Epäuskoa ja kyynisyyttä. Kuitenkin suttua ja kesken jää taas.
Koko tunneskaala käytössä siis. Mutta painomateriaali on priimaa 1000-1200 dpi-tiffiä. Suttu pitää siis itse organisoida. Kesken jäämisestä päättää kärsivällisyydellään tietysti suuri/pieni yleisö.
Toivottavasti Egmontilla riittää kärsivällisyyttä jatkaa sarjaa, vaikka se ei heti valtaisa menestys olisikaan. Nuo ihan alkupään numerot tosiaan ovat vielä aika perinteistä huttulänkkäriä ja oman äänen hakemista.
Onko tietoa kuinka usein tätä on tarkoitus julkaista?
Neljä tuplakirjaa on vähimmäismäärä. Kolmen kuukauden välein aloitetaan. Ensin kaksi ensimmäistä seikkailua 1-2, sitten kaksi aiemmin suomentamatonta 45-46, sitten 3-4 ja vielä 47-48. Sitten tarkastetaan säädöt.
Lainasin Moogilta nuo ensimmäiset Ken Parkerit ja luin kunnolla pitkästä aikaa. Kaikkea muuta kuin perinteistä huttulänkkäriä sekä juonen rajuuden että realismin suhteen. Piirrosviiva ei ole yhtä fiiniä kuin noissa loppupään suomennoksissa, mutta senkin kehityksessä on oma viehätyksensä.
