Kaikki sivut tallessa ja oikeissa paikoissa.
Mitäköhän Parkerien painokselle on tapahtunut, nyt niitä tuntuu löytyvän joka puolelta ja valitsin omani seitsemän (7) kirjaa paksusta pinosta! Toivottavasti se johtuu kasvaneesta kysynnästä.
Ellen ole seonnut laskuissa, niin uusia numeroita pitäisi tulla vielä viisi, joten eiköhän tässä jakseta loppuun asti. Ja ehkä sitten saamme vielä ne 14(?) puuttuvaa uusintaakin.
Ensimmäinen tarina on kyllä melkoista sekoilua, viihdyttävää tosin, mutta kertakäyttöidea. Ken Parker taitaa olla ainoa vakavahko sarjakuva, jossa moinen väliepisodi toimii - ei ainakaan toimisi Tex Willerissä.
Ja jokaisen, joka pitää Milazzoa huonona piirtäjänä, kannattaa hankkia uusin numero. Viimeistään iso kavalkadi tunnistettavia Hollywood-kasvoja kertoo, että taitoa löytyy. Lisäksi 'Orson Kanen' seinältä löytyy pätevä kopio eräältä taiteilijalta, jonka nimi jääköön mainitsematta, etteivät nuoremmat Kvaakkaajat googlaa niitä taidokkaasti piirrettyjä ( mutta melkoisen kipeitä ) teoksia...
Toisessa tarinassa on dekkari-Parkerien perusvika - muutama tekstilaatikko olisi ollut ihan hyvä. Nyt on välillä palattava takaisin ja tarkistettava, että kuka tuokin on ja onko häntä edes esitelty aiemmin. Ja minusta juttu jää lopulta jotenkin hiukan torsoksi, ehkä juuri sen edestakaisin selailun takia.
Piirtäjä Freghieri on uusi tuttavuus, mutta tekee ihan kunnon jälkeä, vaikka aluksi tyyli on kyllä minusta jotenkin kolhoa - ja ehkä jopa jonkun muun kynästä.
Sitten pientä brassailua: sivulla 66 mainitaan 'koti, suloinen koti' - pitäisi olla 'Koti Kultainen' eli numero 6/84.
