Ken Parker ratsastaa jälleen!

[Kuikka]

Kansi on niin jouluväreissäkin, että.

On se vaan hyvä.

[AapoK]

Hyvä oli tämä uusin kokoonpano, Chemako taattua Berardi-Milazzo-laatua. Mahtavaa tarinankuljetusta ja hienoja kohtauksia, Milazzon kuvitus upeata.
Alessandrinin kuvitus toi jotenkin mieleen Korkkareista tutun Carlos Pinon. Kuvitus oli ihan hyvää vaikka kiireenmakua hommassa olikin. Täytetarina mutta ainakin voitti mestarille aikaa.

Joulukuussa tulevan setin ulkoasu on häkellyttävän hieno! Sitä odotellessa voisin vihdoin opetella piirtämään niitä hevosia.

[Hannu]

Jaa että tuhon tähdet oli sitten täytetarina? Ensimmäinen näistä Parkereista jonka luin kerralla. Pizzassakin parasta on täyte.

[Jussi2]

Samaa mieltä Tuhon tähdistä. Kaikkea muuta kuin täytetarina.

[VilleM]

Olisi kiinnostavaa kuulla vähän perusteluja/kommentteja, arvon herrat, mikä tekee Tuhon tähdistä niin hyvän?

Minä mielsin Tuhon tähdet täytetarinaksi, koska siinä Ken ei henkilönä juurikaan kehity, saati Welsh-juonisäie. Chemako-tarina oli looginen, kun Ken kärsi muistinmenetyksestä. Mutta muistihan palasi ja Ken lähti lopussa varsin päättäväisenä Welshin jäljille; silti ennakko-odotuksista huolimatta Tuhon tähdet ajautui sisällöllisesti jonnekin ihan muualle. Se oli puhtaan toiminnallinen tarina, josta jäi fiilis, että Berardi on sen melko nopeasti rustannut kasaan. Vieläpä uudelle piirtäjälle.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Draamaa kehitettiin heppoisin perustein tappamalla monet ”hyviksistä”. Varsinkin kun näin oltiin tehty juuri äsken myös Chemakossa, alkoi se maistua puulta Tuhon tähdissä. Esim. pikkupojan murha ja hänen äitinsä itsemurha olivat turhan raakaa settiä parkkiintuneemmallekin lukijalle. Ja tämän yhtenä päätarkoituksena oli vain saada ympättyä loppuun poirotmainen huipennus ja korostaa sen myötä Kenin älyllistä nokkeluutta. Ei toiminut.

Ja jos vielä verrataan kummankin tarinan viimeistä sivua, huomataan että nehän ovat identtiset. Eli Ken on Tuhon tähtien lopussa ihan samassa tilanteessa kuin Chemakon lopussa, lähdössä Meksikoon. Siitä vielä yksi pinna lisää täytetarinan puolesta.

[Jussi2]

Ei tämä mikään 'elämää suurempi' stoori ollut, eikä varmastikaan rakenteeltaan parasta KP:ia. Tuo em. kirjasen Chemako ja Walshin saaga ovat tuttuja jo entuudestaan, joten tämä 'täytetarina' vain toimi tai miellytti nyt uusioluentakerralla enemmän. Ensimmäisellä lukukerralla tämä stoori jäi varmasti Chemakon varjoon. Eli oli siis (todennäköisesti, heaven knows) ensimmäisellä lukukerralla ollut 'täytetarina'. Nuo stoorin 'rankat' osat taas toivat ripauksen sellaista lännen realistisuutta, jota löytyy esim. Deadwood-sarjasta tv-puolelta. Näiden elementtien puutteen takia skippaan lännentarinoista nykyisin esim. Tex Willerit.   

[Asko AA]

Tuhon tähdet on vasta kuudes Ken Parker -seikkailu, joka oli vielä sankarin vakiintumattoman olemuksen hakua. Mitä ilmeisin osa hahmon kehitystä. Vaikka tarina muistuttaa suorasukaisuudessaan Kaivoskaupunkia, Ken Parker on selvästi kovempi ja kylmempi hahmo kuin missään viidessä aiemmassa tarinassa. Voi olla että Alessandrinin piirrostyyli osaltaan luo tämän mielikuvan, mutta voi olla että hän vain noudattaa Berardin haluamaa ilmettä.

Kuten artikkelissa todetaan, Tuhon tähdet on "täytetarina" (fill-in) lähinnä siinä mielessä, että se on poikkeama toisesta tarinajatkumosta. Todettuna ilman hutiloinnista syyttävää hyvä/huono -asennetta. "Välitarina" olisi kait parempi käännös tästä ehyestä itsenäisestä episodista.

Chemako puolestaan on mielestäni niin ällistyttävän suvereeni "hard act to follow", että pelkistetyn ja elementeiltään tutumman lännentarinan laittaminen perään saattaa hyvin olla harkittu juttu.

[VilleM]

Hyviä huomioita. Ja onhan tuo Chemako vain niin huikea tapaus, että melkein mikä tarina hyvänsä lukaistuna sen jälkeen tuntuisi kait vähintään suurelta keskinkertaisuudelta. Eli saattoi siinä ensikertalaisella Parkerin lukijalla pieni tunnekuohukin vaikuttaa ensimmäisiin mielipiteisiin ja arvioon. Ken tietää.

Pitänee siis lukea Tuhon tähtöset uudelleen jossain vaiheessa, jos sitten iskisi kovemmin.

[Lurker]

Tuhon tähdet on siinäkin mielessä tärkeä tarina, että se petaa Kenin tulevaa käytöstä ja uusia toimintamalleja. No more Mr. Nice Guy! Mutta humaanit arvot ovat toki tallella.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Avainruutu on tarinan loppupuolella, haudan äärellä. Miksi viattomat joutuvat aina kärsimään? Taas kuolee lapsi ja nainen... eikä mies voi mitään.

[Pavel]

Asko AA ilmaisikin Tuhon tähdistä jotain saman suuntaista kuin itselläni oli mielessä. Todella hyvä KP-tarina - ja 80-luvulla Parkereita lukiessani ne ilmestyivät Suomessa yksittäisinä seikkailuina noin parin kuukauden välein, joten suora vertailu kuten nyt tuplapokkarien aikana esim. Chemakoon ei ehkä ollut ollenkaan niin voimakasta, eikä olennaista.
Ja sikäli kun aiemmin Suomessa julkaistut seikkailut jatkuvat, niitä loistavia Parker-tarinoita on tulossa lisääkin muiden kuin Milazzon piirtäminä. Tämä vain Alessandrinin piirrosjälkeä oudoksuneille, saati sitten niille joihin oheisartikkelissa mainittu "täytetarina"-ilmaisu on vaikuttanut vähintäänkin alitajuisesti. Sellaisia löytyy  alkuperäisen 80-luvun julkaisusarjan loppupuolelta muutama, todella ok nekin.

[AapoK]

Jalavan Parker-värialbumi luettu. Mahtavat värit ja tarina oli hyvä. Juutuin ihailemaan Kenin uniosuuden oranssisävytteisiä ruutuja pitemmäksi aikaa. Akvarelleissä on voimaa.

[hansswahn]

Kaupan hyllylle oli ilmestynyt aamulla mukava jouluyllätys: uusi Parker, vieläpä aikaisemmin suomentamattomia tarinoita (Veren puna/Sotilaiden tarinat)!

[AapoK]

Pitääpä käydä noutamassa omansa, mitä parhain nimipäivälahja itselle.

[seppo-setä]

Hankittu ja luettu ja hyväksi havaittu. Itseä on vain pikku hiljaa alkanut ärsyttää tuo liitteiden hehkutus ja joka viivan ja merkityksen analysointi tyyliin: "Tällä viivalla taiteilija kuvaa eksistentiaalisen ahdistuksen konkretisoitumista sisällisodan viitekehyksessä." Mitä tulee elokuvallisiin ym tehokeinoihin, niin totta kai ne ovat siellä, mutta mikä hyöty niiden läpikäymisestä ruutu ruudulta on? Niiden tehtävä on palvella tarinaa ja piste.

[Lönkka]

Minulla tuo hehkutus kävi jo silmään ekssa alpparissa.
Mutta eipä ne mitään yhdentekevää diibadaabaakaan voi niissä jutuissa jaaritella saati istten dissata sarjaa.

Mutta tulee väkisinkin sellaiset yliarvioivat leffa- tai kirjakriitikot mieleen jotka väen vängällä kaivavat kaikkia elämää suurempia merkityksiä asioille joilla välttämättä ei niitä todellakaan ole.