Omakustanteen/pienkustanteen maksimihinta?

[enginigger]

Vähän kaartaa aiheesta, mutta koskettaa sitä. Nimittäin tuossa taannoin kauhistelin keskustan kirjakaupassa sarjakuvien hintoja. WC-paperille painettu pokkari: Max Cannon - Raakaa lihaa taisi olla silloin vielä 14,90. Todella suolainen hinta tälläisestä käyttösarjakuvasta. Nyt on tainneet hinnat vähän tippua ajan kuluessa ja pokkareiden pölyttyessä, mutta silti.

Toisaalta kyllä ne normaalien romaanien hinnatkin alkavat olla kovin pöyristyttäviä. Niin se vaan on että ne ostavat jotka harrastavat, oli hinta sitten 10e tai 30e. Ihmiset maksavat elämyksestä ja viihteestä. Kirjan lukeminen nopeimmillaankin vie 4-12 tuntia (riippuen tekstin vaikeudesta ja sen ymmärrettävyydestä) ja yleensä lukuhetket pätkittyvät ja pitkittävät lukemista. Kolmen viikon lomalla tuli luettua joku kymmenisen kirjaa. Sarjakuva-albumin lukee huomattavasti nopeammin. Paksuun novellityyppiseen menee enemmän aikaa. Mutta mikä on sitten minkäkin arvoista?

Jos lähdetään insinöörityyppisestä ajattelusta voidaan miettiä viihteen tuntihintaa. Jostain pelistä 50e ei ole paha hinta, jos pelaaminen maistuu. Helposti pelattavaa on enemmän kuin 30 tunniksi vaikka nopeimmillaan pelin läpäisisi tässä ajassa. Mikä sitten on käytetty aika ostettavan teoksen tekemiseen? Kirjailija kirjoittaa kirjan yksin mahdollisesti 3-12 kuukaudessa ja siihen vielä kustannustoimittajan huomautukset ja muutokset. Painosmäärät eivät ole suuria ja vaikka suosittujen nimikkeiden kohdalla olisivat, saavat tunnetut kirjailijat suuremmat rojaltit ja kustantamo haluaa silti tietyn tuoton teoksesta.

Sarjakuva on ainakin suomessa edelleen paarialuokkaa. Kun on kaksi vaihtoehtoa sijoitaa 15-20e todennäköisesti jokin toinen vaihtoehto voittaa sarjakuvan. Suurimmalle osalle ihmisistä sarjakuva on akuankkaa tai sitä jotain ihme mankkaa.

Lopulta kyllä se sisältö ratkaisee. Kansalaiset ostavat B.Virtasta, Kiroilevaa Siiliä sekä Viivia ja Wagneria. Niihin on hyvä samaistua. Eipä silloin hinta tunnu olevan este suurelle myyntimäärälle. Mutta. Huomionarvoista on se, että ei varmaan monikaan sarjakuvaharrastajien ulkopuolinen hankkisi, mikäli painos olisi tuore xerox läpäre. Kaikesta huolimatta kertakäyttösarjakuva ei voi maksaa paljoa. 3e on kyllä kipuraja mustavalkoiselle kopiokonetuotokselle oli siinä sitten vaikka 1600s. Sellainen jonka voi huoletta pistää kirjahyllyyn on aina vähintään 5e arvokkaampi. On niitä mukava vain selailla myöhemminkin jos ne ovat säilyttämisen arvoisia.

[tertsi]

On niitä mukava vain selailla myöhemminkin jos ne ovat säilyttämisen arvoisia.

Kirjoihin verrattuna sarjakuvia tulee luettua useammin uudelleen.
Keskivertokirja on kertalukemisella vainaa. Sarjakuviin tulee palattua useammin, lapsuudessa ja nuoruudessa sarjikset tuli luettua puhki, kirjat keräsivät pölyä hyllyssä ekalukemisen jälkeen.

Hintoja mäkin olen viime aikoina pohtinut.
n. 60 sivuinen A4 mustavalkosarjakuvalehti, mikä on kohtuuhinta? 3 vai 5 euroa? Vai jotain siltä väliltä?
Hmm...

[enginigger]

Itse täytyy miettiä hintapolitiikkaa tarkkaan, jos tulen koskaan saamaan omaa tuotostani valmiiksi. Tottakai haluaisi sen leviävän mahdollisimman laajalle, mutta laskemalla hintaa tietyn rajan alapuolella ei lisääkään enää menekkiä. Jos ei se kiinnostus vaan herää niin ei sitä osta vaikka se olisi vain 5 tai 3 euroa.

Nykyinen rahan todellinen inflaatio on kyllä vaikea asia. Ennen ei olisi tullut mieleenkään iskeä yli 100 markan seteliä pöytään mistään sarjakuvasta. Nyt 15e ei tunnukaan kovin suurelta summalta, sillähän tuskin saa mitään muuta enää kaupasta kuin kaljaa. Kun palkat eivät ole samassa suhteessa nousseet kuin vuokratasot, niin ei kyllä paljon enää ole varaa sijoitella paperiin. Se kansalaisryhmä jolla olisi sijoittaa taitavat kantaa ne rahansa niihin Dan Browneihin ja Remeksiin.

En tekisi sarjakuvaa vain sen itsetarkoituksellisen tekemisen vuoksi, vaan siksi että joku sitä lukisikin ja saisi siitä viihdettä ja hyvää mieltä. Siksi aionkin myöhemmin tarkkaan harkita mitä painaa. Jos on pakkomielteenä saada jotain valmiiksi isken sitten nettijakeluun. Se on loistava markkinointikanava, jos tilausta on tarpeeksi ja lukijakuntaa voi myöhemmin ottaa sitten sen painoksen. Ei tule turhaan metsiä kaadettua itsensä korostamisen vuoksi.

[villeranta]

- Ja mistähän ne halvat alekirjat sielä loorassa tulee?

Ne tulee suurien kustantamoiden varastoista. Isot kohtelee sarjakuvaa kuin paskaa. Sarjakuvan julkaisupäätökset tehdään kaupallisissa kustantamoissa (kaikki kustantamot ovat kaupallisia) siltä pohjalta, että voisiko tästä tulla voittoa. Aikaa kirjalle annetaan suurin piirtein kaksi kuukautta. Painos on odotuksista (esim. onko tekijä ollut julkisuudessa) riippuen 2000-5000 kpl. Jos natsaa, ja kirja myy 5000, otetaan 10000 kpl:n lisäpainos. Jos se ei enää myykään, loput annetaan kirjakaupoille melkein ilmaiseksi (->alelaari). Ja se osa, mikä ei kelpaa minnekään, silputaan.

Myös useimpien romaanien kohdalla homma menee näin, mutta useimmissa perinteikkäissä kustantamoissa (kuten Otava tai Wsoy) on yleensä pari ihmistä, jotka arvostavat kirjallisuutta, ja se saattaa hiukan pidentää kirjan elinikää. Mutta sarjakuvaa isot kustantamot lähtökohtaisesti vihaavat. Kevyt seksisuhde sarjakuvan kanssa on mahdollinen, jos se tuottaa rahaa, mutta kyllä se pariin kunnon panoon yleensä jää - korkeintaan.

Kustantajien liiton ja Kirjailijaliiton laatimassa tekijänoikeussopimuksessa on kohta, jossa kustantaja varaa itselleen oikeuden tuhota painos kahden vuoden päästä julkaisemisesta. Ja tiedän, että tätä oikeutta käytetään ahkerasti.

2000-5000 kpl:een painokset ovat useille kirjoille liian suuria. Ylisuuren volyymin takia kirja on aluksi ylihintainen, sitten alihintainen, sitten se on pelkkää roskaa. Kirjojen hintakulttuurin takana on tällainen sohiva kapitalismi, joka pohtii keinoja vetää kirjasta mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Ja tämän takia tarvitaan oma- ja pienkustanteita. Ei esim. Asemalle ole mitään ongelmaa säilyttää vaikkapa kolmeasataa kirjaa varastossa vaikka 25 vuotta. Lyhyellä tähtäimellä suurten kustantamoiden kirjat näkyy ja elää ja pienkustanteet katoaa meteliin, mutta pitkällä tähtäimellä asetelma muuttuu.

Tuo viimeinen kappale oli osin idealismia. (Toim. huom.)

[villeranta]

Jos ei se kiinnostus vaan herää niin ei sitä osta vaikka se olisi vain 5 tai 3 euroa.

...ja jos palaan varsinaiseen aiheeseen, niin näinhän asia juuri on. Kyllä on tuskaa maksaa joistain romaaneista yli 30 euroa, ja moni todella kiinnostava kirja jää ostamatta tällaisen hinnan takia, mutta tietyissä kehyksissä ihminen on valmis maksamaan julkaisusta, jonka arvelee olevan hyvä.

Esim. Helsingin sarjakuvafestivaaleilla on tarjolla paljon pienkustanteita eurolla tai kahdella tai kolmella. Jos mulla sattuu olemaan mukana sanotaan 8 euroa, voin ihan hyvin ostaa monta. Mutta ostanko?

Jos taas löydän esim. (joku tähän jo viittasikin) Chris Waren kirjan, joka maksaa 20 euroa, lähden käymään Pikku Roban päässä pankkiautomaatilla, ja jos tilillä vain on 20 euroa, ostan sen kirjan.

Muutaman kymmenen sivun kopio/digiläpäreen sopiva hinta on minusta jossain 5 euron tuntumassa. Ei sitä siitä paljon kannata ainakaan laskea.

Mutta jos se on huono, niin hintaa ei AUTA laskea. Eihän sitä kaikkia ilmaislappusia ota kadulla vastaan ilmaiseksikaan.

Jos tekijä on tunnettu, se voi maksaa vähän enemmän, mutta aika harvan tekijän kopioläpäreestä maksaisi esim. kympin. Juban tai Mauri Kunnaksen läpäreestä saattaisi maksaakin, mutta ylihintaahan siinä saisi maksaa. Kuten ainakin Kunnaksen kirjoista saa maksaa muutenkin.

[Petteri Oja]

Ja tämän takia tarvitaan oma- ja pienkustanteita. Ei esim. Asemalle ole mitään ongelmaa säilyttää vaikkapa kolmeasataa kirjaa varastossa vaikka 25 vuotta.

Samoin ajattelen itsekin, ja pyrin välttämään omien kustanteideni päätymisen alelaareihin viimeiseen asti. Mutta onko se aina omissa käsissä? Vai mistä johtuu, että myös Aseman kirjoja löytyy ainakin Turun kahden Kirppis-Centerin uusien kirjojen pöydistä halpishintaan? Esimerkiksi Nuutisen puolen vuoden ikäistä Luonnonhistoriaa-kirjaa saa vitosella, ja valikoimaa löytyi kovakantisiin sekä Minä Lewis Trondheimiin asti.

Kovasti suretti nähdä niitä siellä.   

[Outi]

Jos kauppa on ostanut kirjan oikella hinnalla ja päättää myöhemmin ettei saa sitä ovh:lla myytyä=> iskee aleen omalla tappiolla, et voi asialle mitään. Yleensä taas kustantajat myyvät ne "ylimääräiset" halvalla suoraan kauppaketjujen aleisiin. Tällöin kauppa ei menetä mitään vaan saa kirjasta normaalin voittoprosentin (vaikkakin pienemmän kappaletuoton), kustantaja tietysti häviää. Tähän et voi vaikuttaa, ellet tietysti itse ole se kustantaja. Vanhaa (eli nykyään yli 3-6kk vanhaa) kirjaa tosin saattaa jo olla vaikea saada alkuperäisellä hinnalla myytyä, niin tottuneita sisäänostajat ovat kirjan arvon nopeaan katoamiseen.

Omakustannehinnoista: Itse maksan varmaan 5e normaalista m/v kopioläpyskästä, 10e jos on jo "albumimaisempi" kokooma. Pauliina Mäkelän kauniista kovakantisesta ja värillisestä omakustannealbumista taisin maksaa jotain 30e (?) mikä oli ihan oikea ja hyvä hinta, oli niin hieno.

[Mikko A]

Ei nuo painohinnat, mitä tuossa esittelit, mitenkään edullisia ole, siis verrattuna offsetiin, jolla saa selvästi parempaa jälkeä. Käsitykseni on, että digi hakkaa hinnassa offsetin vielä jossain 300 kappaleen painoksessa, mutta viimeistään 500 kpl:ssa offset alkaa olla edullisempi. Mutta tästä en nyt vanno.

täytyy ohimennen mainita että hinnat oli, kuten sanottu, (pika)offset hinnat, ei digi- tai kopiokone hinnat. Ko. painomenetelmässä painolevyt ei ole metallia ja se laskee aloituskustannuksia. Isoissa määrissä ei varmasti ole mitään eroa.


Minusta etenkin vaihtoehtosarjakuvan piirissä ei tarvitsisi kuluttaa liikaa aikaa tosiasioiden kauhisteluun ja siihen miten muualla menee paremmin, vaan hyväksiä pienen maan markkinoiden todellisuus ja etsiä ne vaihtoehtoiset menetelmät ja/tai vaihtoehtoiset myyntipaikat.

Se on kyllä mielenkiintoista miten voi olla kaupallisesti kannattavampaa tuhota kirjoja kuin pitää varastossa - vaikka kaupaksi menisi vain muutama vuodessa.

[Mikko A]

digistä tulikin muuten mieleen, joskus vuosi/pari sitten neuvottelin erään firman kanssa "digipainon" liisauksesta. Diilit tehdään 2-5 vuodeksi. Kuukausittainen hinta meni johonkin 200-250e nurkille riippuen diilin pituudesta ja sisältää 24h huolto, värit, ja olikohan vielä perus paperin. Perus kuukausimaksun jälkeen itse tulostuskulut oli muutama sentti per arkki (verrattuna painojen parinkymmenen centin --- jopa euron per arkki hintoihin). Jos sielu kestää 4-väri digi tulostuksen jäljen (joka sentään on kehittynyt roimasti vuosien varrella, eikä välttämättä enää edes rapise pois raaputtaessa tai kiillä ilkeästi!), hinnat jopa värillisten pienkustanteiden tekoon olisi varsin kohtuulliset. Ongelma on tietysti se, että pahimmassa tapauksessa 5 vuotta joka kk juokseva kustannuksen takia koneella on oltava kokoajan käyttöä. Toisena ongelmana tietysti se ettei se yksinään riitä, vaan lisäksi hankittava leikkuria, nidontakone/sidontakone jne. Ja paikka missä noita vempeleitä pitää, koska kyse ei ole mistään pöydän kulmalla olevasta hima tulostimesta.
Jos useampi aktiivinen kustantaja kimpassa liisaisi koneet, joilla tekeminen onnistuu, voisi digipainaminen olla kaupallisesti entistä kannattavampaa. Yksi välikäsi poissa joka ottaisi painamisesta merkittävän siivun.


Toisaalta pääsee myös kysymykseen että miksi narista suomalaisten painojen liian kalliista hinnoista yms. kun moni paikka varmasti ihan sarjakuvapienkustantajaan verrattavia paikkoja, jossa vain yritetään jollain ilveellä pysyä plussan puolella ja niistä valittaminen on samaa kastia kuin sarjakuvien hinnoista valittaminen. Itse asioin mielelläni parin ihmisen yksityisessä paikallisessa painossa, oli sitten hinta jossain parempi vai ei.

[Outi]

Se on kyllä mielenkiintoista miten voi olla kaupallisesti kannattavampaa tuhota kirjoja kuin pitää varastossa - vaikka kaupaksi menisi vain muutama vuodessa.

Hyvä pointti. Varastointi (ja sen logistiikan ylläpito) on tosiaan niin kallista, ettei sitä isot firmat enää harrasta. Kirjat kannattaa tosiaan myydä nopsaan superalella pois tai toimittaa silputtavaksi... Tästä seuraa tietenkin se, että kuluttaja ei vuoden kulutta löydä ko. kirjaa enää millään ilveellä, paitsi divarista, hyvällä onnella.

Omakustantajalla samaa ongelmaa ei välttämättä ole, ellei tule asuttua yksiössä ja painatettua albumia ihan liikaa.

[villeranta]

Vai mistä johtuu, että myös Aseman kirjoja löytyy ainakin Turun kahden Kirppis-Centerin uusien kirjojen pöydistä halpishintaan? Esimerkiksi Nuutisen puolen vuoden ikäistä Luonnonhistoriaa-kirjaa saa vitosella, ja valikoimaa löytyi kovakantisiin sekä Minä Lewis Trondheimiin asti.

Tuollaisia yksittäisiä kappaleita saattaa pyöriä, mutta ei Aseman kirjoja ikinä sillä lailla kaupata kuin Otsamon Pientä olentoa tai Mäkelän Vaaleanpunaista pilveä, että saisi parilla eurolla ostaa vaikka 30 kpl jostain laarista.

Meidän kirjoja jää toki joskus lojumaan kirjakauppojen hyllyihin (kirjakauppiaan mielestä) liian pitkäksi ajaksi, ja sitten ne myy ne jollain alehinnalla pois, ehkä jollekin kirjakirppikselle tms. Mutta ei tällaisia kappaleita kovin paljon pitäisi olla.

Ja Asema ei myy varastonpohjia mega-alennuksella pois.

[Hip]

En äkkiseltään löytänyt keskustelua tästä aiheesta, joten oletan, ettei se ole Kvaakin ikuisuusdebaatteihin kuuluvia (kirjoitan ensimmäistä viestiäni).

Paljonko olette valmiit maksamaan omakustanteesta, joka a) ostetaan kaupasta ja b) ostetaan hypistelemättä (laittamalla rahat ilmoitetulle tilille ja odottelemalla postiluukun räpsähdystä)? Entä mitä tietoa jälkimmäisessä tapauksessa toivoisitte tuotteesta saatavan etukäteen ja minkälainen tekninen laatu on ylipäätään riittävää/suositeltavaa?

[Petteri Oja]

Yhdistin tähän keskusteluun, joka lienee aika lähellä sitä, mitä etsit.

[Irene]

Menee hieman aiheen sivusta, mutta periaatteessa "painosten loppuminen" on nykytekniikalla vähän tekosyy. Esimerkiksi pieni Myllylahti-kustantamo kuvaa menetelmiään seuraavasti:

"Kirjat painetaan digipainossa kysynnän mukaan. Jokaista kustantamaamme kirjaa saa meiltä tilaamalla vielä vuosienkin kuluttua. Painomenetelmästä johtuen kirjan todellinen painosmäärää selviää vasta kirjan elinkaaren loppussa."

http://www.myllylahti.fi/kustantamo.htm

Ok, ja saahan niitä omakustanteitakin, kunhan on originaali tallessa ja kopiokone käytössä...

[Veli Loponen]

Menee hieman aiheen sivusta, mutta periaatteessa "painosten loppuminen" on nykytekniikalla vähän tekosyy.

Joo, ihan totta, mutta. Digipaino toimii vähän isommillakin kustantamoilla hyvin tavallisten kirjojen kanssa, mutta sarjakuvissa se ei vielä kuitenkaan pääse ihan offsetin tasolle. Niinpä vähänkin isommat ja kunnianhimoisemmat kustantamot painattavat offsetilla ja julkaisulla siis käytännössä on rajattu painos.
Mutta kyllä digi sarjakuvien julkaisemistakin mullistaa ja helpottaa huomattavasti omakustantamista.