Sepä johtuikin siitä, että Loisto oli eri kustantamo kuin se, jonka kanssa alkuperäinen sopimus oli solmittu. Tuon jupakan takia kaikki kustantamot julkaisevat pokkarinsa tätä nykyä omissa pokkarilinjoissaan.
Tietääkseni kaikissa Loisto-kirjoissa on kustantajaksi merkitty se alkuperäinen firma, vaikka tuotemerkin logo ja formaatti ovat yhtenäiset. Työntekijöitä oli kaksi, valistunut diktaattori, joka vastasi odottamattoman hyvällä maulla julkaisupolitiikasta ja kirjavalinnoista sekä taiteen että viihteen ehdoilla.
Toimistosihteeri oli toinen, käytännön toimia ja markkinointia ohjaileva ihminen. Tulkinnanvaraista onkin, missä määrin tehtiin varsinaisia kustannuspäätöksiä. Varsinaista kustannustoimittajaa tai teoksen tai suomennoksen tilaajaa Loistolla ei ollut.
Käännöspalkkioista maksettiin Loistolla kahdeksasosa alkuperäisestä, ainakin sille asian riitauttajalle, joka ei siis suostunut vastaanottamaan ko. korvausta. Renne Nikupaavola sen sijaan oli hyvin ilahtunut Patrick O'Brianin Master & Commander -sarjan Loisto-versioiden tuomasta lisätulosta. Niissä olikin aika lailla tekstiä. Kääntäjät olisivat ilman muuta ansainneet enemmän, mieluiten alun perinkin, sillä varsinaisten kustantajien omista pokkarisarjoista ei käsittääkseni heru (silloin eikä enää) minkäänlaista lisäkorvausta.
Kiistavaiheessa Loiston erinomainen menestys oli ymmärtääkseni jo tehnyt omistaja-kustantajat hiukan skitsoiksi. Omia sarjoja oli jo alettu ujuttaa vähittäismyyntipisteiden Loisto-ständeihin, koska pokkarin kuviteltiin myyvän pelkällä formaatillaan mitä tahansa. Olin kyseisen Loisto-diktaattorin kanssa puheissa noin vuotta myöhemmin, ja hän totesi tilanteen menneen niin villiksi, että kyseisenä syksynä levitykseen saattoi tulla toistasataa pokkarinimikettä
kuukaudessa, jotka eivät mitenkään voineet mahtua lehtipisteisiin ja pokkariosastoille, vaikka edelliskuiden myymättömiä olisi lapioinut suoraan roskiin.
