Strippisarjakuvan harrastajana minua ilahduttaa nähdä, että yhä vieläkin sanomalehtisarjat pystyvät nostattamaan näin suuria tunteita puolesta ja vastaan! Niin se vaan päivittäinen altistuminen parin sekunnin erissä samalle sarjakuvalle aamiaispöydässä vuodesta toiseen syövyttää mieliä, vaikka sitä ei yleensä tulekaan ajatelleeksi!
Olen seurannut B.Virtasta siitä lähtien, kun se alkoi ilmestyä Turun Sanomissa, olisiko ollut vuonna 1993. Meidän strippipiirtäjistämme Heilä on minusta korkea- ja tasalaatuisin. Piirrostyyli on huopakynäviivoineen pettävän yksinkertaista, mutta kun sitä katsoo tarkaan, niin pienistä yksityiskohdista näkee, että kaikki on kyllä juuri oikealla kohdallaan. Katsokaa, kuinka herkällä otteella Heilä piirtää hahmojen kädet. (Tai vieläkin tarkemmin Murikan käden karvat, jotka Heilä joskus mainitsi sarjan hauskimmaksi asiaksi piirtää!)
Kirjoituspuoli on sarjassa myös vahva: joka stripissä on takana selvä ajatus, joka esitetään selkeästi. Tällaista sarjaa ei pysty feikkaamaan: siinä missä joku Kamut tai Tenavat omalla tunnelmoinnillaan pystyy kuittamaan monta strippiä pelkällä "hiljaisuudella", ilman mitään vahvaa yksittäistä ideaa, silloin kun Heilän tapaan tehdään aivan rehellistä perinteistä huumoristrippiä, joka ikisen jakson on osuttava maaliin. Joka kerta on oltava taustalla ihan oikea ajatus, jokin väläys, muuten ei homma toimi ollenkaan! Se on erittäin haastavaa työtä ja minusta Heilä suoriutuu siitä erittäin kunnioitettavasti. Paljon paremmin kuin kukaan muu Suomessa tällä hetkellä. Minusta on kummallista, että sellainen tasalaatuisuus leimataan sitten yllätyksettömyydeksi! Olisiko sitten virkistävämpää, että väliin tulisi täydellisiä ohilyöntejä, että ne paremmin erottuisivat joukosta ja rikkoisivat laadun monotoniaa?
Vähintään yhtä kummallisena pidän kyllä ajatusta siitä, että Juba ei osaa piirtää. Tarkistakaapas vähän taustoja, mieshän on teknisesti Suomen lahjakkaimpia piirtäjiä. (Tiedättekös helsinkiläiset, että Juba aloitteli uraansa 90-luvun alussa Turun Sanomien pilapiirtäjänä? TS on julkaissut niistä kuvista piirroskokoelmankin - jaettuna erään lehden pakinoitsijan kanssa - ja siitä näkee, että Juba tekee muun muassa myös erinomaisia karikatyyrejä!)
Tyyliä on kyllä selvästi aiemmista töistä karsittu, mutta vankkaa taitoa siellä on takana. Katsokaa, kuinka ilmeikäs hahmo Wagner on, vaikka se pääpiirteissään näyttääkin aina samalta: esimerkiksi kun se on hämmästynyt ja sen silmät ovat selällään. Ei ole ollenkaan helppoa saada pelkkään ympyrään ja mustaan pisteeseen sen keskelle noin paljon tunnetta!
Kirjoituspuolella V&W onkin sitten kimurantimpi juttu. On jännää, että siitä suosion myötä on tullut todellista sarjakuvan mainstreamia Suomessa, vaikka sisällöllisesti se minusta on kaikkea muuta! Sehän on jutuiltaan hyvin kokeilullinen strippisarja, koska se niin tyystin on luopunut perinteisestä vitsirakenteesta. Itseni on ainakin vaikea löytää useimmista jaksoista mitään varsinaista pointtia lainkaan. Siinä onkin mielestäni sarjan merkittävin ero vaikkapa juuri tuohon B.Virtaseen.
Piirtäjälle on kyllä varmasti herkullinen tilanne, että on saanut läpi noin kokeellisen sarjan. Siis siihenhän voi laittaa IHAN mitä vain! Ei tarvitse olla varsinaista pointtia tai punchlinea, jos sellaista ei satu löytymään, vaan kummallisella tunnelmoinnilla saa täytettyä kolme ruutua aivan yhtä hyvin. Ja kummallista kyllä, kansa näkyy pitävän, vaikka ei välttämättä tajuaisikaan.
(Kuten jo mainitsin, myös muut strippisarjat, Kamut ja Tenavat etunenässä, ovat osittain hyödyntäneet vastaavan tyyppistä tunnelmointia, mutta V&W on varmaan kyllä vienyt sen kaikkein pisimmälle).
Omana kantanani summaisin siis, että pidän Viivin ja Wagnerin tunnelmasta ja hahmoista (etenkin Wagner on aivan erinomainen sarjakuvahahmo - nimeä myöten!) mutta perinteisen mainstream-sarjakuvan ystävänä kunnioitan kyllä tuota Heilän luomusta vielä enemmän.
Tuntuu, että näillä kahdella sarjakuvalla on aika erilaiset yleisöt, jotka eivät välttämättä kauheasti kohtaa toisiaan: Virtasella "aikusempi" (tai, sanotaanko suoraan keski-ikäisempi?), työssä käyvä yleisö, joka ei välttämättä asu pääkaupunkiseudulla ja V&W:llä sitten nuorempi ja urbaanimpi yleisö. Jälkimmäisellä tuntuu olevan aktiivisempi rooli mediassa ja siksi B. ei ole saanut osakseen kaikkea ansaitsemaansa huomiota.
Minusta se on kovin valitettavaa.
