Laadukasta luettavaa tarjosi uusin Parker -pokkari. Aika erilaista länkkäriähän tämä oli, kun tapahtumapaikkoina ovat aava valtameri ja Alaskan hyiset erämaat. Eikä nyt ollut tarvetta järjestää joka toisessa kohtauksessa tappelua, ammuskelua tai muita verikekkereitä. Hienosti Berardi kuljetti kuitenkin juonta eteenpäin ja kiinnostus ja jännitys säilyi, miten Ken selviää. Muihinkin henkilöhahmoihin oli jälleen panostettu kiitettävästi, Nanuk, kapteeni ja tämän vaimo etunenässä. Mutta olisivatko Ken ja kumppanit todella selvinneet Alaskan äärimmäisissä olosuhteissa useita päiviä (yli viikon?) noin minimaalisella ravinnolla? Vaikka Nanuk oli apuna niin hieman epäilen, mutta sarjakuvaahan tämä on, joten menköön.
Alessandrinin taide ei vieläkään tehnyt mitään suurta vaikutusta, kuten ei Tuhon tähdissäkään. Tuntui, ettei hän oikein ollut saanut kuvituksiinsa kaikkia niitä vivahteita ja yksityiskohtia, joita henkilöhahmoihin oli kirjoitettu. Vähän kömpelöä jälkeä. Marraffa onnistui paremmin, vaikka ei varmaan ole ollut kaikkein helpoin tehtävä piirtää pelkkiä jäätiköitä, lumikenttiä ja arktisia myrskyjä.
Harmi tosiaan, että artikkeleita ei enää saada. Aina niissä oli jotain kiinnostavaakin mukana.
