Täytyy liittyä tämän uusimman KP:n ylistyskuoroon. Hienoja tarinoita sai taas kerran lukea. Trevisanin luonnosomainen, pehmeä kuvitus miellytti oikeinkin kovasti. Henkilöiden tuntemukset välittyivät elävästi lukijalle.
Milazzon taide oli taas tutun taidokasta Bostonissa. Mutta olipa erikoinen juonikuvio tarinan junaosuudessa, jopa absurdi jollain tavalla. Mutta ehdottomasti positiivisessa mielessä, hykerrellen lueskelin noita etsivien teorioita rikoksesta. Eikä oikeastaan yllättänyt, että Ken veti siinä kisassa lopulta pisimmän korren, sen verran kärjistäen Berardi kuvasi kuuluisampia etsiviä. Harmi sikäli, että itselleni oli paremmin tuttuja oikeastaan vain Holmes ja Poirot, olisi varmaan jutusta saanut vieläkin enemmän kiksejä jos olisi ollut perillä kolmesta muustakin. Mutta olihan nuo Poirotin manööverit ja Holmesin ruiskut hauska "bongata". Mainio pokkari!