Ja juuri, kun olin päässyt varmuuteen, että tähänastinen kustantaja on pudottanut meidät pois listaltaan, ilmoitti tuo, että ehkä nyt vielä seuraavaa voisi katsoa, jos se vihdoin alkaisi myydä. Tunne on kaksijakoinen: kiva, että voi tehdä, mutta ahdistaa se, että nyt on laadittava aikataulu ja yritettävä kehittää jostain rahoitus työntekoa varten. Ja sitten tehtävä myyvä tuote.
Näinhän se aina on: jos albumi myy, se on ainoastaan kustantajan hyvän markkinoinnin ansiota, nämä kun myyvät vaikka hiekkaa Saharaan; jos taas tuotetta ei edes tarjota kirjastoille, kaupoille ja ketjuille, eikä sitä saa edes tilaamalla, se on jotenkin ihmeellisesti tekijän syytä, tai ainakin lukevan yleisön.
Onneksi myyvyys tarkoittaa yhtä kuin markkinointiosaston mielipiteiden kuuntelua ja huomioonottamista. Siitä huolimatta jokainen paremmintietävä, kustannustoimittajasta lähtien, katsoo asiakseen vetää tekijän sivuun ja kertoa ääntään alentaen: "Tiedäthän, että markkinat eivät vedä. Tää ei kannata." Tämä väite pitää todistaa vääräksi menemällä kolmeen kertaan solmuun itsensä kanssa, mielellään suorassa televisiolähetyksessä ja hankkimalla omalle lärville mainospaikka Hesarin ristikossa ja BB-talossa. (Siitä huolimatta myynti riippuu siitä, että jos markkinointivastaavasi vihaa kissoja mutta rakastaa punaista ja jalokiviä, sinun on jätettävä kissa pois kannesta ja tilalle rubiineja, vaikka niitä ei kirjassa muuten esiintyisikään.)
Aivan loistavaa, että saat tehdä uuden Anni-albumin. Nyt kun sille voitaisiin vielä saada sen ansaitsema näkyvyys. Koska kyllähän markkinoita on, silloin kun taloudella menee ahtaasti, sirkushuveissa liikkuu iso raha. Jännää vaan, että perinteistä eurooppalaista seikkailusarjakuvaa ei sitten mukamas yhtäkkiä osatakaan markkinoida silloin kun se tulee kotimaasta.
Lykkyä tykö,
Kivi