Uusin tuplapokkari luettu ja pientä arviontynkää seuraa. Parker on siirtynyt dekkaritarinoiden pariin tässä numerossa.
Edeltävässä tarinassa "Boston" Berardi piikitteli kaikkitietäville suursalapoliiseille, ja tarinassa "Ryöstö Reginald Streetillä" kirjoittaja oli ottanut tehtäväkseen näyttää millaista olisi realistinen salapoliisin työ kaikessa karuudessaan. Jos nyt realismista voi fiktion yhteydessä puhua, ja miksipä ei voisi. Parker ei ole ylivoimainen arvoitustenratkaisija vaan hänen pitää tosiaankin juosta pitkin kaupunkia, luottaa tuntemuksiinsa ja hämmentyä ristikkäisistä, sekalaisista tiedonmuruista. Hieno ratkaisu kirjoittajalta siinä mielessä, että lukija voi edelleen tällä tavoin seurata Parkerin hahmon kehitystä uudessa ammatissa ja uudessa ympäristössä. Totta on ettei tarina sinänsä ole suinkaan parasta tasoa mitä KP:ssa on nähty mutta kohtuullinen silti.
"Helyjä ja huijauksia" on sen sijaan näistä kahdesta se parempi ja todellinen huijari- ja veijaritarina jollaisista pitävä voi nyt nauttia koko tarinan mitalla. Juoni kiertyy jatkuvasti ovelampaan suuntaan eikä lukijaa aliarvioida turhan ennalta-arvattavilla käänteillä. En ainakaan minä osannut arvata mihin suuntaan milloinkin oltiin menossa. Hyvä tarina!
Myöhemmissä numeroissa taidetaan taas palata enemmän lännenkuvaston pariin, mutta ainakin minä nautin näistä Parkerin (Ja Berardin) syrjähypyistä "Julia"-sarjan aihepiireihin.
