luultavasti saada ihan käytettävän käsikirjoituksen.

Kylläpä on ilahduttavaa tekstiä sinulta ja Keijolta. Kaikki on kuitenkin tekijän taidosta kiinni, esimerkiksi Lauzierin sarjakuvat ovat täynnä tekstiä ja kuvapuoli on aika tylsää (minkä tekijä itsekin myöntää auliisti, pitää itseään hunona piirtäjänä mikä on turhaa vaatimattomuutta). Mutta ne dialogit on varmaan parhaita mitä sarjakuvissa on ikinä kirjoitettu. Jos minulla oli joku pointti niin lähinnä se että sarjakuvissa ei ole mitään oikeaa tapaa, kaikki on sallittua kunhan tekee sen niin että se kiinnostaa muitakin kuin vain tekijää