Olipas hieno tarina tuo Chemako. Mahtavaa sarjakuvaa! Valitettavasti ihan samaa ei voi sanoa Tuhon tähdistä. Se tuntui täytetarinalta, niin kuin oheisartikkelissakin taidettiin mainita. Alessandrinin piirrokset näyttivät monin paikoin luvattoman kököiltä, ja varsinkin kasvokuvissa tuntui olevan alati jotain pahasti pielessä. Tarinakin oli tunnelmiltaan yllättävän raaka ja kylmä. Mutta kiinnostuksella jään odottamaan, miten KP tästä etenee Welshin perässä Meksikoa kohti. Milazzoa taitaa olla onneksi luvassa seuraavissa numeroissa.