1. Käsikirjoitus ensin valmiiksi, toki siihen voi tehdä hienosäätöä myöhemmin mutta suuret linjat kuntoon ennenkuin aletaan piirtämään. Jotkut osaavat kuljettaa juonta samalla kun piirtävät, mutta itselläni siitä ei tule yhtään mitään.
Sama täällä. Tarinan pitää olla valmis, vaikka se sitten olisi vain pari liuskaa ja ranskalaisia viivoja. Yleensä tykkään "nukkua tarinan päällä" eli kun stoori on valmis, hylkään sen joskus jopa pariksi vuodeksi, ennen kuin alan piirtää. Riippuu siitä, kuinka kauan kestää unohtaa, ja pystyy keskittymään siihen uutena tarinana. Näin siis vain albumimittaisten tarinoiden kanssa, alle 60 sivun kokonaisuuksia pystyn piirtämään ihan hetikin:-), esimerkiksi Puolan-seikkailut, Kadonnutta Aikaa tai Käärme nimeltä Reidar olivat hyvinkin nopeita tehdä, samoin tilaustyö-vihkoset Arjen demokratia ja Suora Trilogia.
Ei nyt niin, että mulla olisi enempää kuin pari ilmestynyttä yhtenäistä (samaa tarinaa yli 60s) albumia (Kytkijät, Parkkipaikka Auringossa), kolme on niiden lisäksi käsiksinä valmiina odottamassa (työnimiltään Vapaudenranta, Älä katso alas ja Tieodysseia).
2. Yleistä suunnittelua, joka kattaa hahmot, miljöön ynnä muuta. Elokuvissa puhutaan tuotantosuunnittelusta. Jäi viimeksi aika vähälle, mutta seuraavassa projektissa kiinnitän siihen enemmän huomiota. Tämä on varmaan aika tärkeää varsinkin pidemmissä jutuissa.
Joo. Mä piirrän itse yleensä muistikirjallisen hahmoja, tapahtumapaikkoja ja kirjoitan kaikista paitsi luonnekuvaukset, myös täydelliset nimet (joita ei albumissa kuitenkaan yleensä nähdä), ja tarkistan ne vielä sen varalta, että sen nimisiä henkilöitä oikeasti olisi olemassa.
Yleensä tykkään käydä paikan päällä "fiilistelemässä", vaikka tiedän ihan hyvin, etten itse matkan aikana kirjoita enkä piirrä mitään, hyvä jos otan valokuvia tai äänitän lentokenttien ja junien kuulutukset. Jotain hajakommentteja toki jää muistikirjan laitaan, mutta yleensä noilla reissuilla tulee suunniteltua (ja tehtyä) ihan toisia duuneja; muita sarjakuvia, kuvitusduuneja tai käännöksiä.
3. Kuvakäsikirjoituksen laatiminen. Itse teen jokaisesta sivusta sellaisen todella pienen luonnoksen josta käy ilmi ruutujen ja puhekuplien sommittelu sekä kerronnan rytmitys. Tämän jälkeen saatan tehdä vielä A4-kokoisen luonnoksen jossa suunnittelen vielä hiukan tarkemmin..
Tämän mä teen yleensä vasta juuri ennen kuin koko sivun. Ja yleensä aika karkeasti. Sinisellä kynällä saa sotata sivua ihan rauhassa, kunnes tietää miten homma tulee jakautumaan. Vaikeinta on lykätä puhtaaksipiirtämisen aloittamista, kunnes koko sivu on valmiiksi luonnosteltu - mutta jos niin ei tee, pitää tehdä kompromisseja, kun haluaisikin siirtää jonkun tapahtuman aiemmalle riville tms.
Loput onkin sitä raakaa piirtämistä, tussausta ja tietsikalla viimeistelyä.
Ja yhden sivun valmistumiseen menee varmaan 2 päivästä viikkoon, riippuu siitä paljonko on aikaa käytettävissä.
Piirrän kyllä sivun tai parikin päivässä, mutta sellaista tahtia ei ole mielekästä työskennellä, vaan välillä pitää tehdä jotain muuta. Saippuaa lähti aluksi liikkeelle siitä, että tarvitsin terapiasarjakuvan* siksi aikaa kun piirsin Parkkista puhtaaksi. Lisäksi yritän katsoa, etten tee töitä ihan joka päivä, mulla kun nuo työpäivät tahtoo olla sen verran pitkiä, että parilla sellaisella kuittaa hyvin vakiduunarin viikkotunnit. Jos kolmena päivänä viikossa syntyy kuvaa, olen tyytyväinen.
En myöskään osaa kuvitella istuvani pöydän ääreen ottamaan kynän käteen ja sanomaan: "Piirränpä nyt ensimmäisen sivun 84-sivuisesta tarinasta." 84 sivua (tai mikä tahansa yli muutaman) on ihan liian iso kokonaisuus ajatella, parempi vain piirtää sivu kerrallaan ja katsoa mitä tapahtuu. Lopuksi voi sitten leikata ja liimata, jos kokonaisuudessa ei dynamiikka toimikaan, tai taimaus lipsuu. Yleensä sellaisen 8-16 sivua joutuu kuitenkin piirtämään lopuksi uusiksi, kun hahmot kehittyvät tarinan myötä.
Pitkää tarinaa tehdessä mun työpäivä päättyy aina siihen, että vedän uuteen arkkiin vaakapalkit valmiiksi. Sitten se on "korkattu", eikä pääse syntymään valkoisen paperin traumaa. Saatan sutata arkkiin jotain merkintöjäkin.
Ja sitten se: kauanko se kestää? Noin 9 kuukautta, kuten kaikki kunnon lapset...
:-)
(*terapiasarjakuva = stoori, joka tehdään eri tekniikalla, eri formaattiin. Mitä tahansa muuta kuin se valkoinen arkki työlampun valokeilassa. Saippuaa alkoi keltaiselle ingressipaperille juuri tuon vuoksi, noita Antti Lieroisen elämäkerran (museokeskus Vapriikin kokoelmissa) tein raapekartongille, Aika-sarjan (Helsingin Kaupunginmuseon kokoelmissa) retussilla ja guassilla metrisille plansseille, Asukkaat-sarjan ohennetulla kattomaalilla ja maskiteipillä kovalevyille joilla peitettiin koko kerrostalon julkisivu...
Sekatekniikkoja:-) )
