Ken Parker ratsastaa jälleen!

[Kuikka]

Mutta eikö tällä kertaa alkuhehkutuksessa myönnetty, että eka osa "veren puna" ei ole mitenkään onnistunut? Ja sehän ei sitä tosiaankaan ole, taitaa olla huonoin Parker ikinä. Ja vikaa taitaa olla kyllä muuallakin kuin pelkästään piirtäjässä.

[AapoK]

Tarquinion pikkutarkka tyyli tuntui välillä vähän jäävän piperrykseksi (tai sitten olen vain sokeutumasssa) ja lisäksi jälki tuntui hivenen staattiselta, tosin graafisesti mies kyllä ei ole mikään amatööri. Liitteissäkin mainittu hahmojen suuri lukumäärä vähän raskautti tarinaa, mutta kyllä tarina silti oli lukemisen arvoinen. Ei lähennelty suurta surkeutta.

Toinen tarina taas kiinnosti siinä suhteessa aika paljon, että luin sen ensimmäisenä. Poikkeuksellinen kerrontarytmi ja eri piirtäjien kuvittamat novellit tekivät mainion kokonaisuuden. Kukaan piirtäjistä ei pettänyt, ne tukivat omia tarinoitaan ja olivat erilaisia mutta mainioita. Milazzon luonnosmainen tyyli novellien välissä taipui Prattmaisiin mittoihin: pelkistettyä mutta ilmavaa. Tunnelmaa ja notkeutta löytyi vaikka yksityiskohdat olivat paikoitellen karsittu hyvin minimaalisiksi.

Hyvä pokkari jälleen. Kyllä voi taas todeta notta hienoa että Parkeria julkaistaan taas.

[Kuikka]

Täytyy tasapuolisuuden nimissä tosiaan sanoa, että "sotilaiden tarinat" oli Parkeria taas  parhaasta päästä, mukavan ilmava tarina. Milazzoa pelkistetyimpänä, mitä olen nähnyt.

[VilleM]

Veren puna ei tosiaankaan ollut sieltä parhaimmasta päästä parkeria. Syynä oli yksinkertaisesti tylsähkö käsikirjoitus, joka ei päässyt samalle aaltopituudelle sarjan muiden osien kanssa. Tarquiniosta en pitänyt laisinkaan, hengetöntä ja kömpelöä piirtojälkeä. Sotilaiden tarinat oli parempi, vaikka kovin lyhyiksi ja tiivistetyiksi kukin neljä stooria jäivät. Kivaa fiilistelyä siitä huolimatta, vaikka ei ainakaan tälle lukijalle kolahtanut aivan yhtä kovaa kuin täyspitkät tarinat. Piirrokset olivat hienoja kaikilta tekijöiltä. Trevisan toi tyyliltään mieleen Jose Ortizin.

[Pavel]

Sotilaiden tarinat oli hienoa ja tyylikästä luettavaa, vähemmän tavanomaisen rakenteensakin vuoksi. Veren puna taas oli harmittavan puolivillainen tarina Parker-asteikolla, vaikka köh, "toisissa yhteyksissä" olisi mennyt melko lailla täydestä. Joka tapauksessa, hieno päästä lukemaan näitä Suomessa aiemmin julkaisemattomiakin tarinoita.
Jos uudelleenjulkaisut jatkuvat kuten tähän asti, seuraavaksi onkin sitten todella kovaa settiä luvassa...

Osa pokkarien mukana tulevista analyyseistä on ihan mielenkiintoisia ja perusteltuja, osaan taas tulee suhtautua kuten hyvänkin leffan dvd-julkaisun extramateriaaleihin; hehkutusta ja lisää hehkutusta, tekijät kehuvat toisiaan kilpaa ilman kovin suurta objektiivisuutta. Äläkä ainakaan tsekkaa ennen itse tarinaa.

[Ossi Hiekkala]

Täytyy sanoa, että Veren puna oli surkeinta Parkeria, mitä olen lukenut. Piirros on paikoin aivan kamalaa ja tarina jotain täysin ala-arvoista. Tunsin itseni jotenkin huijatuksi ja heräsi halu vaatia puolet hinnasta takaisin.

Sen sijaan Sotilaiden tarinat oli kyllä erinomainen ja kiehtova. Ken Parkeria parhaimmillaan. Se oikeastaan oli tuplasti hintansa väärti joten päästiin ehkä tasoihin.

[Janne]

Tarquino on ollut valitettavan tuottelias kuvittaja. En millään jaksaisi lukea edes miehen Lännentie -tarinoita. En ole vielä Veren punaa lukenut, mutta ilmeisesti sen suurin ansio on siinä, että se on tullut ylipäätänsä julkaistuksi, jotta emme jäisi ihmettelemään ja suremaan sarjasta puuttuvaa tarinaa. Taas nostaa päätänsä se epätasaisuus, joka on aiemminkin ollut suurimpana rasitteena tässä muutoin ansaitusti ylistetyssä sarjassa.

[Hege]

Eihän veren puna mikään mestariteos ole, kuvitus on melko staattista, mutta ei tarinan lukeminen saanut kertaakaan ääneen voivottelemaan, ensimmäinen ajatus lukemisen jälkeen oli että tämäpäs oli hyvä Tex Willer-tarina.
Mikä ei tietenkään ole kovin paljoa Ken Parker-tarinana.

[Janne]

Ja taas piti vetää Tex-kortti esiin. Keksikää jo jotain muuta!

[Hege]

Piti piti, omistan vain yhden Texin eli Nizzi-Wilson parivaljakon Viimeinen kapinallinen-albumin ja sen tarinassa on samoja aineksia, aseiden ryöstöä, kallioilla piileskelyä ja soluttautumista. Tosin tämä Tex on parempi kuin nyt vertailukohteena oleva  Parker.
Ne pari muuta lukemaani Texiä olivat juurikin tuollaista veren punan kaltaista suoraviivaista menoa, joka taasen tuntuu hieman vieraalta Parkerissa.
Täten siis huomioiden näiden kahden sarjakuvan erilaisuuden jouduin toteamaan yllämainitun viestini sisällön.
En sitten tiedä tuleeko Texin lukijoille mieleen joskus, että luettu Willer olisi ollut hyvä Parker mutta huono Tex.
Näin siis ilman mitään erityistä rangerin puukotusta.

[Janne]

Noh, anteeksi tiuskaisuni. Alkoi vaan jo (taas) kyllästyttää tämä ainainen vertailu juuri Texiin. Tätä silmälläpitäenhän on perustettu oma ketjukin, jossa saa oikein luvalla kehua parkkeria ja lytätä Texiä. Tai toisinpäin... (tosin tuntuu, että Texin puolustajilta on parhaat argumentit jääneet varastoon tai sitten he eivät vain ole vaivautuneet)

[Pavel]

Taas nostaa päätänsä se epätasaisuus, joka on aiemminkin ollut suurimpana rasitteena tässä muutoin ansaitusti ylistetyssä sarjassa.

En ole kyllä ihan samaa mieltä. Tulevista, aiemmin suomentamattomista Parkereista en tietenkään osaa sanoa juuta tai jaata, mutta 80-luvulla ilmestyi 44 kpl Parker-tarinoita ( + päälle vielä hieno Verta lumessa-albumi) ja syystä tai toisesta valjumpia seikkailuja noista oli enintään 1/4, luultavasti kuitenkin alle kymmenen. Pääosin siis todella tasaisen vahva sarja ja kuvittelen nyt jotakin perspektiiviä asiaan omaavani, kun kaikki tarinat on tullut luettua useamman kuin yhden kerran. Mutta, eri mieltä saa tietenkin olla.

[Dennis]

Taas nostaa päätänsä se epätasaisuus, joka on aiemminkin ollut suurimpana rasitteena tässä muutoin ansaitusti ylistetyssä sarjassa.

Minusta tarina oli ihan ok ja hyvin piirretty, minusta nämä tulee julkaista, vaikka joku ei pitäisikään!

Jokaisella on tietty makunsa, mutta jos noita piirrustusjälkiä aletaan vertaamaan eri sarjakuvien kanssa, niin kohta meikäläinen vetää esiin "suomalaiset piirtäjät eivät osaa piirtää"-korttinsa  , mutta ei tässä ketjussa.

Nautiaan nyt näistä Parkereista vaan, niin kauan kun tätä herkkua tarjotaan, sitä ei koskaan tiedä......

[Hamilkar]

Ihan OK tuo Veren punakin oli mielestäni. Ei Kenikään voi aina asustella muistinsa menettäneenä jonkun intiaaniheimon kanssa. Ei niitä heimojakaan loputtomiin riitä. Kyllä KP toimii ihan perinteisenä lännentarinanakin aika hyvin.

[Kuikka]

Tottakai kaikki pitää julkaista. Ja nythän julkaistaan kaikki Parkerit, eikö vain?