Ken Parker ratsastaa jälleen!

[VilleM]

Näköhavainto tehty tänään uudesta Ken Parker pokkarista marketin lehtihyllyllä. Tarinat Totuus ja Villiä rotua, aiemmin suomentamattomia. Eipä näy vain olevan Milazzon taidetta tässä numerossa.

[Pavel]

Eipä näy vain olevan Milazzon taidetta tässä numerossa.

Eipä näytä olevan, mutta Marraffan komea piirrostaide kelpaa minulle ihan mainiosti sekin.

[vekka_of_savo]

Eipä näytä olevan, mutta Marraffan komea piirrostaide kelpaa minulle ihan mainiosti sekin.

Juu, ja kakkostarina on sentään Berardilta ja kyllähän tuo Polese melkein köyhän miehen Milazzosta menee. On se vaan hienoa että Parkeria julkaistaan taas.

[Janne]

Polese on mielestäni huippupiirtäjä. Toivoisin, että hänen töitään olisi julkaistu enemmänkin.

[Hamilkar]

Ihme juttu, että esipuheessa Gianni Di Pietro kritisoi Polesen piirrostyötä, mielestäni ei jää hirveästi jälkeen Maraffasta."Totuus" on jotenkin Parkermaisempi tarina kuin "Villiä rotua". Hyviä toki molemmat. "Totuuden" loppuratkaisu on aivan mielettömän hyvä.

[Ossi Hiekkala]

Luin viimein Adahin ja on pakko todeta, että millaisia suunnattomia helmiä sitä löytyykään. Juuri tällaisen mestarillisuuden vuoksi minä alun perin Ken Parkereihin rakastuinkin. Sarjakuvasta välittyy rakkaus tekemiseen ja halu kokeiluihin. Ei todellakaan mitään tavallista kioskisarjakuvaa.

[Curtvile]

Ei todellakaan mitään tavallista kioskisarjakuvaa.

Sarkasmintajusi saa uudet sfäärit.

Mutta jaan kannan, Ken Parker on hieno, eikä ainoastaan yksittäisinä osina.
Tarinaa maltetaan kertoa ja ennenmuuta uskalletaan jättää "päähenkilö" myös sivurooliin, panostaen siihen että jotakuinkin kaikki hahmot ovat eläviä ja hengittäviä hahmoja.

[AapoK]

Kolmas kokoonpano luettu, yhdeltä istumalta toki. Erittäin hyvää settiä jälleen kerran, molemmat tarinat olivat tosi mainioita mutta pidin siitä toisesta hiukkasen enemmän. Milazzo on kyllä noussut oman suosikkilistani kärkisijoille Prattin viereen ja muutenkin kuvitus toimii Berardin mahtavien käsikirjoitusten kanssa niin, että voi ottaa vain opiksi.

Neljäs lähti tänään mukaan kipparireissulta mutta en siihen ole vielä kajonnut. Ei Milazzoa mutta selailun perusteella suht mielenkiintoista kamaa. Iltalukemiseksi siis.

[haamuvarjo]

Ihme juttu, että esipuheessa Gianni Di Pietro kritisoi Polesen piirrostyötä, mielestäni ei jää hirveästi jälkeen Maraffasta."Totuus" on jotenkin Parkermaisempi tarina kuin "Villiä rotua". Hyviä toki molemmat. "Totuuden" loppuratkaisu on aivan mielettömän hyvä.

Rene Polesehan ei ole kai nk. Ken Parker vakiopiirtäjä.

Sen sijaan Rene Polese ja Gino D'antonio ovat "NE" kaksi Lännentie sarjakuvan (sen originaali storia del west jakson) piirtäjät jotka toimivat 100%. D'antonio nero, Polese huippu. Tuhoduo.

Hienoa että Polese myös Parkerissa. Ivo Milazzo kylläkin (kuten by allekirjoittanut julistettu ennenkin) nero joka pesee jopa D'antonionkin ja toki samalla myös Polesen.

Marraffa loistaa todella jaksossa   "Päänahanmetsästäjä" ( no 4 /1982) . Tunnelma on just Marraffan piirrostyön takia piinaavan jännittävä ja tunnelma käsinkosketeltava. Siinä jaksossa ei Milazzoa edes kaipaa piirtäjäksi...mikä on harvinaista.

Muut Marraffan piirtämät jaksot eivät niin iske...kun sen on lukenut. Siinä jaksossa Marraffa on top.

[Janne]

Marraffa loistaa todella jaksossa   "Päänahanmetsästäjä" ( no 4 /1982) . Tunnelma on just Marraffan piirrostyön takia piinaavan jännittävä ja tunnelma käsinkosketeltava. Siinä jaksossa ei Milazzoa edes kaipaa piirtäjäksi...mikä on harvinaista.

Muut Marraffan piirtämät jaksot eivät niin iske...kun sen on lukenut. Siinä jaksossa Marraffa on top.

Selasin kioskilla uusinta Parkeria. Täytyypä todeta, että en olisi uskonut Maraffaa samaksi mieheksi kuin saagan alkupään tarinoissa. Huimasti on mies kehittynyt.

[tertsi]

Sen sijaan Rene Polese ja Gino D'antonio ovat "NE" kaksi Lännentie sarjakuvan (sen originaali storia del west jakson) piirtäjät jotka toimivat 100%. D'antonio nero, Polese huippu. Tuhoduo.

Kyllähän tuo Lännentie on yksi parhaista lännensarjoista.
Ostin aikoinani kaikki Lännentie-pokkarit sisällissotajaksoihin asti. Lienevät landella, jos rotat ei ole syöneet.

Ah, nostalgiaa...

[Janne]

Uusin parker luettu. Etukäteen odotin, että Maraffan tarina on hekosti piirretty ja Polesen upeasti. Menikin toisin päin - Maraffa on kehittynyt huimasti varhaisista parkereista ja Polesea en olisi enää tunnistanut Lännentiestä tutuksi taituriksi. Silti molemmat tarinat olivat taattua parkeria, eivät kuitenkaan mitään ihan huippuja. Ja tätä bongaajat rakastavat: VIRHE!!! Parker kertoi olleensa naimisissa Ottawan tyttären kanssa. Kyseessä oli kuitenkin sisko. Eli käännösmoka joko uudessa tai vanhassa tarinassa. Tai sitten Berardi itse hourii.

[Jussi2]

Uusin Ken Parker tuli luettua, tottahan toki. Pidin ensimmäisestä tarinasta enemmän, mutta molemmat tarinat olivat taattua tavaraa. Toivottavasti sarja jatkuu ja kaikki tarinat saadaan julkaistua nykyformaatissa. Ostan!

[Wade]

Upeaa tämä uusi Parker. Ei jää viimeiseksi hankinnaksi meikäläisellä. Lisää näitä!

[Mosabacka]

Neljän tuplanumeron jälkeen alkaa hahmottua mikä Ken Parker on miehiään ja miksi sen lukijoissa löytyy suorastaan fanaatikkoja. Ei voi kuin ihailla sitä, miten yksittäisten tarinoiden eteen on nähty ajatustyötä. Ei ole juonet juosten kustu, eivätkä ne petä kesken kaiken. (Saisi Berardi tehdä muutaman tarinan Tex Willeriinkin.)

Parkerien piirrosjälki (ainakin ko. numeroissa) on keskimäärin rosoista. Siitä eivät kaikki ilmeisesti pidä, mutta minulle kyllä kelpaa.

Ken Parker on noussut minun asteikossani Tex Willerin ja Blueberryn rinnalle huikeiden lännensankareiden joukkoon. (Olisipa muuten huikea tarina, jos nämä kolme kohtaisivat, heh. Siihen vielä Corto Maltese ja Lucky Luke, niin konnat saisivat kyytiä!)